57.

Koska Löllillä ajo on normaalisti kohtalaisen turvallista ja tasaista, täytyy extremeäkin välillä järjestää. Tänään kokeilin olisiko oriista sotahevoseksi ja päätin lähteä ajamaan vasta virallisen raketinpaukutteluluvan aikaan. Vastaus: Kyllä. Eipä paljon orhi hötkyillyt vaikka taivas välkkyi ja rätisi, ja ihan huudeillakin pamahteli mojakasti. Näkyvyys tihkusateessa otsalampunkin kanssa oli kehnonlainen: 

...mikä saattoi sinällään olla ihan hyvä, koska jos olisi ollut valoisampaa, mahdolliset vastaantulijat olisivat nähneet tämän näyn:

 

Kyllä,,, pelästyin itsekin itseäni :D Tuo jäätävä tihku hakkaamassa naamaa olisi lähinnä verrattavissa ehkä nuppineulasateeseen. Sopii koettaa punoittaako oma pärstänne tossa kelissä :D

Näihin vetisiin tunnelmiin päättyy vuosi 2012. Toivottavasti 2013 tulee olemaan täynnä huikeaa menestystä ja onnen hetkiä ihan kaikilla! :)

56.

Tänään käytiin verryttelemässä eilisten maitohappojen rippeet lihaksistosta umpimetsässä, peurojenpolut pääasiallisena reittinä :)

Välillä pitkiä metsätiesuoria...

 ...välillä umpeenkasvanutta tienpohjaa...

 

...välillä umpimetsää.

 

 Iloinen poika lenkin jälkeen, kaikki kunnossa :)

 

55.

Lölli/ Jarmo Saarela, koelähtö 27,2 hyväksytty.

Kellottajaystäväni oli kellottanut toisen kierroksen oriille tasan 25-vauhtiseksi. Ihan hyväksyttävä suoritus keskentekoiselta varsalta vähillä hiiteillä, vaikka ainahan sitä kuvittelee kuinka oma hevonen leiskauttaa sellaisen mukavan 15-lopetuksen, mutta vähän realismia kehiin ja ollaan ehdottoman tyytyväisiä tähänkin :) Tällä kertaa laukasta ei ollut tietoakaan vaan varmaa hyvää ravia polki orhi koko matkan. Jos nyt vähän jossitella saa niin vaikka ratahyvitystä ei ollutkaan, oli oikeasti rata kokeen aikaan jo melkoista pöperöä. On sitä paremmillakin radoilla hyvitystä annettu, eikä se nyt sinällään meidän suoritukseen vaikuttanut, hyväksytty mikä hyväksytty, mutta raskas rata se silti oli. Kuvastanee sekin jotain että yli puolet 2-v varsoista meni hylkyyn ja vanhempienkin hevosten kokeessa vain yksi sai hyväksytyn tuloksen.

Ja kuten odotettavissa oli, nyt ne vuohiset vasta poikki ovatkin kun takasissa on pakko käyttää reippaassa vauhdissa putseja. Hankasivathan ne putsit sitten ruvet ihan verinahalle ja olivatkin niin kipeät että täysi työ oli niitä illalla paikkailla. Voi kökkörupi sentään! Nyt sitten parannellaan niitä, ja suunnataan katseet Forssan 9. päivän harkkareihin. Siellä vois ajella vaikka 35-sarjassa, vähän kevyempi tehtävä kuin tämänpäiväinen. Huomenna vois lähteä metsään ja pellolle ratsain verryttelemään lihaksia, sunnuntain pitää vapaata, ja maanantaina taas jatkaa kärryiltä. Joo, niin mä teen. Mukavaa viikonloppua kaikille :)

54.

Tuore kengitys - CHECK

Niskasiili - CHECK
Korvakarvat - CHECK
Kavio- ja vuohiskarvat - CHECK
Parta - CHECK

Päävehkeet - CHECK
Kieliside - CHECK
Silat, silatyyny, rintaremmi, ohjat - CHECK
Suojat - CHECK
Korvatulpat - CHECK

Kärryt - CHECK
Renkaat - CHECK
Pumppu - CHECK
Rengasavaimet - CHECK

Kuljetussuojat - CHECK
Loimet - CHECK
Pyyhkeet - CHECK
Haavanpaikkaustarpeet - CHECK
Ämpäri - CHECK

- - - - - - - -

Viimeistelyt huomista koetta varten ajettu. Jos huominen olis startti, sanoisin että voittaa - niin hyvältä orhi käteen tuntui. Heh. Heh. Oliskin niin yksinkertaista. Kyllä sillä varmasti aamulla kuumetta on. Tai ainakin jalat paksuna. Tai yskii. Tai räkii. Tänään sillä oli tarhassa muka räkää nenässä samalla kun yritti tappaa aidan toisella puolella olevaa lumikolaa tiukoilla etupotkuillaan. Mut hei tää suojakeli - itelläkin nenä vuotaa hanan lailla kun vähän touhuaa?!? Eiks ollutkin se sitä vaan???? Ajon jälkeen ainakaan ei ollu mitenkään räkäinen, ja normipalautumisetkin oli. Huoh. Huomennahan se sit nähdään miten meidän käy. Tsemppiä meille! :D

53.

Joulupäivää joulupäivää!

.....ja vetopäivää kans :) Niinhän mä tein kuten suunnittelinkin, valjastin oriilleni kilpavehkeet (mutta hiittikärryt) ja lähdin ajamaan vetoja. Kylä lähtee hei! :D Viis vetoa päästin ja ihan sama mitä mä teen niin en mä kyllä saa Aladdinia laukkaamaan kotioloissa en sitten millään. Kaikki oli siis ok, ohjattavuus yhtä hyvä kuin kotioloissa aina, ja jos joku on varmaa niin se, että vauhdeista tai jaksosta ei kokeen läpäisy ainakaan jää kiinni. Eriasia sitten se motivaatiopuoli jos ori jää jostain syystä yksin juoksemaan,  mutta uskon ja luotan että harkkareissa tullut hyppy oli vain se poikkeus joka vahvistaa säännön, umpiravurihan tuo Lölli normaalisti on <3

Mutta yksi yllättävä miinusmerkkinen juttu kyllä tänään ilmeni. Aladdinin takavuohiset menivät päivässä kamalan rupisiksi, ihan varoittamatta. Se vähän huolettaa, onko se nyt sit taas jotain viirusta joka kiusaa myös mahdollista koelähtösuoritusta. No, hevonen on muuten täysin normaali, oikeinkin virkeä, ei lämpöjä, ei paksuja jalkoja, vain hurjat märkäiset ruvet takasissa. No, pehmitellään niitä nyt tässä nämä jäljelläolevat päivät parafiinikääreillä ja kuivatellaan Bacibactilla ja toivotaan ettei mistään sen vakavammasta ole kyse. Perhana, voisko joskus valmistautuminen johonkin tosikoitokseen tapahtua ilman ylimääräistä jännitystä???

52.

Teivon klinikalle kiitokset taas kerran :)

Niinhän siinä kävi että vika löytyi suusta. Pieniä piikkejä Hyvin terävät poskihampaat molemmin puolin, limakalvoissa haavaumia jotka hyvin kosketusarkoja. Irtoamaisillaan olevia, lohkeilleita maitohammaskappoja ratsastamassa pysyvien hampaiden päällä. 3cm pitkä paksu heinänkorsi uponnut ikeneen ja poiston jälkeen alkoi vuotaa verta. Tosin veristä sylkeä alkoi valua jo ennenkuin oli tehty mitään muuta kuin rauhoitus, oli niin avoimia haavaumia suussa. Auts, auts ja vielä kerran auts!!! Ja hulluintahan tässä on se, että mitään, mitään ei ole kotona huomannut! Pikkusormilla ajettava hevonen joka ei edes varistellut kaurojaan tai tehnyt rehumällejä, ja silti suu oli tuossa kunnossa. Apua, apua! Viimeksi Aladdinin suu oli katsottu juuri ennenkuin tuli meille, eli maalis-huhtikuun vaihteessa. Reilu 8kk oli tälle hevoselle totaalisesti liian pitkä väli hammashuoltoon. Nyt tehtiin mitä voitiin, mutta maitohampaat eivät olleet vielä tarpeeksi löysällä poistoa ajatellen, niitä seurataan nyt visusti ja jos eivät itsestään lähde parissa kuukaudessa, poistetaan, niin paljon tuhoa olivat jo saaneet aikaiseksi. 

Että onko se sit ihme jos tekee vähän mieli ravistella päätä, onko? Omaa huolimattomuutta, olis pitänyt rutiinisti katsoa suuhun jo paljon aiemmin, mä kun yleensäkin pidän hevosten hampaidenkatsomisvälin maksimina puolta vuotta. Miten nyt pääsikin venähtämään tällä tavalla, taas saa katsoa peiliin ja kääntää syyttävän sormen siihen suuntaan. No, positiivista se että suun haavat paranevat yleensä nopeasti, ja toivottavasti myös Aladdinin kipumuisti unohtaa viimekertaisen ratakäynnin. Onpa ollut sellaisiakin hevosia joille yksikin epäonnistunut ratakäynti oli liikaa ja kummitteli tavalla tai toisella varjona raviuralla koko hevosen loppuelämän. (Yleensä suoraan koppiin kävelevä Aladdin muuten pysähtyi tänään lähtiessä lastaussillan eteen muutamaksi sekunniksi jäkittämään. Oliko jo sitä mieltä että ei prkl taas mennään sinne piinapaikkaan??? No, toivottavasti ei, ja oli vaan puhdasta sattumaa :) )

Nyt blogi vaikenee ainakin joulupäivän iltaan saakka. Ainakin. Haluan Vesan kanssa vielä tätäkin kautta toivottaa Riemullista Joulun Aikaa kaikille ystäville, yhteistyökumppaneille ja blogin seuraajille tämän kuvan myötä:

51.

Juu-uh, niin mä nyt sit mennä täräytin ja ilmoitin Aladdinin kokeeseen 28. päivä Forssan lounareihin. Ilmoittaessani katselin kuskipörssiä eikä siellä keikkunut Forssin Mikan nimeä, joten valkkasin sitten pari muuta heppua ehdolle. Näinollen lähtölistassa lukee näin: 

Uppo-outo kuski mulle, siis henkilökohtaisesti, ikinä ole vaihtanut sanaakaan kaverin kanssa, mutta toki tiedän että on se osannut Aslakkiakin lennättää niin miksei sitten meidän jättiläistä, Aladdinia :) Harmikseni huomasin tosin sitten lähtölistoista, että Forssi olisikin ollut käytettävissä mutta nyt mennään kuitenkin näin. Kyllä mä suunnittelin soittavani Jampalle ens viikolla joku päivä ja kertovani vähän taustatietoja oriista, jos olemme viivalla. 

Jos siksi, että huomenna Teivon hammaslääkärissä on syytä löytyä syytä niskojen nakkeluun, jos ei löydy, olen ymmälläni. Ja jos siksi että jos vika suusta löytyy, täytyy ohjattavuuden olla puolen viikon paikkeilla jo selvästi parempi. Ja tämähän ei selviä kuin täräyttämällä sekkivehkeillä vähän pendolinohiittiä. Vähänkin epämääräistä pomppaloikkaa ja jätän pois, ei me nyt mennä sinne kokeeseen hölkkäämään kolmeaviittä puolen kierroksen päässä muista, ehditään me ihan hyvin ens vuonnakin :) Mutta olen kyllä luottavainen huomisen klinikkareissun suhteen. Kyllä se eläinlääkäritäti saa viilattua Löllin purukaluston oikeaan kuosiin :)

50.

Harjoitusravit

No niin, tulipahan nyt sitten sekin hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Olin nimittäin ensimmäisen kerran hevosen kanssa harkkareissa :) Ja kunniallahan tuolta selvittiin, ei viivästytetty lähtöä tai aiheutettu muutenkaan häiriötä. Ehkä uskallamme mennä siis toistekin! Olin ilmoittanut Aladdinin eilen puhelimitse (heh, kuulemma harkkareihinkin voi ilmoittautua heppa-järjestelmässä, olin varmaan ainoa joka soitti suoraan toimistoon :D) ilman sovittua kuskia 1.30-sarjaan. En saanut enää eilisiltapäivällä ilmoajan päätyttyä toimistontätiä kiinni joten tänään lähdimme soitellen sotaan, katsomaan kuka törppö rattaille aikoo kivuta. No, ei ollut törppö, vaan oikein hyvä kuski, Peter Lindroos. Olen kuullut hänestä pelkkää hyvää, ja nyt ensimmäinen henk.koht. kontakti kaverin kanssa vahvisti kuulopuheet todeksi. Erittäin mukava ja asiallinen kaveri, ja kuskinakin mainio :)

Lölli käyttäytyi katoksilla tavanomaisen fiksusti. Eh, pakko kertoa oma moka, kun otin hevosta alas kopista. Peruutin ja peruutin, ja ihmettelin mikä on kun ei polle liiku, jäkittää vaan vastaan! Ehdin jo haukkua oriin urpoksi pahvipääksi, kunnes sattumalta huomasin että hups'vaan, en ollut päästänyt hevosta toiselta puolelta irti ollenkaan :D Kumpikohan meistä olikaan se urpo??? Toki kehuin sitten poikaa kun oli niin viisas ettei saanut slaagia ja riuhtonut itseään väkisin irti riimunkappaleet lennellen. Tuo hevonen on niin kultaa! <3 Katoksessa alkoi sentään senverran jännittää että Aladdin väänsi löysänlaiset jännäkakat pariin otteeseen. Muutoin kaveri oli kuin viilipytty, kuten aina, vaikka parin pilttuun päässä Villi-Lempikin leiskui ;) No, eikä leiskunut, nätisti sekin oli, ja juoksi hyvän harkkarituloksen ollen kuolemasta toinen omassa lähdössään.

Lämmitys oli taattua Lölliä. Tosin ihmettelin vähän kun vedin oriin sekin kiinni ja samantien alkoi kummallinen mullistelu ja pään ravistelu. Rennonletkeästi, laiskanpulskeasti lönkytellen ori sitten kuitenkin kiersi ravirataa kolme rinkiä. Nauratti jo valmiiksi kun näin että kuski yritti ajaa palan reippaampaa, mutta eipäs se olekaan niin vain tehty Aladdinin kanssa :D Sillä kun ei radalla ole yksinään kiire mihinkään. No, kuskin kommentit olivat positiiviset, ravas hyvin ja kaikki ok, virtava varsa laiska pätikkä, mutta tällaisistahan ne parhaat kilpahevoset tulee <3 Jepjep, olen ihan samaa mieltä!

Itse lähtö sitten. Ori pruuvasi hyvin ja näytti tosi terävältä, ihan erikoisen terävältä. Joo, korvat oli toki jätetty taas auki. Kummallista pään ravistelua esiintyi edelleen mutta mitäpä sille tässä vaiheessa enää mahtoi. Yksi-Kaksi-Aja ja hevoset lähtivät matkaan. Liukkaasti Aladdin lähtikin, ja lähti etenemään vapaata toista rataa kohti kuolemanpaikkaa. Ja oli paineissaan!!! Kuski toki joutui pitämään vähän kiinni kun tarkoitus ei ollut kaahata, ja samassa ori puisteli raivokkaasti päätään, ja laukkasi. Ja jäi ihan paikoilleen pomppimaan muiden mennessä menojaan. Jaahas, tää olikin sitten tässä, totesin apumiehenä olleelle isälle, koska tiesin että oriin jäätyä yksin, menohalutkin ovat tiessään. Siellähän se sitten, koko matkan hätistettynä, juoksi oman hiittinsä 34,4 läpi. Ihan ookoo aika kun otetaan huomioon että juoksi yksin, mä kun en meinaa päästä sillä edes viittäkymmentä radalla :) Mutta haukuttava on kyllä kärkipään sankarikuskit! Jos sarjamääritys on 1.30, miksi voittajan loppuaika on 1.23,5? Eikö siinä oo nyt käynyt ihan pikkupikkuvirhearvio kun keula lopettaa 1.14 viimeisen puolikkaan? Mun käsitykseni näistä harkkareista on se että lähdöt yritetään ajaa mahdollisimman tasavauhtisesti, ketä tämä tämmöinen oikein palvelee? Ei ainakaan aloittelevia hevosia. No, elämä on, eipä kai tuo touhu tuosta koskaan mihinkään muutu, sama villinlännen meininki jatkuu.

Kuski ja hepo sitten tulivat pois radalta ja mua ja iskää nauratti :D Totes kuskikin että siihen loppu menohalut kun muut meni menojaan, ei ottanu ori yhtään enää sen jälkeen vauhtia,. Voltissa oli kuulemma käynyt jopa kuumana, ja oli lähtenyt kuin tykin suusta. Ja oli tuntunut käteen siltä että tää hevonen menee vaikka miljoonaa, ravi käy ja meno on helppoa, niin *naps* laukka tuli aivan yllättäen. Alkoi ravistella päätään ja laukkasi siihen. Kuski oli sitä mieltä että suussa on sanomista ja suurin syy laukkaan. Tosi on, täällä kun kotona olen ajellut rentoa lenkkiä löysin ohjin ja välillä laskenut urku auki kinnailematta, ei suun kanssa ole ollut ongelmia. Mutta kun vedettiin sekki kiinni, kuolaimen kulma muuttui, ja kun joutui ottamaan vielä kiinni, protestoi selvästi kättä. Sitähän se muukin päänravistelu tietenkin oli, olis pitänyt heti tajuta! No, nyt soitellaan kuumeisesti klinikalle ja koitetaan saada raspausaika mahdollisimman pian.

Kotimatka sujui ongelmitta vaikka todella liukasta olikin, mulla on semmonen 100% luottokuski että saa sataa vaikka pieniä ämmiä tai olla hanget korkeat nietokset tai tuulla sata metriä sekunnissa, mutta iskä se vaan painaa menemään luistelematta läpi kelin kuin kelin. On se sellainen iskä :)

Yhteenvetona todettakoon että paljon saatiin reissussa informaatiota nykykunnosta. Nopeutta löytyy (no tiesin sen jo kyllä muutenkin), palautui hetkessä (on terve) ravi oli todella hyvää ja sulavaa (jalat kondiksessa), joten kunhan saadaan vielä suukin kuntoon niin hyvä tulee. Mukavaa, mukavaa!!!

*Edit klo 22.20*

Saatiinkin hammaslääkäriaika Teivon klinikalle jo perjantai-iltapäivälle. Loistavaa! :)

49.

10 kohdan lista iltapimeässä ajetuista vedoista

1. Muista katsoa heijastimet valmiiksi valottomasta ulkovarastosta jo valoisalla. Se on silloin vähän helpompaa!

2. Tarkasta myös otsalampun paristot ajoissa. On aika ärsyttävää lähteä hakemaan pattereita sisältä hevosen ollessa jo valjastettuna käytävällä.

3. Muista myös pukea hevoselle ne heijastimet, itsellesi heijastinliivi ja otsalamppu. ENNEN pihasta lähtöä!

4. Huomaat hyvin pian että otsalamppu lumipyryssä on yhtä huono yhdistelmä kuin pitkät autonvalot samoissa olosuhteissa.

5. Vauhtisokeus on taattu. Perstuntuma katoaa kun ympärillä on pelkkää pimeyttä, ja lumihiutaleet suihkivat kohti kuin avaruuden tähdet Tähtilaiva Enterpriseä. Näinollen vetojen vauhti voi olla mitä tahansa 1.20-2.30 väliltä, ja kyyti on silti yhtä huimaavaa. Paineesta ohjissa voit koittaa päätellä jotain.

6. Koita tähdätä keskelle tietä. Penkat ovat aika ikäviä. Siinä on sekä hevosen että kuskin tasapaino koetuksella. Hevonen selvisi jaloilleen ja kuskikin pysyi kyydissä, nippanappa.

7. Myös tien laitaan yltävät oksat ovat kohtalaisen ikäviä. Poskea kirvelee vieläkin joten toistan kohdan 6, koita pysyä keskellä tietä. 

8. Sokaistut totaalisesti vastaantulevasta pendolinosta, joten aurinkolasitkin olisivat olleet tarpeen.

9. Kävelytä hevonen kotipihaan ja aja talliin. Riisu kärryt, valjaat ja suojat, ja totea pikkuystäviemme hokkien tehneen tehtävänsä. Paikkaa vauriot, risti kädet kyynärpäitä myöten ja toivo parasta. Kääri hevonen pumpuliin ja sammuta tallin valot.

10. Mene sisälle, lämmitä itsellesi kattilallinen glögiä ja syö v*tutukseen rasiallinen suklaata.

48.

Tarhapäivä. Kaunis poika <3

47.

Hei kaverit! Tietääkö kukaan mistä vois hommata tallenteen jossa olis muutama tunti pendolinon suhahtelua, aattelin kattokaa et jos laittais nappikuulokkeet ton oriin korviin ja sit soittais sitä sille raveissa? Meinaan ei tartte kepakolla hosua tai ohjilla räimiä, kyllä lähtee kun antaa löysää :D Noi junat on kyllä niin paras hiittikaveri ikinä!

Eipä mulla sit muuta.

46.

Hokki.

Tuo pieni ystävämme, ja samalla vihollisemme. Parhaimmillaan se on suuri apu pito-ongelmiin, pahimmillaan tappotavaraa. Kaikki vuosikymmeniä (tai oikeastaan siihen ei huonolla tuurilla tarvita kuin yksi onneton päivä) hevosia harrastaneet tietävät millaista jälkeä hokit voivat saada hevosen jaloissa aikaan. Ajatellaan nyt vaikka että starttihevonen, kymmenen 15-millistä hokkia takajalassaan, kompastuu tarhassa ja astuu koko painollaan takajalallaan etujalkansa kannalle. Siinä ei riitä tikki eikä kaksi kun vaikeaa hokinpolkemaa koitetaan parsia kasaan. Paranemisessa menee kuukausia. Vaikeita, vaikeita vammoja! Kaikki me hokkeja hiki otsalla kenkiin ruuvanneet tiedämme myös miltä tuntuu, kun hokkiavain mukavasti lipsahtaa, rystyset verillä joka talvi lienee enemmän sääntö kuin poikkeus :)

Aladdinin (ja minun) siirtyminen hokkikenkään on sujunut hyvin, ori on vailla ensimmäistäkään hokeista johtuvaa naarmua jaloissaan. Ei, väärin, valehtelin! Onhan sillä naarmuja, takakavioiden etupinnat vauhtiraitoja täynnä! Eiväthän ne hyvä asia toki ole, mutta huonomminkin voisi olla. Skalppareita tai putseja täytyy talvikelillä takana käyttää. Takajalansuojatkin ovat saaneet komeaa osumaa, alkaa olla jo senverran rispaantuneet ja repsottavat, että saadaan varmaan kohta lähteä suojakauppaan. Muita harmeja ei hokeista vielä ole ollutkaan, ravin kanssa ei ole tullut mitään isompia ongelmia. Jotkut hevoset hukkaavat ravinsa hokkikengässä kokonaan, Aladdin ei onneksi. Alkaa näyttää siltä että ensi keskiviikkona käymme ajamassa jonkinlaista vauhtia Pilvenmäen harkkareissa. Otteet siellä kertonevat lähitulevaisuuden jatkosuunnitelmista lisää.

*Edit klo 00.42*

Niin mitä mä sanoinkaan aiemmin illalla niistä verisistä rystysistä....? :D No, nyt on jokatapauksessa Aladdinin kaikki vanhat, kuluneet hokit vaihdettu uusiin :D

45.

Lölli ja Löllin ystävä Kismetti iltatallissa:

 

Tänään olis kai pitänyt aloittaa kirjoitus otsikolla 121212 mutta jätetään se muille tällä kertaa :) Kuvassa Aladdin rapsuttelee kissaystäväänsä, kuvan oton jälkeen rapsutti senverran kovaa että kissa lähti. Joka tapauksessa, No animals were harmed while taking this photo, ei tarvi soittaa eläinsuojeluyhdistykselle ;)

Sensijaan voisin perustaa "Suojelkaa Turvattomia Ravikuskeja ry:n", SuTuRan,  joka pitäisi huolen siitä että tilsakelelillä kaikkien Suomen ravihevosten ajotiet on asianmukaisesti aurattu. Tekee nimittäin kohtalaisen kipeää saada keskelle naamataulua hiekan ja lumensekainen kilon paakku, jonka nopeus on kavionpohjasta sinkoutuessaan vähintään noin 100km/h... Tällä kertaa nenäni säästyi murtumalta, ensi kerralla en ehkä ole yhtä onnekas ;) Tottakai vähän sen jälkeen kun tulin ajamasta, ilmestyi paikalle myös lumiaura mutta tänään siis vedettiin vielä umpihankitreeniä.  Mahtavasti polle jaksaa porskuttaa, ihan sama miten pitkän tai miten reippaan lenkin ajan, ei tarvita kuin parisataa metriä kävelyä ja oriin sierain ei värähdäkään. Täytyypä katsoa kalenteria, milloinkas niitä Pilvenmäen harjoitusraveja seuraavan kerran oikein ajetaankaan....

44.

Fiilistellään vielä vähän lisää:

Olihan tuo nyt huikaiseva esitys - Ensimmäinen puolikas kuolemassa, takasuoran lopussa prässäsi väkisin keulaan, ja siitä vastaili tarpeen mukaan helppoon voittoon. Uran ensimmäinen startti ja ravia koko matka, erityisesti sille annan arvoa ja varmasti antavat muutkin jotka yhtään poniraveja ovat seuranneet. Taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus että ponit matkalla ottavat useampiakin happihyppyjä mutta tämä - tämä on todellinen ravikone :D Mielenkiinnolla tullaan seuraamaan tuleviakin koitoksia!

No niin, jos nyt koittaisi päästä pikkuhiljaa yli tästä huikeasta onnen ja menestyksen huumasta jonka Pertin voitto aiheutti, ja siirtyisi takaisin lumiselle maan pinnalle. Kävin tänään paikallisessa maatalouskaupassa ostamassa hokkeja ja rehuja. Paitsi etten sitten kuitenkaan muistanut ostaa niitä hokkeja, jei. Pidemmät hokit alkavat nimittäin olla tarpeen, lunta on tuprutellut nyt sellaisia määriä että tiet alkavat käydä turhankin pöpperöisiksi ja silloin tarvitaan kunnolla pitoa ettei vaan hankkarit pauku. Äh, huomenna on kyllä pakko muistaa käydä hakemassa kokonainen laatikollinen etteivät ainakaan heti lopu!

43.

Upeat ajokelit olleet nyt muutaman viimeisen päivän ajan! Sopivasti pakkasta että lumi ei tee tilsaa kavioihin, mutta kuitenkin niin vähän että jopa kädet pysyvät mukavasti sulana. Uutta luntakin on sadellut, eikä korviin enää käy kopina samallalailla kuin alkuviikosta juoksua ajaessa. Hyvä, hyvä, ja kun sääkarttoja katsoo, samanlainen ihana pakkaskeli jatkunee vielä hyvän aikaa! 

Tänään kävin luulin käyväni ajaa hurauttamassa Löllillä vähän raskaamman lenkin kuin mihin on viime aikoina totuttu. Auraamaton tie ja pitkät, jyrkät ylämäet on yhdistelmä joka saa yleensä kovakuntoisemmankin hevosen nopeasti puhaltamaan. No, Lölliä ei saanut. Onko syy liian lepsussa kuskissa joka ei vaadi hevosta napakampaan suoritukseen vai mahtavassa elimistössä joka ottaa helposti vastaan kovemmankin treenin, mene ja tiedä, mutta kiristämisen varaa treenissä tuntuisi olevan reilusti. Sori, Lölli, jo valmiiksi :) Ens kerralla ajetaankin sit tuplakilometrit ja katotaan alkaako askel silloinkaan painaa :D

Lopuksi on vielä leuhkittava parilla kasvattaja"meriitillä": Molemmat 2009 syntyneet eli nyt 3-vuotiaat kasvattini ovat kuluneella viikolla tehneet mukavat suoritukset raviradalla: lv-ruuna Manu juoksi hyväksytyn kokeen ja shettisruuna Pertti uransa ensimmäisen startin, jonka voitti helposti ja hienolla ajalla vieläpä :) Onnea omistajille! Kyllä kasvattajan mieli on niin hyvä lämmin hellä nyt! <3

42.

Aladdin ei ole Suomenhevonen, eikä varsinkaan sodassa palvellut sellainen, mutta yleviä ajatuksia näin Itsenäisyyspäivänä silläkin ajaminen lumisessa Suomessa minussa tänään herätti. Voin vain kuvitella niiden isäntien ja emäntien ylpeyden, joiden omat hevoset aikanaan ovat sodasta riutuneena, kaikkensa antaneena, kunniakkaasti isänmaata palvelleena lopulta takaisin kotipihaansa saapuneet. Niin olen myös minä ylpeä omasta kotoisesta hevosrodustamme, joka nöyränä antoi kaikkensa rinta rinnan urhoollisten suomalaisten sotilaiden, tämän päivän veteraanien kanssa taistelussa Veli Venäjää vastaan, ja joiden ansiosta saamme elää tänä päivänä vapaassa, itsenäisessä Suomessamme. Kiitos veteraanit, kiitos Suomenhevonen!!!

41.

Raikas talvisää lunta tulvillaan aisakello helkkää riemua on pelkkää nosta orhi jalkaa rekiretki alkaa! ... vai miten se meni? ;) Siinä vähän sikermää tunnelmista eilisen ja tämän päivän ajolenkillä. Eilen pöllysi lumi, tänään kopisi aurattu jäinen tie, ei mitkään optimaaliset ajo-olosuhteet siis. Vähän lisää lunta, mieluiten suojalunta, ja sitten mukavat pakkaskelit takaisin. Niin, saahan sitä aina haaveilla :) Täytyy kyllä sanoa että ehdottomasti miljardi kertaa kivempaa on nämä melko rapsakatkin pakkaset, kuin se järkyttävä kura, vesisade ja pimeys. Kylmyyskin on ihan erilaista kun se on kuivaa, tuuletonta pakkasta. Vaarivainaani pilkkihaalari ja ystävältä saatu kaninkarvalakki takasivat tänäänkin siedettävän reenilenkin. Tosin kyllä ripsiä myöten oltiin kuurassa, Lölli sekä minä, talliin palatessa. Todistusaineistoa tässä:

Omasta petteripunakuonolookistani kuurapartoineen en viitsinyt kuvaa ottaa, sitä ei olisi paraskaan kamera ilman apinasuodatinta hajoamatta kestänyt :D

Viime maanantaisesta rokotuksesta selvittiin ilman komplikaatioita. Onneksi. Oman lukunsa tulee tässä joku päivä saamaan Löllin viimekeväinen herpesrokotus. Ei ollutkaan ihan pikkujuttu mutta siitä lisää toiste. Erittäin tyytyväinen olen siihen että annoin Aladdinin toipua tämänsyksyisestä räkätaudistaan kaikessa rauhassa. Nyt ei ajon jälkeen pisaraakaan valu sieraimista minkäänlaista märkää, ei kirkasta eikä valkoista, paksummasta nyt puhumattakaan. Jalatkin sulat kuin pikkuvarsalla, pitkään ne olivatkin paksut pöhöttyneet tolpat. Josko virukset olisivat tältä syksyltä ja talvelta voitettu kanta??? Toivossa on hyvä elää, sano lapamato.

40.

Tuli talvihalla. Vihdoinkin. Näyttäisi aika pysyvältä jopa, jos ennusteita on uskominen. - - - Rokotusviikko alkaa olla takana. Huomenna lähdetään pöllyttämään puuterilunta, vauhtia on toivottavasti luvassa oriilla aisoissakin yhtä pirteästi kuin mitä tänään tarhassa irrotteli...

Wuhuu!

 Kuovitaan lumeen...

 ... hyvä kiihdytyskuoppa!

Häntä tötteröllä

 Hanaa!

Pikkupojat katselee mitä "isoveikka" oikein spiidailee:

Eestaas, miljoona kertaa :)

Ja on myönnettävä, kyllä se lumi piristää itseä, siinä missä hevosiakin. Vaikka siitä onkin vaivaa, lumitöitä saa tehdä taas selkä märkänä. Vesa kolaa, minä linkoan. Tosin kivaa sekin on, jos homma pysyy kohtuuden rajoissa :) Mutta katsokaas mitä lumimyrskyn mukana meidän pihaan ilmestyi: 

Kyllä, se on poni. Tai tarkemmin ottaen kaksi ponia ;) Tämä tiine Isbe-mamma saapui ilahduttamaan  koko perhettä ystävällisellä (ja lihavalla) olemuksellaan. Vesakin on aivan myyty, mutta ei kerrota sitä sille ;)