57.

Koska Löllillä ajo on normaalisti kohtalaisen turvallista ja tasaista, täytyy extremeäkin välillä järjestää. Tänään kokeilin olisiko oriista sotahevoseksi ja päätin lähteä ajamaan vasta virallisen raketinpaukutteluluvan aikaan. Vastaus: Kyllä. Eipä paljon orhi hötkyillyt vaikka taivas välkkyi ja rätisi, ja ihan huudeillakin pamahteli mojakasti. Näkyvyys tihkusateessa otsalampunkin kanssa oli kehnonlainen: 

...mikä saattoi sinällään olla ihan hyvä, koska jos olisi ollut valoisampaa, mahdolliset vastaantulijat olisivat nähneet tämän näyn:

 

Kyllä,,, pelästyin itsekin itseäni :D Tuo jäätävä tihku hakkaamassa naamaa olisi lähinnä verrattavissa ehkä nuppineulasateeseen. Sopii koettaa punoittaako oma pärstänne tossa kelissä :D

Näihin vetisiin tunnelmiin päättyy vuosi 2012. Toivottavasti 2013 tulee olemaan täynnä huikeaa menestystä ja onnen hetkiä ihan kaikilla! :)

56.

Tänään käytiin verryttelemässä eilisten maitohappojen rippeet lihaksistosta umpimetsässä, peurojenpolut pääasiallisena reittinä :)

Välillä pitkiä metsätiesuoria...

 ...välillä umpeenkasvanutta tienpohjaa...

 

...välillä umpimetsää.

 

 Iloinen poika lenkin jälkeen, kaikki kunnossa :)

 

55.

Lölli/ Jarmo Saarela, koelähtö 27,2 hyväksytty.

Kellottajaystäväni oli kellottanut toisen kierroksen oriille tasan 25-vauhtiseksi. Ihan hyväksyttävä suoritus keskentekoiselta varsalta vähillä hiiteillä, vaikka ainahan sitä kuvittelee kuinka oma hevonen leiskauttaa sellaisen mukavan 15-lopetuksen, mutta vähän realismia kehiin ja ollaan ehdottoman tyytyväisiä tähänkin :) Tällä kertaa laukasta ei ollut tietoakaan vaan varmaa hyvää ravia polki orhi koko matkan. Jos nyt vähän jossitella saa niin vaikka ratahyvitystä ei ollutkaan, oli oikeasti rata kokeen aikaan jo melkoista pöperöä. On sitä paremmillakin radoilla hyvitystä annettu, eikä se nyt sinällään meidän suoritukseen vaikuttanut, hyväksytty mikä hyväksytty, mutta raskas rata se silti oli. Kuvastanee sekin jotain että yli puolet 2-v varsoista meni hylkyyn ja vanhempienkin hevosten kokeessa vain yksi sai hyväksytyn tuloksen.

Ja kuten odotettavissa oli, nyt ne vuohiset vasta poikki ovatkin kun takasissa on pakko käyttää reippaassa vauhdissa putseja. Hankasivathan ne putsit sitten ruvet ihan verinahalle ja olivatkin niin kipeät että täysi työ oli niitä illalla paikkailla. Voi kökkörupi sentään! Nyt sitten parannellaan niitä, ja suunnataan katseet Forssan 9. päivän harkkareihin. Siellä vois ajella vaikka 35-sarjassa, vähän kevyempi tehtävä kuin tämänpäiväinen. Huomenna vois lähteä metsään ja pellolle ratsain verryttelemään lihaksia, sunnuntain pitää vapaata, ja maanantaina taas jatkaa kärryiltä. Joo, niin mä teen. Mukavaa viikonloppua kaikille :)

54.

Tuore kengitys - CHECK

Niskasiili - CHECK
Korvakarvat - CHECK
Kavio- ja vuohiskarvat - CHECK
Parta - CHECK

Päävehkeet - CHECK
Kieliside - CHECK
Silat, silatyyny, rintaremmi, ohjat - CHECK
Suojat - CHECK
Korvatulpat - CHECK

Kärryt - CHECK
Renkaat - CHECK
Pumppu - CHECK
Rengasavaimet - CHECK

Kuljetussuojat - CHECK
Loimet - CHECK
Pyyhkeet - CHECK
Haavanpaikkaustarpeet - CHECK
Ämpäri - CHECK

- - - - - - - -

Viimeistelyt huomista koetta varten ajettu. Jos huominen olis startti, sanoisin että voittaa - niin hyvältä orhi käteen tuntui. Heh. Heh. Oliskin niin yksinkertaista. Kyllä sillä varmasti aamulla kuumetta on. Tai ainakin jalat paksuna. Tai yskii. Tai räkii. Tänään sillä oli tarhassa muka räkää nenässä samalla kun yritti tappaa aidan toisella puolella olevaa lumikolaa tiukoilla etupotkuillaan. Mut hei tää suojakeli - itelläkin nenä vuotaa hanan lailla kun vähän touhuaa?!? Eiks ollutkin se sitä vaan???? Ajon jälkeen ainakaan ei ollu mitenkään räkäinen, ja normipalautumisetkin oli. Huoh. Huomennahan se sit nähdään miten meidän käy. Tsemppiä meille! :D

53.

Joulupäivää joulupäivää!

.....ja vetopäivää kans :) Niinhän mä tein kuten suunnittelinkin, valjastin oriilleni kilpavehkeet (mutta hiittikärryt) ja lähdin ajamaan vetoja. Kylä lähtee hei! :D Viis vetoa päästin ja ihan sama mitä mä teen niin en mä kyllä saa Aladdinia laukkaamaan kotioloissa en sitten millään. Kaikki oli siis ok, ohjattavuus yhtä hyvä kuin kotioloissa aina, ja jos joku on varmaa niin se, että vauhdeista tai jaksosta ei kokeen läpäisy ainakaan jää kiinni. Eriasia sitten se motivaatiopuoli jos ori jää jostain syystä yksin juoksemaan,  mutta uskon ja luotan että harkkareissa tullut hyppy oli vain se poikkeus joka vahvistaa säännön, umpiravurihan tuo Lölli normaalisti on <3

Mutta yksi yllättävä miinusmerkkinen juttu kyllä tänään ilmeni. Aladdinin takavuohiset menivät päivässä kamalan rupisiksi, ihan varoittamatta. Se vähän huolettaa, onko se nyt sit taas jotain viirusta joka kiusaa myös mahdollista koelähtösuoritusta. No, hevonen on muuten täysin normaali, oikeinkin virkeä, ei lämpöjä, ei paksuja jalkoja, vain hurjat märkäiset ruvet takasissa. No, pehmitellään niitä nyt tässä nämä jäljelläolevat päivät parafiinikääreillä ja kuivatellaan Bacibactilla ja toivotaan ettei mistään sen vakavammasta ole kyse. Perhana, voisko joskus valmistautuminen johonkin tosikoitokseen tapahtua ilman ylimääräistä jännitystä???

52.

Teivon klinikalle kiitokset taas kerran :)

Niinhän siinä kävi että vika löytyi suusta. Pieniä piikkejä Hyvin terävät poskihampaat molemmin puolin, limakalvoissa haavaumia jotka hyvin kosketusarkoja. Irtoamaisillaan olevia, lohkeilleita maitohammaskappoja ratsastamassa pysyvien hampaiden päällä. 3cm pitkä paksu heinänkorsi uponnut ikeneen ja poiston jälkeen alkoi vuotaa verta. Tosin veristä sylkeä alkoi valua jo ennenkuin oli tehty mitään muuta kuin rauhoitus, oli niin avoimia haavaumia suussa. Auts, auts ja vielä kerran auts!!! Ja hulluintahan tässä on se, että mitään, mitään ei ole kotona huomannut! Pikkusormilla ajettava hevonen joka ei edes varistellut kaurojaan tai tehnyt rehumällejä, ja silti suu oli tuossa kunnossa. Apua, apua! Viimeksi Aladdinin suu oli katsottu juuri ennenkuin tuli meille, eli maalis-huhtikuun vaihteessa. Reilu 8kk oli tälle hevoselle totaalisesti liian pitkä väli hammashuoltoon. Nyt tehtiin mitä voitiin, mutta maitohampaat eivät olleet vielä tarpeeksi löysällä poistoa ajatellen, niitä seurataan nyt visusti ja jos eivät itsestään lähde parissa kuukaudessa, poistetaan, niin paljon tuhoa olivat jo saaneet aikaiseksi. 

Että onko se sit ihme jos tekee vähän mieli ravistella päätä, onko? Omaa huolimattomuutta, olis pitänyt rutiinisti katsoa suuhun jo paljon aiemmin, mä kun yleensäkin pidän hevosten hampaidenkatsomisvälin maksimina puolta vuotta. Miten nyt pääsikin venähtämään tällä tavalla, taas saa katsoa peiliin ja kääntää syyttävän sormen siihen suuntaan. No, positiivista se että suun haavat paranevat yleensä nopeasti, ja toivottavasti myös Aladdinin kipumuisti unohtaa viimekertaisen ratakäynnin. Onpa ollut sellaisiakin hevosia joille yksikin epäonnistunut ratakäynti oli liikaa ja kummitteli tavalla tai toisella varjona raviuralla koko hevosen loppuelämän. (Yleensä suoraan koppiin kävelevä Aladdin muuten pysähtyi tänään lähtiessä lastaussillan eteen muutamaksi sekunniksi jäkittämään. Oliko jo sitä mieltä että ei prkl taas mennään sinne piinapaikkaan??? No, toivottavasti ei, ja oli vaan puhdasta sattumaa :) )

Nyt blogi vaikenee ainakin joulupäivän iltaan saakka. Ainakin. Haluan Vesan kanssa vielä tätäkin kautta toivottaa Riemullista Joulun Aikaa kaikille ystäville, yhteistyökumppaneille ja blogin seuraajille tämän kuvan myötä:

51.

Juu-uh, niin mä nyt sit mennä täräytin ja ilmoitin Aladdinin kokeeseen 28. päivä Forssan lounareihin. Ilmoittaessani katselin kuskipörssiä eikä siellä keikkunut Forssin Mikan nimeä, joten valkkasin sitten pari muuta heppua ehdolle. Näinollen lähtölistassa lukee näin: 

Uppo-outo kuski mulle, siis henkilökohtaisesti, ikinä ole vaihtanut sanaakaan kaverin kanssa, mutta toki tiedän että on se osannut Aslakkiakin lennättää niin miksei sitten meidän jättiläistä, Aladdinia :) Harmikseni huomasin tosin sitten lähtölistoista, että Forssi olisikin ollut käytettävissä mutta nyt mennään kuitenkin näin. Kyllä mä suunnittelin soittavani Jampalle ens viikolla joku päivä ja kertovani vähän taustatietoja oriista, jos olemme viivalla. 

Jos siksi, että huomenna Teivon hammaslääkärissä on syytä löytyä syytä niskojen nakkeluun, jos ei löydy, olen ymmälläni. Ja jos siksi että jos vika suusta löytyy, täytyy ohjattavuuden olla puolen viikon paikkeilla jo selvästi parempi. Ja tämähän ei selviä kuin täräyttämällä sekkivehkeillä vähän pendolinohiittiä. Vähänkin epämääräistä pomppaloikkaa ja jätän pois, ei me nyt mennä sinne kokeeseen hölkkäämään kolmeaviittä puolen kierroksen päässä muista, ehditään me ihan hyvin ens vuonnakin :) Mutta olen kyllä luottavainen huomisen klinikkareissun suhteen. Kyllä se eläinlääkäritäti saa viilattua Löllin purukaluston oikeaan kuosiin :)

50.

Harjoitusravit

No niin, tulipahan nyt sitten sekin hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Olin nimittäin ensimmäisen kerran hevosen kanssa harkkareissa :) Ja kunniallahan tuolta selvittiin, ei viivästytetty lähtöä tai aiheutettu muutenkaan häiriötä. Ehkä uskallamme mennä siis toistekin! Olin ilmoittanut Aladdinin eilen puhelimitse (heh, kuulemma harkkareihinkin voi ilmoittautua heppa-järjestelmässä, olin varmaan ainoa joka soitti suoraan toimistoon :D) ilman sovittua kuskia 1.30-sarjaan. En saanut enää eilisiltapäivällä ilmoajan päätyttyä toimistontätiä kiinni joten tänään lähdimme soitellen sotaan, katsomaan kuka törppö rattaille aikoo kivuta. No, ei ollut törppö, vaan oikein hyvä kuski, Peter Lindroos. Olen kuullut hänestä pelkkää hyvää, ja nyt ensimmäinen henk.koht. kontakti kaverin kanssa vahvisti kuulopuheet todeksi. Erittäin mukava ja asiallinen kaveri, ja kuskinakin mainio :)

Lölli käyttäytyi katoksilla tavanomaisen fiksusti. Eh, pakko kertoa oma moka, kun otin hevosta alas kopista. Peruutin ja peruutin, ja ihmettelin mikä on kun ei polle liiku, jäkittää vaan vastaan! Ehdin jo haukkua oriin urpoksi pahvipääksi, kunnes sattumalta huomasin että hups'vaan, en ollut päästänyt hevosta toiselta puolelta irti ollenkaan :D Kumpikohan meistä olikaan se urpo??? Toki kehuin sitten poikaa kun oli niin viisas ettei saanut slaagia ja riuhtonut itseään väkisin irti riimunkappaleet lennellen. Tuo hevonen on niin kultaa! <3 Katoksessa alkoi sentään senverran jännittää että Aladdin väänsi löysänlaiset jännäkakat pariin otteeseen. Muutoin kaveri oli kuin viilipytty, kuten aina, vaikka parin pilttuun päässä Villi-Lempikin leiskui ;) No, eikä leiskunut, nätisti sekin oli, ja juoksi hyvän harkkarituloksen ollen kuolemasta toinen omassa lähdössään.

Lämmitys oli taattua Lölliä. Tosin ihmettelin vähän kun vedin oriin sekin kiinni ja samantien alkoi kummallinen mullistelu ja pään ravistelu. Rennonletkeästi, laiskanpulskeasti lönkytellen ori sitten kuitenkin kiersi ravirataa kolme rinkiä. Nauratti jo valmiiksi kun näin että kuski yritti ajaa palan reippaampaa, mutta eipäs se olekaan niin vain tehty Aladdinin kanssa :D Sillä kun ei radalla ole yksinään kiire mihinkään. No, kuskin kommentit olivat positiiviset, ravas hyvin ja kaikki ok, virtava varsa laiska pätikkä, mutta tällaisistahan ne parhaat kilpahevoset tulee <3 Jepjep, olen ihan samaa mieltä!

Itse lähtö sitten. Ori pruuvasi hyvin ja näytti tosi terävältä, ihan erikoisen terävältä. Joo, korvat oli toki jätetty taas auki. Kummallista pään ravistelua esiintyi edelleen mutta mitäpä sille tässä vaiheessa enää mahtoi. Yksi-Kaksi-Aja ja hevoset lähtivät matkaan. Liukkaasti Aladdin lähtikin, ja lähti etenemään vapaata toista rataa kohti kuolemanpaikkaa. Ja oli paineissaan!!! Kuski toki joutui pitämään vähän kiinni kun tarkoitus ei ollut kaahata, ja samassa ori puisteli raivokkaasti päätään, ja laukkasi. Ja jäi ihan paikoilleen pomppimaan muiden mennessä menojaan. Jaahas, tää olikin sitten tässä, totesin apumiehenä olleelle isälle, koska tiesin että oriin jäätyä yksin, menohalutkin ovat tiessään. Siellähän se sitten, koko matkan hätistettynä, juoksi oman hiittinsä 34,4 läpi. Ihan ookoo aika kun otetaan huomioon että juoksi yksin, mä kun en meinaa päästä sillä edes viittäkymmentä radalla :) Mutta haukuttava on kyllä kärkipään sankarikuskit! Jos sarjamääritys on 1.30, miksi voittajan loppuaika on 1.23,5? Eikö siinä oo nyt käynyt ihan pikkupikkuvirhearvio kun keula lopettaa 1.14 viimeisen puolikkaan? Mun käsitykseni näistä harkkareista on se että lähdöt yritetään ajaa mahdollisimman tasavauhtisesti, ketä tämä tämmöinen oikein palvelee? Ei ainakaan aloittelevia hevosia. No, elämä on, eipä kai tuo touhu tuosta koskaan mihinkään muutu, sama villinlännen meininki jatkuu.

Kuski ja hepo sitten tulivat pois radalta ja mua ja iskää nauratti :D Totes kuskikin että siihen loppu menohalut kun muut meni menojaan, ei ottanu ori yhtään enää sen jälkeen vauhtia,. Voltissa oli kuulemma käynyt jopa kuumana, ja oli lähtenyt kuin tykin suusta. Ja oli tuntunut käteen siltä että tää hevonen menee vaikka miljoonaa, ravi käy ja meno on helppoa, niin *naps* laukka tuli aivan yllättäen. Alkoi ravistella päätään ja laukkasi siihen. Kuski oli sitä mieltä että suussa on sanomista ja suurin syy laukkaan. Tosi on, täällä kun kotona olen ajellut rentoa lenkkiä löysin ohjin ja välillä laskenut urku auki kinnailematta, ei suun kanssa ole ollut ongelmia. Mutta kun vedettiin sekki kiinni, kuolaimen kulma muuttui, ja kun joutui ottamaan vielä kiinni, protestoi selvästi kättä. Sitähän se muukin päänravistelu tietenkin oli, olis pitänyt heti tajuta! No, nyt soitellaan kuumeisesti klinikalle ja koitetaan saada raspausaika mahdollisimman pian.

Kotimatka sujui ongelmitta vaikka todella liukasta olikin, mulla on semmonen 100% luottokuski että saa sataa vaikka pieniä ämmiä tai olla hanget korkeat nietokset tai tuulla sata metriä sekunnissa, mutta iskä se vaan painaa menemään luistelematta läpi kelin kuin kelin. On se sellainen iskä :)

Yhteenvetona todettakoon että paljon saatiin reissussa informaatiota nykykunnosta. Nopeutta löytyy (no tiesin sen jo kyllä muutenkin), palautui hetkessä (on terve) ravi oli todella hyvää ja sulavaa (jalat kondiksessa), joten kunhan saadaan vielä suukin kuntoon niin hyvä tulee. Mukavaa, mukavaa!!!

*Edit klo 22.20*

Saatiinkin hammaslääkäriaika Teivon klinikalle jo perjantai-iltapäivälle. Loistavaa! :)

49.

10 kohdan lista iltapimeässä ajetuista vedoista

1. Muista katsoa heijastimet valmiiksi valottomasta ulkovarastosta jo valoisalla. Se on silloin vähän helpompaa!

2. Tarkasta myös otsalampun paristot ajoissa. On aika ärsyttävää lähteä hakemaan pattereita sisältä hevosen ollessa jo valjastettuna käytävällä.

3. Muista myös pukea hevoselle ne heijastimet, itsellesi heijastinliivi ja otsalamppu. ENNEN pihasta lähtöä!

4. Huomaat hyvin pian että otsalamppu lumipyryssä on yhtä huono yhdistelmä kuin pitkät autonvalot samoissa olosuhteissa.

5. Vauhtisokeus on taattu. Perstuntuma katoaa kun ympärillä on pelkkää pimeyttä, ja lumihiutaleet suihkivat kohti kuin avaruuden tähdet Tähtilaiva Enterpriseä. Näinollen vetojen vauhti voi olla mitä tahansa 1.20-2.30 väliltä, ja kyyti on silti yhtä huimaavaa. Paineesta ohjissa voit koittaa päätellä jotain.

6. Koita tähdätä keskelle tietä. Penkat ovat aika ikäviä. Siinä on sekä hevosen että kuskin tasapaino koetuksella. Hevonen selvisi jaloilleen ja kuskikin pysyi kyydissä, nippanappa.

7. Myös tien laitaan yltävät oksat ovat kohtalaisen ikäviä. Poskea kirvelee vieläkin joten toistan kohdan 6, koita pysyä keskellä tietä. 

8. Sokaistut totaalisesti vastaantulevasta pendolinosta, joten aurinkolasitkin olisivat olleet tarpeen.

9. Kävelytä hevonen kotipihaan ja aja talliin. Riisu kärryt, valjaat ja suojat, ja totea pikkuystäviemme hokkien tehneen tehtävänsä. Paikkaa vauriot, risti kädet kyynärpäitä myöten ja toivo parasta. Kääri hevonen pumpuliin ja sammuta tallin valot.

10. Mene sisälle, lämmitä itsellesi kattilallinen glögiä ja syö v*tutukseen rasiallinen suklaata.

48.

Tarhapäivä. Kaunis poika <3

47.

Hei kaverit! Tietääkö kukaan mistä vois hommata tallenteen jossa olis muutama tunti pendolinon suhahtelua, aattelin kattokaa et jos laittais nappikuulokkeet ton oriin korviin ja sit soittais sitä sille raveissa? Meinaan ei tartte kepakolla hosua tai ohjilla räimiä, kyllä lähtee kun antaa löysää :D Noi junat on kyllä niin paras hiittikaveri ikinä!

Eipä mulla sit muuta.

46.

Hokki.

Tuo pieni ystävämme, ja samalla vihollisemme. Parhaimmillaan se on suuri apu pito-ongelmiin, pahimmillaan tappotavaraa. Kaikki vuosikymmeniä (tai oikeastaan siihen ei huonolla tuurilla tarvita kuin yksi onneton päivä) hevosia harrastaneet tietävät millaista jälkeä hokit voivat saada hevosen jaloissa aikaan. Ajatellaan nyt vaikka että starttihevonen, kymmenen 15-millistä hokkia takajalassaan, kompastuu tarhassa ja astuu koko painollaan takajalallaan etujalkansa kannalle. Siinä ei riitä tikki eikä kaksi kun vaikeaa hokinpolkemaa koitetaan parsia kasaan. Paranemisessa menee kuukausia. Vaikeita, vaikeita vammoja! Kaikki me hokkeja hiki otsalla kenkiin ruuvanneet tiedämme myös miltä tuntuu, kun hokkiavain mukavasti lipsahtaa, rystyset verillä joka talvi lienee enemmän sääntö kuin poikkeus :)

Aladdinin (ja minun) siirtyminen hokkikenkään on sujunut hyvin, ori on vailla ensimmäistäkään hokeista johtuvaa naarmua jaloissaan. Ei, väärin, valehtelin! Onhan sillä naarmuja, takakavioiden etupinnat vauhtiraitoja täynnä! Eiväthän ne hyvä asia toki ole, mutta huonomminkin voisi olla. Skalppareita tai putseja täytyy talvikelillä takana käyttää. Takajalansuojatkin ovat saaneet komeaa osumaa, alkaa olla jo senverran rispaantuneet ja repsottavat, että saadaan varmaan kohta lähteä suojakauppaan. Muita harmeja ei hokeista vielä ole ollutkaan, ravin kanssa ei ole tullut mitään isompia ongelmia. Jotkut hevoset hukkaavat ravinsa hokkikengässä kokonaan, Aladdin ei onneksi. Alkaa näyttää siltä että ensi keskiviikkona käymme ajamassa jonkinlaista vauhtia Pilvenmäen harkkareissa. Otteet siellä kertonevat lähitulevaisuuden jatkosuunnitelmista lisää.

*Edit klo 00.42*

Niin mitä mä sanoinkaan aiemmin illalla niistä verisistä rystysistä....? :D No, nyt on jokatapauksessa Aladdinin kaikki vanhat, kuluneet hokit vaihdettu uusiin :D

45.

Lölli ja Löllin ystävä Kismetti iltatallissa:

 

Tänään olis kai pitänyt aloittaa kirjoitus otsikolla 121212 mutta jätetään se muille tällä kertaa :) Kuvassa Aladdin rapsuttelee kissaystäväänsä, kuvan oton jälkeen rapsutti senverran kovaa että kissa lähti. Joka tapauksessa, No animals were harmed while taking this photo, ei tarvi soittaa eläinsuojeluyhdistykselle ;)

Sensijaan voisin perustaa "Suojelkaa Turvattomia Ravikuskeja ry:n", SuTuRan,  joka pitäisi huolen siitä että tilsakelelillä kaikkien Suomen ravihevosten ajotiet on asianmukaisesti aurattu. Tekee nimittäin kohtalaisen kipeää saada keskelle naamataulua hiekan ja lumensekainen kilon paakku, jonka nopeus on kavionpohjasta sinkoutuessaan vähintään noin 100km/h... Tällä kertaa nenäni säästyi murtumalta, ensi kerralla en ehkä ole yhtä onnekas ;) Tottakai vähän sen jälkeen kun tulin ajamasta, ilmestyi paikalle myös lumiaura mutta tänään siis vedettiin vielä umpihankitreeniä.  Mahtavasti polle jaksaa porskuttaa, ihan sama miten pitkän tai miten reippaan lenkin ajan, ei tarvita kuin parisataa metriä kävelyä ja oriin sierain ei värähdäkään. Täytyypä katsoa kalenteria, milloinkas niitä Pilvenmäen harjoitusraveja seuraavan kerran oikein ajetaankaan....

44.

Fiilistellään vielä vähän lisää:

Olihan tuo nyt huikaiseva esitys - Ensimmäinen puolikas kuolemassa, takasuoran lopussa prässäsi väkisin keulaan, ja siitä vastaili tarpeen mukaan helppoon voittoon. Uran ensimmäinen startti ja ravia koko matka, erityisesti sille annan arvoa ja varmasti antavat muutkin jotka yhtään poniraveja ovat seuranneet. Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus että ponit matkalla ottavat useampiakin happihyppyjä mutta tämä - tämä on todellinen ravikone :D Mielenkiinnolla tullaan seuraamaan tuleviakin koitoksia!

No niin, jos nyt koittaisi päästä pikkuhiljaa yli tästä huikeasta onnen ja menestyksen huumasta jonka Pertin voitto aiheutti, ja siirtyisi takaisin lumiselle maan pinnalle. Kävin tänään paikallisessa maatalouskaupassa ostamassa hokkeja ja rehuja. Paitsi etten sitten kuitenkaan muistanut ostaa niitä hokkeja, jei. Pidemmät hokit alkavat nimittäin olla tarpeen, lunta on tuprutellut nyt sellaisia määriä että tiet alkavat käydä turhankin pöpperöisiksi ja silloin tarvitaan kunnolla pitoa ettei vaan hankkarit pauku. Äh, huomenna on kyllä pakko muistaa käydä hakemassa kokonainen laatikollinen etteivät ainakaan heti lopu!

43.

Upeat ajokelit olleet nyt muutaman viimeisen päivän ajan! Sopivasti pakkasta että lumi ei tee tilsaa kavioihin, mutta kuitenkin niin vähän että jopa kädet pysyvät mukavasti sulana. Uutta luntakin on sadellut, eikä korviin enää käy kopina samallalailla kuin alkuviikosta juoksua ajaessa. Hyvä, hyvä, ja kun sääkarttoja katsoo, samanlainen ihana pakkaskeli jatkunee vielä hyvän aikaa! 

Tänään kävin luulin käyväni ajaa hurauttamassa Löllillä vähän raskaamman lenkin kuin mihin on viime aikoina totuttu. Auraamaton tie ja pitkät, jyrkät ylämäet on yhdistelmä joka saa yleensä kovakuntoisemmankin hevosen nopeasti puhaltamaan. No, Lölliä ei saanut. Onko syy liian lepsussa kuskissa joka ei vaadi hevosta napakampaan suoritukseen vai mahtavassa elimistössä joka ottaa helposti vastaan kovemmankin treenin, mene ja tiedä, mutta kiristämisen varaa treenissä tuntuisi olevan reilusti. Sori, Lölli, jo valmiiksi :) Ens kerralla ajetaankin sit tuplakilometrit ja katotaan alkaako askel silloinkaan painaa :D

Lopuksi on vielä leuhkittava parilla kasvattaja"meriitillä": Molemmat 2009 syntyneet eli nyt 3-vuotiaat kasvattini ovat kuluneella viikolla tehneet mukavat suoritukset raviradalla: lv-ruuna Manu juoksi hyväksytyn kokeen ja shettisruuna Pertti uransa ensimmäisen startin, jonka voitti helposti ja hienolla ajalla vieläpä :) Onnea omistajille! Kyllä kasvattajan mieli on niin hyvä lämmin hellä nyt! <3

42.

Aladdin ei ole Suomenhevonen, eikä varsinkaan sodassa palvellut sellainen, mutta yleviä ajatuksia näin Itsenäisyyspäivänä silläkin ajaminen lumisessa Suomessa minussa tänään herätti. Voin vain kuvitella niiden isäntien ja emäntien ylpeyden, joiden omat hevoset aikanaan ovat sodasta riutuneena, kaikkensa antaneena, kunniakkaasti isänmaata palvelleena lopulta takaisin kotipihaansa saapuneet. Niin olen myös minä ylpeä omasta kotoisesta hevosrodustamme, joka nöyränä antoi kaikkensa rinta rinnan urhoollisten suomalaisten sotilaiden, tämän päivän veteraanien kanssa taistelussa Veli Venäjää vastaan, ja joiden ansiosta saamme elää tänä päivänä vapaassa, itsenäisessä Suomessamme. Kiitos veteraanit, kiitos Suomenhevonen!!!

41.

Raikas talvisää lunta tulvillaan aisakello helkkää riemua on pelkkää nosta orhi jalkaa rekiretki alkaa! ... vai miten se meni? ;) Siinä vähän sikermää tunnelmista eilisen ja tämän päivän ajolenkillä. Eilen pöllysi lumi, tänään kopisi aurattu jäinen tie, ei mitkään optimaaliset ajo-olosuhteet siis. Vähän lisää lunta, mieluiten suojalunta, ja sitten mukavat pakkaskelit takaisin. Niin, saahan sitä aina haaveilla :) Täytyy kyllä sanoa että ehdottomasti miljardi kertaa kivempaa on nämä melko rapsakatkin pakkaset, kuin se järkyttävä kura, vesisade ja pimeys. Kylmyyskin on ihan erilaista kun se on kuivaa, tuuletonta pakkasta. Vaarivainaani pilkkihaalari ja ystävältä saatu kaninkarvalakki takasivat tänäänkin siedettävän reenilenkin. Tosin kyllä ripsiä myöten oltiin kuurassa, Lölli sekä minä, talliin palatessa. Todistusaineistoa tässä:

Omasta petteripunakuonolookistani kuurapartoineen en viitsinyt kuvaa ottaa, sitä ei olisi paraskaan kamera ilman apinasuodatinta hajoamatta kestänyt :D

Viime maanantaisesta rokotuksesta selvittiin ilman komplikaatioita. Onneksi. Oman lukunsa tulee tässä joku päivä saamaan Löllin viimekeväinen herpesrokotus. Ei ollutkaan ihan pikkujuttu mutta siitä lisää toiste. Erittäin tyytyväinen olen siihen että annoin Aladdinin toipua tämänsyksyisestä räkätaudistaan kaikessa rauhassa. Nyt ei ajon jälkeen pisaraakaan valu sieraimista minkäänlaista märkää, ei kirkasta eikä valkoista, paksummasta nyt puhumattakaan. Jalatkin sulat kuin pikkuvarsalla, pitkään ne olivatkin paksut pöhöttyneet tolpat. Josko virukset olisivat tältä syksyltä ja talvelta voitettu kanta??? Toivossa on hyvä elää, sano lapamato.

40.

Tuli talvihalla. Vihdoinkin. Näyttäisi aika pysyvältä jopa, jos ennusteita on uskominen. - - - Rokotusviikko alkaa olla takana. Huomenna lähdetään pöllyttämään puuterilunta, vauhtia on toivottavasti luvassa oriilla aisoissakin yhtä pirteästi kuin mitä tänään tarhassa irrotteli...

Wuhuu!

 Kuovitaan lumeen...

 ... hyvä kiihdytyskuoppa!

Häntä tötteröllä

 Hanaa!

Pikkupojat katselee mitä "isoveikka" oikein spiidailee:

Eestaas, miljoona kertaa :)

Ja on myönnettävä, kyllä se lumi piristää itseä, siinä missä hevosiakin. Vaikka siitä onkin vaivaa, lumitöitä saa tehdä taas selkä märkänä. Vesa kolaa, minä linkoan. Tosin kivaa sekin on, jos homma pysyy kohtuuden rajoissa :) Mutta katsokaas mitä lumimyrskyn mukana meidän pihaan ilmestyi: 

Kyllä, se on poni. Tai tarkemmin ottaen kaksi ponia ;) Tämä tiine Isbe-mamma saapui ilahduttamaan  koko perhettä ystävällisellä (ja lihavalla) olemuksellaan. Vesakin on aivan myyty, mutta ei kerrota sitä sille ;)

39.

Isovanhempieni muistolle

Ota syliisi minut vielä,

vaikka ikää jo minulla on, 

ja silitä poskeani,

se ei ole tunnoton.

Ovat hiukseni hopeiset

ja ryhtini kumartuu.

Silti Sinä olet rakkain,

vain Sinä, ei kukaan muu.

Eivät silmäni enää loista,

kuten nuorena ennen silloin.

Sua vartenhan ainoastaan

minun silmäni loistivat silloin.

Ota lämpöisten kättesi suojaan

käteni vapisevat,

Sinun lämpöäs, kosketusta,

minun käteni kaipaavat.

Puhu rakkaudesta,

jälkeen vuosien kymmenien,

siellä yhdessä jakaa saimme

joka ainoan kokemuksen.

Ota illalla peittosi alle,

älä käännä selkääsi,

ota syliisi minut vielä,

anna minulle aikaasi.

Kirjoittanut Ritva Oinonen.

- - - -

Löysin tämän runon jokin aika sitten mummun papereiden joukosta mummulaa tyhjentäessäni. Mielestäni se oli todella kaunis ja otinkin sen talteen omien aarteideni joukkoon. Suureksi suruksemme toukokuussa kuollut Vaarini kävi tänään hakemassa Mummun seurakseen Taivaan Kotiin. Nyt Rakkaat Isovanhempani saavat olla ikuisesti yhdessä <3

38.

Ajattelen, siis olen. Kiireet jatkuvat. Mummula on nyt hyvin pitkälti tyhjä, ja irtaimistokin mennyt mukavasti kaupaksi. Tahti alkaa pikkuhiljaa kuitenkin olla rauhallisempi ja hevosillekin liikenee normaalimmin aikaa. Viime kirjoituksen jälkeen ajelin Löllillä enemmän, mutta se alkoi yskiä, ja onkin saanut nyt potea tovin rauhassa. Tällä hetkellä kaikki vaikuttaisi olevan taas kunnossa mutta lisälomaa on tiedossa pian, kun eläinlääkäri tulee maanantaina rokottamaan hevoset. 

Rehellisesti miettien kyllä ihmeitä täytyy tapahtua jos me meinaamme koelähdön vielä tämän vuoden puolella suorittaa. Ei kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon vaan katsotaan miltä meno alkaa rokotusloman jälkeen tuntua. Jaksoa on, väsy ei millään, vauhtiakin, maisemat vaihtuvat, mutta suurimmat puutteet tulevat menohaluissa. Käsijarru päällä on niin kovin vaikea juosta lujaa. Joka tapauksessa tavoitteet ovat aivan muualla kuin 2-vuotiaana väkinäisesti juostussa koelähdössä, eiköhän tämä mastodontin kokoinen eläin saa tulevaisuudessa menohaluja sitä mukaa kuin treenikilometrejäkin. Nelivuotiaanahan se Derbykin vasta juostaan ;)

37.

Olen järkyttävän kiireinen! Blogille ei ole kertakaikkiaan ollut aikaa koska olen ahertanut muiden arkirutiinien lisäksi suuren projektin parissa. Mummulamme myytiin, ja olen toimeksiantona tyhjentänyt taloa vimmalla jokaisen liikenevän vapaahetkeni. Illalla lasten mentyä nukkumaan olen kuvannut tavaroita myyntiin, ja kahlannut nettiä läpi jotta tiedän mitä mikäkin edes suurinpiirtein voisi maksaa. Eilen kuitenkin ehdin ottaa pari kuvaa myös tallissa, kun seppä löi Löllin talvimonoihin. Heti perään kävin ajamassa ensimmäisen hiihtolenkin, ja hyvin oriin suksi luisti ja latu maistui :)

Nyt lähden tästä takaisin mummulan uumeniin. Siltä varalta että joku teistä on antiikkifriikki ja on kiinnostunut ostoksille, tähän allaolevan linkin fb-kansioon tulee myytävää tavaraa pikkuhiljaa. Minuun voi ottaa yhteyden facebookissa yksityisviestillä jos joku tavara huutaa juuri sinua omistajakseen, tarjouskaupalla kaikki lähtee :)

https://www.facebook.com/media/set/?set=a.10151239730917236.492029.595157235&type=1&l=5de3974fa2

36.

Ollaan täällä vielä elossa sentään!

Viime päivityksen jälkeen kävi niin mukavasti että sairastuin itse oikein ärhäkkään räkätautiin, kuume huiteli lähellä neljääkymmentä koko viikon. Siinä jäi kuulkaa hevoset ajamatta, koti siivoamatta ja lapset leikittämättä kun keskityin lähinnä pysymään hengissä. Peruspalvelumeinigillä mentiin mutta mitään ekstraa ei tippunut kenellekään, oloni oli niin kaamea etten oikeasti voinut muuta kuin levätä. (Paitsi yhtenä päivänä kun meidän tie lanattiin, oli siitä ihan pakko kerätä nousseet kivet pois ennen pakkasia. Neljä tuntia kuumeisena tietä haravoimassa ei ollut hyvä idea, tiedetään, mutta tulipa tehtyä.)

Toki sitten kun tautini hellitti otettaan, saimme tänne seuraavan vitsauksen - lumen. Ja niinkun mä olin varma että sitä saadaan aikaisintaan vasta joskus tammikuussa!!! Pari päivää on mennyt ihmetellessä ja odotellessa josko lumi sulaisi pois, mutta aika huonolta näyttää, kai se on pakko pyytää seppä uusintavisiitille ihan turhan pian. En kyllä millään olisi halunnut laittaa vielä hokkeja alle kun eihän tämä lumi nyt varmuudella vielä pysyvä ole, mutta ei kai tässä loputtomiinkaan viitsi hevosta ajamatta jättää. Ärrrrr-syt-tävää!! No, katsotaan, täytyy soitella sepälle ja kysyä minkälaisella aikataululla pääsisi käymään. Grrrrrr.....

35.

Se oli eilen hei hiittipäivä! :D Vihdoin lähdettiin ihan oikeasti rataa kiertämään, tällä kertaa suunnattiin Pilvenmäelle, ja arvatkaapa mikä hämmästyttävä juttu tapahtui? No. Aurinko alkoi paistaa!!! Ja paistoikin koko sen ajan kun hiitillä oltiin, mutta kotimatkalla palattiin taas normimoodiin kun vettä alkoi tulla, ensin vähemmän, sitten enemmän. Ja kyllä sitä taas tulikin, ei ole sanoja kuvailemaan miten meidän pihatiet lainehti. Mutta sou not kunhan hevoset kulkee! ;D

Hiitille otin mukaan molemmat ajohevoset eli 1,5v tamman ja Aladdinin. Matkustivat nätisti vierekkäin kopissa, ei Lölliä tyttöset kiinnosta :)

Kuvassa vasemmalla pikkutamma, oikealla Lölli. Meillä on siis kopissa valvontakamera, siitä on mukava tarkkailla hevosten touhuja. Varsinkin jos kyydissä on joku, jonka matkanteossa on jotain tarkkailtavaa :) Näissä kahdessa sitä ei ollut.

Ensin laitoin valjaisiin tamman, se katseli katoksessa oikein terävänä ympärilleen ja pari pientä jännäkakkaakin väänsi, mutta siinä kaikki "hötkyily". Lölli sensijaan otti katoksen karsinassa sillävälin kaiken ilon irti ja piehtaroi antaumuksella puruissa tuhat kertaa. Ei siinä mitään, kiva kun on kivaa, mutta enpäs ollut ottanut harjaa mukaan joten sitten ajeltiin kävelevällä puruvarastolla :D No, mutta varsaan. 

Olin varautunut, ja varoittanut miestäkin, että kun ekan kerran tullaan rataa katsomaan ja mainoksia lukemaan, on hyppy-pyppy-koikkaloikat enemmän kuin todennäköisiä ja harjottelemaanhan sitä on tultu jotta sitten kun hiitinajon aika on, on paikka tuttu eikä tarvi enää ihmetellä ja sätkiä. No vielä mitä, eipä varsa ottanut yhtäkään harha-askelta koko raviradan alueella, sille taitaa olla jo syntymässä ohjelmoitu, mikä on homman nimi. Jos joku asia pelotti, niin huuuu kierrettiin se kaukaa mutta lujaa, ja joka kerta ravilla :D 

 Lämmityksestä

 

Oli mulla kellokin mukana, ihan mielenkiinnosta sitten käänsin varsan menosuuntaan ja naksautin masiinan päälle. Kertaakaan en varsaa pyytänyt (tai kerran joo, kun tuli hevosia vastaan ja varsa meinas kurvata niiden matkaan) vaan kiinni pitelin vain innosta puhkuvaa varsaa. 

Kierros matkaa maaliin

Loppusuoralle kaarruttaessa vähän löysäsin ohjia, ja *pim* Varsa juoksi ihan omasta halustaan 1.47/2000m läpi, loppusuoran neljänkymmenen pintaan, ja olisi jatkanut samaa vauhtia vaikka maailman ääriin. Ei ollut juoksemisesta moksiskaan vaan intoa uhkuen ja virkeänä oli senkin jälkeen. 

Loppusuora!

Tamma palautui todella nopeasti, ei sierainkaan värähtänyt kun pienen tovin kävelytin ja katokselle ajoin. No, tuli selväksi, ei tarvi tätä varsaa opettaa rataa kiertämään, se totisesti osaa sen jo :) Nyt vaan jatketaan kotona nättiä treeniä ja hyvä tulee :) Tämä varsa on muuten sen 2v:n joka juoksi jo menestyksellä kilpaakin, pikkusisko... Ei harmita yhtään Vituttaa että lopetettiin näiden emä viime syksynä tilanpuutteen takia. Elämä on niin täynnä vääriä valintoja :(

Sitten Lölli valjaisiin. Jos varsa sai mut leijumaan niin Lölli kyllä palautti takaisin maan pinnalle :D Hädintuskin pääsin sillä viittäkymmentä piiska pinnassa kakstonnia läpi :D Okei, pumpulit korvissa, ei lappuja, ja yksinään, mutta olis se nyt saanut edes vähän terävämpi olla :D Palautui kuitenkin hetkessä, ei yskinyt eikä limaa tullut, joten ei muuta kun jatketaan harjoituksia. Jospa ens kerralla saatais jotain hiittiseuraa, ja harjoitusravejakin voisi alkaa suunnitella jos saatais joku käypänen kuski sovittua. Katsotaan, katsotaan. 

 Ainoa kuva Löllin hiitistä, sekin satakertainen suurennos kärpäsenpaskasta puhelinkuvasta.

Mahtuipa eilisen vuorokauden puolelle sellainenkin juttu että meidän kesällinen orivarsa sai talveksi pihattokaverin. Puoliltaöin käytiin hakemassa varsa Niemisen tallista kun kotiutuivat Seinäjoen raveista (Kasvattajakruunun voitto Quite An Avengerille, Onnea!!!). Olivat pitäneet hyvää huolta pikkuisesta joka matkasi meille Seinäjoki välietappinaan Rovaniemeltä saakka! Voi, kun olisikin tuonut Lapin kuivaa pakkasilmaa tullessaan, mutta ei toivoa, kaatosadetta riitti läpi yön. Huh huh tätä syksyä! Tässä vielä pari kuvaa pihattopojista, olisko sitten tullut tarpeeksi kuvia tähän postaukseen? :)

  Meidän pikkuori siinä huutelee aidan toisella puolella olevaa äiskää...

Tutustutaanko vähän?

34.

Terveisiä hiitiltä kotoa! Koko yön tuli kaatamalla vettä, ja aamulla Vesa sai mut ylipuhuttua että lähdetään hiitille vasta huomenna, kun on luvattu vähän parempaa keliä niin jospa ratakaan ei olisi uima-allas. Pitkin hampain tähän suostuin, ja jämähdin sitten aamukahvikupposella "Voiton Vei Vonkaus"-kirjan pariin. Ihania nuo tarinat entisajan hevosista ja hevosmiehistä! Juuri kun vihdoin aloin vetää takkia niskaan lähteäkseni ulos hommiin, Löllin kasvattaja kaarsi pihaan. No, yhtä matkaa sitten asteltiin talliin ja heitin oriin vetiseen tarhaansa loiskuttelemaan. Yhdessä ihmeteltiin kurjia kelejä, niinkuin tuntuu olevan puheenaihe joka puolella mihin sitten meneekin.

Siinä tovi turistiin, ja kasvattajan lähdettyä kävin vaihtamassa vaatetuksen ajohommiin sopivammaksi. Hevoset valjaisiin ja lenkille, tietenkin vettä alkoi sataa juuri sillä hetkellä vaikka koko aamupäivä oli ollut suht sateeton. No, ajoin Huomisen Hiittihevosilla muutaman kilometrin rennot lenkit niin sopii sitten huomenna päräytellä :) Lopuksi vielä pari kuvaa jotka nappasin tultuani Aladdinilla ajamasta. Märkää ja kuraa, plääääääh....

33.

Sataa sataa ropisee, pili pili pom! Alkaa käydä vähän yksitoikkoiseksi nämä tarinat kun suurimman huomion kaikesta vie nämä järkkylotisevat syyskelit. Enää ei edes millään lailla yllätä, kun aamulla katsoo ulos ikkunasta ja toteaa saman matalapaineen jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan. Oma nenä vuotaa, lasten nenät vuotavat, hevosten nenät vuotavat. Kellä enemmän, kellä vähemmän, Aladdinilla onneksi vähemmän. Hölkkää on päästy ajamaan ihan suunnitelmien mukaan ja kun mitään erityisiä takapakkeja ei ole tullut, ajateltiin pakata huomenna hevoset koppiin, käydä ajamassa Aladdinilla hiljaista hiittiä ja luetuttaa varsalla vähän mainoksia. Tämä siinä tapauksessa että mahtuvat samaan koppiin, toinen kun on ori ja toinen tamma, ja yhdessä eivät ole matkustaneet koskaan. Jätetään siis aamuun vähän jännitysmomenttia, lähdetäänkö kahdella vai yhdellä hummalla matkaan :)

32.

Koska nämä omat hevoset eivät starttiviivalla aivan hetkeen ole olleet, niin iloitaan sitten meidän 2v kasvatin Nuorten Sarjan kolmossijasta, kyllä jännitti katsoa lähtöä! Mutta hienosti pisteli tamma menemään vaikka lähtökin otettiin uusiksi sata kertaa ja lähtöpaikkana oli vaikea vitosrata. Hyvin lähti ravilla joka kerta. Aivan ihanaa nähdä onnistumisia vaikka varsa ei olekaan enää täällä. Ja mukavaa sekin, että todistettavasti se tonninkin huutokauppavarsa voi olla ihan juoksija. Varsa nimittäin myytiin viime syksynä Ypäjän varsahuutokaupassa pohjahinnalla...

Mutta Aladdin sitten. Lölli on nyt liikkunut päivittäin, eilen vedettiin ihan kunnon hikilenkki, oli jo huomattavasti letkeämpi kuin perjantaina, ja tänään orhi kävi taas pitkästä aikaa selästä käsin käpsyttelemässä sellaisen rennon sunnuntailenkin. Kaikki tuntuisi olevan ok, joten normitreeniä jatketaan ja loppuviikosta voitais suunnitella vaikka hiittireissuakin.

31.

Voi ei. Kirjoitin jo pitkät jupinat, ja mitä sitten teinkään? Yhdellä väärällä napinpainalluksella pyyhkäisin kaiken kertaheitolla bittiavaruuteen!! Voi kettu sentään! Ja nyt pitäisi muistaa, mitä kaikkea muka-hauskaa sitä tuli äsken kirjoitettua. Hitsin hitsi.  Vaan ei auta, uusi yritys kas tässä:

Aladdin sai tänään uudet kengät jalkaan. Valitettavasti meidän sepältä oli tämän syksyn hittituote, räpylät & snorkkeli, loppuneet, ja jouduimme tyytymään ihan tavallisiin kesäkenkiin. Eteen laitettiin jo kesällä ennen fläppikenkiä hyväksihavaitut puolipyöreät urakengät. Taakse taas tuli kultakengät uralla. Hokkikenkiä harkitsin pienen ohikiitävän hetken ajan, mutta sepän lupauduttua tulemaan suht nopeasti paikalle mahdollisen hokkikelin yllättäessä, päädyin edelleen kesäkenkiin. Toivottavasti se talvi ei sitten iske tänne heti ensi viikolla....

Kehaistava muuten on Aladdinia vähän. Meille tullessaan sen takapään kengät olivat vähän niin ja näin, ja saatesanoiksi saimme hevosen olevan takapäästään hankala kengitettävä. No, sepän työterveyttä varjellakseni hain muutamalla ensimmäisellä kengityskerralla Aladdinille suosiosta klinikalta rauhoittavan Domosedan-geelipötkön joka tehosi oriiseen mainiosti ja kengittäminen sujui kuin tanssi. Kesän mittaan minä tein itse paljon töitä Aladdinin kanssa, vaihdoin takakengistä kuluneita nauloja ja kiristelin kotkauksia. Jo viime kengityskerralla päätin että minähän en koko oriin loppuelämää rahojani rauhoittaviin tuhlaa, ja päätimme kengätä Aladdinin ensimmäisen kerran rauhoittamatta. Kas kummaa, ei virheliikettä hevonen tehnyt, ihan rauhassa, huolella ja hosumatta sai seppä työnsä tehdä, ja samoin kävi tälläkin kertaa. Mitä lie protestoinut aiemmin mutta nyt kaikki käy kuin leikiten. Vanhenee ja viisastuu, ei kai siinä sen kummempaa selitystä voi olla :)

Tokihan uudet menokkaat piti käydä vielä samana päivänä testaamassa, joten hevonen valjaisiin ja matkaan. Hyvin istuivat popot jalkaan, ei moitittavaa sen suhteen :) Muutoin ei voi kauheasti hurraa-huutoja antaa, niin kankeaa ja tönkköä oli meno. Taitaa olla viimeaikojen lomailu jumittanut nuo kertyneet löllimassat, ja saattaapa kintereissäkin polttokohtien arpikudos vielä kiristää, joten paluu normitreeniin täytyy nyt vaan tehdä maltilla hevosta kuunnellen. Mutta mihinkäs meillä tässä kiire, valmiissa maailmassa :)

30.

Lölli. Siinä uusi kutsumanimi uljaalle oriilleni :) Aladdinista on tullut ihan jäätävä läskilölli kun ei olla saatu päästellä vanhaan malliin! Ei kärryiltä näe kohta enää edes sivuilta ohi, yli nyt on muutenkin ihan turha koittaa kuikuilla. Ja lautaset ihan hyllyvät liikkeen tahtiin, ou nou, en tiedä mille olkidieetille tuo hevonen oikein pitäisi laittaa :D

No, ei laiteta dieetille, toivotaan että linjat taas tulevat edes vähän sulavammiksi kun liikettä lisätään. En mä kyllä usko että Aladdin on kipeä. Ei siltä tule yhtään räkää, ei vapaalla eikä ajossa, yhtään ei ole sen kerran jälkeen yskinyt eikä jalkojakaan enää turvottele. Tänään ajelin vielä vähän kevyemmän lenkin ja heppasessa tuntuu olevan koko ajan enemmän ja enemmän virtaa. Tulevalla viikolla vähän tiukennetaan treeniä ja seuraavalla voitaiskin taas vihdoin lähteä hiitille. Kivaa :)

Ai niin. Sepälle pitää soittaa. Mietitään millä kengityksellä loppusyksy ennen hokkikelejä ajellaan. Tuskin tässä vielä talvikenkään kannattaa lyödä kuitenkaan, vesisateiden määrästä päätellen tuntuu siltä että talvi tulee aikaisintaan ehkä ensi vuonna... vaikka paistoihan tänään sateen jälkeen toki aurinkokin. Heti sen jälkeen kun olin ensin ajanut kaikki hevoset :D

29.

Hölkkää! Wuhuu! Me ajettiin tänään hölkkää!!! :D

En kestänyt enää hetkeäkään sitä tympeää kävelyn taapertamista (Aladdin = Maailman hitain kävelijä, boooriiiiiing....) vaan otettiin jänispattioperatsuunin hoito-ohjeista varaslähtö päivällä. Varustelin siis heppasen hölkkärensselein eli köytin suojatkin jalkaan, ja hoplaa menoks. Niin sanoinko mä aiemmin jotain että huu, minkähänlaista loikkaa mahtaa ekalla hölkkälenkillä olla tarjolla? Juu ei niin minkäänlaista. Kun annoin merkin, ole hyvä ja juokse, mun järkyttäväksi palloksi sairaslomansa aikana lihonut oriini örisi ja röhki, ja kankeasti kankeasti lähti konkottamaan perinjuurin surkeaa munahölkkää. No kyllähän se kroppa siitä sitten alkoi vertyä ja askel pidetä, mutta just kun alkoi tuntua hyvältä niin... *köhköh*. Siis...? Anteeks mitä? Ja hetkeä myöhemmin sama uudestaan: *köhköh*. 

Päätin kuitenkin loppulenkin sujuttua köhimättä, sierainten oltua ajon jälkeen kuivat ja limattomat, sykkeiden normaalit, leukaperien imusolmukkeiden ja aamulämpöjen ollessa normaalit, että ei meillä mitään räkätautia ole, kunhan parin viikon koppi- ja kävelyhoito vaan näkyi tukkoisuutena alkumatkasta. Eiks sovitakin niin? Aladdin ei ole kipeä. Se EI ole kipeä! Ni! Tai sitten on. Mutta eipä tässä muuta voi kuin seurata tilannetta ja reenailla hevosta hissuksiin vähän varpaisillaan. Mahdollinen tauti menee olemattomin oirein ohi, tai räjähtää kohta oikein kunnolla päälle, tai sitten sitä ei ole oriilla koskaan ollutkaan. Mutta ai miten ärsyttävää epätietoisuutta taas kerran!

28.

 Minä sain tunnustuksen!!! Outi Onnin Blogista antoi tämmöisen:

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa joka antoi haasteen sinulle

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.


Kiitos, kiitos! Olen ihan otettu kehuista jotka Aladdinin tarinat Outilta sai :) Tosiaan kun tämän blogin perustin lähinnä itselleni treenipäiväkirjaksi ja muistuttamaan mitä milloinkin on tehty ja tapahtunut, sekä raporttiluonteisesti kieli poskessa kirjoittaen mm. Aladdinin kasvattajalle ja muille ystäville ja tutuille oriin kuulumisia. On siis vain ekstraa jos täysin vieraatkin tahot viihtyvät blogin parissa, kivaa!


Sitten niiden viiden seuraamani blogin pariin. No. Ykkös- ja kakkossuosikkini ovat juuri Onnin Blogi sekä Skip Beat, mutta heillä kun tämä tunnustus on jo koukannut niin turha sinne suuntaan tätä takaisin nakata. Siispä täytyy valita jotain ihan muuta...

1) Rouskutellen Tuttuja heppoja ja ihmisiä sekä todella laadukkaita valokuvia!! Kannattaa vilkaista vaikkei mikään ponifani olisikaan :) Tekstikin on sujuvaa ja mielenkiintoista. Erittäin tasokas blogi :)

2) Salaisuus Rok, Ponnen Aatos, R.R. Samu Lahjakkaita nuoria suomenhevosravureita. Ahkeraa treenausta ja menestyksekästä kilvanajoa.

3) Kuplia Tehopakkaus suurperheenäiti tarinoi nasevasti.

4) Harminpaikka Lämminverivarsojen kasvatusta. Tilannekuvia, videoita.

5) Annan talli Nuoria suomenhevosia täälläkin. Seuraillaan mielenkiinnolla, mistä näistäkin tietää mitä ravikuninkaita vielä jonain päivänä ovat! ;)

27.

Voi masennus mikä vetinen viikko takana! Tylsääääääääää :( Vettä on tullut muutaman seuraavankin vuoden tarpeiksi, eikä asiaa paranna yhtään se että Aladdinilla ei ole vielä saanut ajaa muuta kuin kävelyä. Alkaa olla tikittävä aikapommi mulla valjaissa, saas nähdä mitkä pomppaloikat ori ottaa kun ekan kerran löysään ohjista ja päästän varsan juoksuun... 

Tässä yks päivä satoi ihan järjettömästi. Siis niinkuin vielä enemmän kuin muina päivinä. No me Aladdinin kans uhmattiin luonnonvoimia ja lähdettiin silti kaatosateessa lenkille. Normaalien lätäköiden sijaan tielle olikin tullut järviä! Ja meidän hienohelma oli sitä mieltä että tonnehan en muuten mene. Pikkasen kauan keskusteltiin, poika koitti kaikki maailman keinot "näin vältyt hukkumiselta vol. 99999" mutta mun kanssa ei kannata alkaa. Kun kerran oon päättänyt että tosta mennään niin siitähän sitten mennään! Ja voi miten varsa oli vihainen!!! Seisoi lätäkön reunalla ja kuopi ihan raivolla vesirajaa! Voin kertoa että joo, sain niistä roiskeista todellakin osumaa :) Välillä peruutti ojaan, koitti kääntyä ympäri, keuli, jumitti polvet notkuen, kaikkensa teki. Mutta ei, ei vaan auttanut. No, lopulta me sitten mentiin siitä järvestä yli - tasajalkaloikalla. Mutta mentiinpä kuitenkin, Hanna - Aladdin 1-0 :)

 Polttojäljet ovat parantuneet nätisti. Otin mä yks päivä niistä kuviakin, mutta ääh niin huonoja että turha niitä tänne laittaa. Tarhaankin poika on vihdoin päässyt talsimaan, vaikka kuka siitä ulkoilusta kaatosateessa nauttii? Korvankärjistä hännänpäähän saakka loimen alla, pers tuulta kohti heinäkasalla kkököttämistä. No, saa siinä raitista ilmaa sentään, ei pölyä paikat, kele!!! :)

26.

Sataa sataa vettä, märkää on!

...on yhtä kuin, että Aladdin ei ole vieläkään päässyt tarhaan kurastamaan kintereitään tuonne vesivelliin. Ja sen kyllä huomaa, kävelylenkit valjaissa alkavat olla melkoista extremeä ;) Tänäänkin kolina kävi kun uljas orhi venytteli raukeasti takasiaan latasi napakan kaksijalkaosuman kärryihin. Karjahdin raivokkaasti ja hups - pikkupoika oli taas palautettu ruotuunsa, loppulenkki sujui ilman hölmöilyjä. Polttojäljet ovat parantuneet ongelmitta, ei mätiviä ja turvonneita jalkoja, vain siistit ruvet ovat muistuttamassa toimenpiteestä. Piti niitä kuviakin kintereistä ottaa, mutta enpä ole muistanut. Jos vaikka huomenna...

25.

PattiPolttoPotilas Pääsi Patikoimaan! Kaverini tarjoutui liikutusavuksi kun tiedossa oli rentoa maastoköpöttelyä mukavalla hevosella. Onhan Aladdin sentään rutinoitunut ratsu kun 2-vuotias tyttäreni on sen selässä harva se päivä istuskellut ;) Ja onpa kaverini jo kerran aiemminkin käynyt oriilla selästäkäsin pienen maastolenkin ongelmitta heittämässä. Aladdin toimii tässäkin asiassa kuin vanhat hevoset, kuinkas muuten.

 

Lenkkikaverina Aladdinilla oli mukana tuollainen pikkuinen söpöliinipallero :)

Verikokeidenkin tulokset tulivat. Kaikki muu mallikkaasti viitearvojen keskikohdassa mutta sekä hemoglobiini että seerumirauta olivat alakanttiin. Tujakka rauta-ja B-vitamiinikuuri käyntiin siis!

24.

Niin vei tiemme Teivon klinikalle taas kerran. Tällä kertaa todellakin Aladdinin kanssa, eikä jonkun vaihdokkaan :) Kymmeneltä oli aika ja olimme Teivossa viisi minuuttia myöhässä. Ihan sama, eläinlääkäri oli noin 1,5h myöhässä.... En tiedä onko klinikalla aina yhtä ruuhkaa mutta ainakin aina silloin kun me olemme siellä, tuntuu että annetut ajat eivät pidä lainkaan. Ylibuukkausta vai mitä, tiedä häntä, jokatapauksessa hommat tuli tehtyä ja kotiinkin päästiin niin että Vesa ehti vielä töihinkin. 

Tässä vielä autuaan tietämättömänä tulevasta klinikan karsinassa :

 

Ohjelmassa tosiaan oli jänispattien poltto. Vasempaan kintereeseen on pikkuhiljaa pullahtanut n. peukalonpään kokoinen patti, ja oikeassakin oli jo pientä alkua nähtävissä. Mietimme hetken vaihtoehtoja ja päädyimme eläinlääkärin kanssa polttamaan molemmat kintereet, aivan kuten olin ajatellutkin. Miksi päästää jänispatteja totaalisesti räjähtämään ennenkuin niitä hoitaa, kun voi ennakoida ja eliminoida tulevat ongelmat polttamalla ne jo alkuvaiheessa? Siispä tuumasta toimeen. Rauhoittavaa suoneen ja karvoja ajelemaan:

Pattialueiden pesu:

Ihon alle ruiskutetut puudutusaineet saivat vaikuttaa noin parikymmentä minuuttia, kuvan kintereiden turvotus on siis puudutusainetta:

Odotellaan puudutuksen vaikutusta ja kolvin kuumenemista:

Ja sitten kolvataan, kiva savu ja palavan lihan haju ei valitettavasti välity kuvan kautta:

Kas niin, valmista tuli:

Vasen kinner oli tosiaan enemmän reagoinut ja siihen tehtiinkin poltto laajemmalle alueelle, oikeaan riitti vähän vähempikin. Pyysin kyllä eläinlääkäriä kolvaamaan polttopisteet sydämen muotoon mutta en käsitä miksei hän suostunut?!? ;)

Toimenpide onnistui siis hyvin, ja nyt potilas rouskuttaa tyytyväisenä heinää omassa kotikarsinassaan. Jatkohoitona on kaksi viikkoa kävelyä, ja hiitit n. 4-5 viikon kuluttua. Tarhaan en aio Aladdinia laittaa ennenkuin arpeutuminen on lähtenyt kunnolla käyntiin, en halua että se menee möyrimään tuonne kuraan vaikka meillä hiekkatarhat onkin. Liikutellaan siis valjaissa ja maastakäsin nämä ensipäivät. Operaatio maksoi kaikkineen siinä parinsadan euron kieppeillä, lisäksi otatin oriista verikokeet samalla kun kerran klinikalle raahauduttiin. Ihan mielenkiinnosta haluan nähdä millaiset arvot Aladdinilla on sen oletettavasti ollessa terve. 

Sellainen klinikkareissu meillä siis tänään. Toivotaan että haavat paranevat hyvin eikä mitään erikoisia komplikaatioita tule. Kuvia tulen ottamaan ja laittamaan tänne paranemisen eri vaiheista, mielenkiintoista katsella niitä sitten joskus myöhemmin.