211.

Luukku 20:

 Kysymys: "Minkä asian haluaisit oppia seuraavaksi hevosten parissa?"

Mitähän mä nyt sit haluaisin vielä oppia...? No ainakin kengittämään paremmin. Tällä hetkellä peruskengitykset "normaalikavioisille" hevosille onnistuu, mutta jos homma menee kovin paljon haastavammaksi, täytyy edelleen pyytää ammattiseppä paikalle. Tietysti eihän niitä haastavampia opi laittamaan jos niitä ei koskaan laita vaan nostaa kädet pystyyn ja kilauttaa kaverille, joten...? Eihän tuommoista käsityöammattia voi oikein oppia muutoin kuin tekemällä.

Hevosten terveydentilan seuranta ja hoito alkaa olla hanskassa turpakarvasta häntäjouheen. Eipä taida hevosilla montaa sellaista sairautta tai vammaa olla, josta en edes jotain tietäisi. Aika kuvastavaa sekin että jos ystävieni hevosilla on jotain vikaa, saattavat soittaa ennemmin minulle kuin eläinlääkärille, ja Hannan päivystävä puhelinneuvontahan auttaa luonnollisesti 24/7 ;) Joskus takavuosina sattui sellainen hauska tilanne että vein hiukan huonosti ravaavan hevosen klinikalle tutkimuksiin. Hevosta taivutettiin, ajettiin, puudutettiin, mutta mitään ei löytynyt. Eläinlääkärin mielestä vikana oli ainoastaan voimanpuute mutta en tätä niellyt, vaan halusin että tietty kohta hevosesta röntgenkuvataan edes mielenrauhan saamiseksi. Eläinlääkäri tuhahteli, mutta kuvat otettiin. Ja kappas - juuri siitä nivelestä löytyikin suuri irtokappale joka sitten operoitiinkin. Tämän jälkeen eläinlääkäri sanoi että eihän minun hevosiani jatkossa tarvi edes tutkia, senkun varaan vain suoraan aikaa irtopalojen poistoon silloin kun uskon sellaisia löytyvän :D Muutoinkin näppituntumani jalkavammojen kanssa on ollut kohtalaisen pettämätön. Sormeni ovat löytäneet  niinkin pieniä vaurioita että toisen eläinlääkärin sanojen mukaan käteni ovat tarkemmat kuin ultraääni. No, ei kai nyt sentään, mutta harvoin minulta jää mikään huomaamatta ja varsinkin diagnoosin teko on ollut aika varmaa jo ennen ell-tutkimuksia.

Kuitenkin opittaavaakin on - lihashuoltoon olisi mukava paneutua enemmän kuin parin monisteen ja jonkun parin tunnin demonstraation verran. Tai onhan hevosten hierontaa toki tullut sivusta seurattua kymmeniä kertoja, mutta siinäkin on sellainen homma jota ei opi pelkästään katselemalla vaan pitäisi saada siihen näppituntuma ja samalla joku ohjeistamaan mitä tehdä, miten tehdä ja miksi tehdä. Siispä maksan siitäkin hommasta edelleen ammattilaiselle :)

Hevostenkäsittelyssä koen, että mulle ei niin hirveästi enää uutta ole tarjolla. Tai toki onhan niitä kaikenmaailman narunpyörittäjiä, hevoskuiskaajia ja LH-tyyppejä Suomi pullollaan ja kaikki kunnia heille, mutta katson elämäni hevosten kanssa soljuvan jo nyt sen verran kivuttomasti että minua ei kiinnosta opetella vaihtoehtoisia käsittelymuotoja sen enempää kuin mitä niistä jo tiedän. Oikeastaan päinvastoin - minua on suorastaan kehotettu että voisin itse alkaa opettaa hevosenkäsittelyä muille, ja palauttaa ns. ongelmahevosia takaisin ruotuun. Kuka tietää, ehkä joskus?

Mitään ratsastuksellisia tms. tavoitteita mulla ei ole. Mutta suurella mielenkiinnolla kuuntelen erilaisten valmentajien erilaisia treenimetodeja ja ylipäätään hevosen valmennusfysiologia kiinnostaa. Periaatteessa omat tapani treenata hevosta olen jo löytänyt, mutta olen hyvin avoin vaikutteille ja jos tuntuu että yksi tapa ei pitkässä juoksussa tuota haluttua tulosta, en epäröi kokeilla valmennuksessa jotakin uutta. Treenimenetelmäni on myös yhteydessä vuodenaikojen vaihteluun, ja tällä hetkellä odotan lumihankea kuin kuuta nousevaa (niinkuin varmaankin koko muukin hevosurheileva Suomi....) Olosuhteet kuitenkin ovat tällä hetkellä ne mitä ovat, eivätkä vinkumalla muuksi muutu joten luonnon ehdoilla mennään.

*Edit* Minkähän takia blogger on päättänyt omin päin vaihtaa fonttia, minä en sitä ole tehnyt vaan vakiofontilla on tämäkin teksti kirjoitettu... No, koitetaan kestää!