226.

Ja lisää siitostammoja: Xara Kemp.

Sara tuli meille vähän niinkuin Jasmikin; Kempiltä soitettiin, täällä olis tyrkyllä tämmöinen vähän  vammanen mutta hieno tamma, kiinnostaisko? Sara oli siis Oulussa Jaaran Maurin treenissä puolitoistavuotiaasta saakka, mutta jo 2-vuotiskesänä se sai laitumella toiselta varsalta kintereeseensä pahan potkuvamman. Klinikkakierre oli valmis ja lopulta jalka leikattiinkin Tupamäellä. Kinner jäi kuitenkin kroonisesti paksuksi ja jäykäksi, ja tamman meille tullessa myös sen puolen lautanen oli jo aivan pudonnut.

Juuri Oulun kuljetuksesta meidän pihaan pudotettuna 30.9.2011

Jaaran saatesanat olivat että kyseessä on huippulahjakas tamma, ehkä yksi parhaista hänen valmentamista koskaan. Niin sitä sitten aloitettiin työt ja kuntoutus. 

Tässä vielä mallia "Slim"

Kaikki kikat käytössä, tässä kinesioteippausta 27.3.2012

Hyvin nopeasti kävi kuitenkin selväksi että edessä oli hyvin pitkälti mahdoton tehtävä. Jalan lihaksisto oli päässyt niin surkastumaan ja kinner oli niin jäykkä, että eihän sellaisesta kolmiloikkaajasta ravihevoseksi enää ollut. Se kyllä ehti käydä selväksi, että aivan huikean nopea tamma oli kyseessä, kolmijalkaisenakin. Hillittömällä moottorilla varustettu hevonen, ja oli iso sääli ettei tamma koskaan päässyt radalle näyttämään todellisia lahjojaan.

Meillä kuitenkin oli silloin siitostammakiintiö täynnä joten haikein mielin möin tamman eteenpäin. Tosin sovimme ostajien kanssa että jos Sara vielä tulee myyntiin, olen halukas ostamaan sen takaisin samalla hinnalla. Kesän 2012 Sara viettikin Kallelan oriasemalla, muttei koskaan tiinehtynyt Quite Easysta. Tammikuussa 2013 sain sitten kuulla Saran olevan myytävänä, eikä siinä tarvinnut minuuttiakaan miettiä kun jo ilmoitin ostavani tamman takaisin, oli se niin lahjakas peli että onhan siitä itselle edes yksi varsa saatava!!!! :)

Niinpä sitten Sara tuli kotiin, taas, ja ensimmäiseksi sain alkaa hoitaa hervotonta polkemaa joka oli jo kasvattanut melkoiset liikalihat ympärilleen. Aika lahjakas suoritus kengättömältä hevoselta!!!:

Kevät menikin sitten opettaessa Saralle ratsun hommia. Nopea oppimaan, fiksu ja toimiva hevonen kertakaikkiaan! 

Nyt jo vähän pötkömpi ratsureima :)

Toukokuussa Sara sitten lähti Toholammille Mountain-tallille tapaamaan sulhastaan, Mr. Nice Guyta. Siinä on sellainen ori, jota suuresti ihailin sen vielä juostessa kilpaa. Raamikas hyvänkokoinen, nopea, jaksava, jolla oli kultainen juoksupää. Ja suvussakin yhdistyy paljon minulle tärkeitä hevosia. Sen isä on Lindy's Crown, tunnetaan myös Smooth Blendin isänä, ja yksi rakkaimmista koskaan, Funkeeper, oli Smooth Blendistä.  Emänisä taas on Express Ride, periyttäjäsuosikkini kautta aikojen. Ja emälinjahan on lähestulkoon parasta mitä Suomessa voi olla, mainittakoon nyt vaikkapa Mr Nice Guyn toinen emä Underground Spring, josta on Red Monkey, josta on Elation Ride, josta on Amazing Ride, josta on joku Brad de Veluwe.... Joten onhan nyt Mr Nice Guy melkein kuin Brädillä tamman laittaisi, eikö? ;)

Ja tällä kertaa sitten natsasikin heti ensi yrittämällä, joten huhtikuun 22. päivä on Saralla laskettu aika. Toholammilta Sara ei kuitenkaan tullut takaisin meille vaan jatkoi matkaansa ystävälleni Pattijoelle. Meillä on tammasta ja varsasta diili jonka yksityiskohtiin en nyt mene, mutta noin pääpiirteissään, syntyvä varsa tulee meille ja Sara sitten jatkaa elämäänsä Pattijoella ystäväni siitostammana. Aivan loistojuttu, tiedän varmuudella että se on hyvissä käsissä ja jos joskus haluan tehdä siitä lisää varsoja, kaikki on mahdollista :)

225.

Tälläkertaa vuorossa toisen siitostammamme ja sen meillä syntyneiden varsojen esittely:

 Yasmin Kemp

12.5.2011, 2-vuotiaana

 

Yasmin Kemp, "Jasmi", tuli meille 1,5-vuotiaana syksyllä 2010. Sain muutamaa päivää aikaisemmin Kemppi-tallilta mielenkiintoisen puhelun; Kiinnostaisiko liisata hienosukuinen tamma siitokseen? Ja kuten niin monesti aiemminkin, päätöstä ei tarvinnut montaa hetkeä Vesan kanssa miettiä, vaan haimme tamman Jokimaalta vain muutamaa päivää myöhemmin :) Jasmilla on toisessa etujalassa vikaa, eläinlääkäreiden mukaan sen etunen on ollut emänsä kohdussa vääntyneenä huonoon asentoon, eikä siitä käyttöhevoseksi olisi ollut. Niinpä tämä laatutamma tuli vahvistamaan hevoslaumaamme muutamaksi vuodeksi. Jasmi siemennettiin heti kaksivuotiskesänä Holiday Creditillä, ja tästä yhdistelmästä meille syntyi 4.6.2012  Ray Mysterio, "Reima".

Vähän karvaisempi pihattopoika :D

 Ikää 7kk, ensimmäinen ajo-opetuskerta.

Kesäreima 1v

1v Reima hölkkää

Syksyn 2013 varsahuutokaupassa Ypäjällä Reiman huusi itselleen Timo Nurmos. Tuoreita kuulumisia varsasta ei ole, en ole toistaiseksi kysellyt perään, mutta pohjanmaalle se lähti treeniin kuten Timpan kaikki muutkin puolitoista-kaksivuotiaat. Toivottavasti varsa säilyisi terveenä ja pääsisimme seuraamaan sen otteita vähän erilaisita ympyröistä, kuin mitä meillä olisi ollut sille tarjota!

Kesällä 2012 laitettiin alulle Reiman pikkusisarus. Tällä kertaa isäorivalinta kohdistui Choco Chip Hanoveriin, mielestäni erittäin aliarvostettuun isäoriiseen. Laitoin "tilaukseen" itselleni mustan, kyömypäisen tammavarsan, ja Jasmi tiinehtyikin heti varsakiimaan. Tiineysaika sujui jälleen ongelmitta ja toukokuussa 2013 näki aamuauringon säteet unelmieni musta, kyömypäinen tammavarsa Liz Mysteria <3 Oli ensi minuutista selvää että tästä varsasta tulisi pitohevonen, ei myytävänä mistään hinnasta.

Ikää muutama tunti

Olin täydellisen rakastunut, mutta niinkuin varmasti muistattekin, saimme nauttia tästä taivaanlahjasta vain yhden kesän. Syksyllä Lissu jouduttiin lopettamaan Eläinlääketieteellisellä korkeakoululla ja tämän takaiskun myötä olin hetken aikaa totaalisen murtunut ja valmis lyömään hanskat tiskiin koko hevoshommista.

 </3

Tamma- ja varsalaitumella

 

Vain päivää laitumelta kotiintulon jälkeen, hetkeä ennen lopullisia hyvästejä

Ja koska epäonni vaivasi meitä koko kesän, ei Jasmi tiinehtynyt neljästä yrityksestä huolimatta. Sitä laitettiin kolme kertaa SJ's Caviarilla ja vielä kerran epätoivoisena Holiday Creditillä, mutta kun ei niin ei, ja tällä hetkellä Jasmi olla möllöttää pihatossa tyhjänä. Sen tulevaisuus on täysin avoin, koska meidän liisinkisopimuksemme piti olla kolmen kauden mittainen, loppuen ensi syksynä varsan vieroitukseen. No, nyt ei tule varsaa mitä vieroittaa joten katsellaan ja kuulostellaan, mitä tammalle tapahtuu.

224.

Hypätäänpä Kekestä sitten toiseen tallissa seisovaan ajohevoseen, Pupuun <3. Uusi tammahan tuli meille täysin harkitsemattomasti, vahvan intuition pakottamana. Katselin sen myynti-ilmoa netissä jo jokusen viikon, kävin läpi Fintoton videokirjastosta varmaan montakymmentä starttia, tuijottelin Sukupostin kuvia. Enkä vain saanut tammaa mielestäni :) Mulle on käynyt joskus ennenkin niin että jostain hevosesta tulee olo, "pakko saada". No, enpä ollut suunnitellut hevosta juuri joulun alla ostavani, mutta niin siinä vain ihan vahingossa kävi että laitoin sähköpostilla myyjälle tiedustelun, onko tamma hajonnut vai miksi se on myynnissä. Tästä sähköpostista meni muutama minuutti kun puhelimeni soi, ja kymmenisen minuuttia luurissa vahvisti tuntemukseni oikeiksi. Muodon vuoksi lupasin kysyä mielipidettä hevosen ostosta myös Vesalta, mutta olinhan minä sen päätöksen jo ennen sitä mielessäni tehnyt :) (Sitäpaitsi, aina jos Vesalle sanoo että tässä olis tämmönen hevonen ja haluaisin ostaa sen, otetaanko?, on vastaus sama; Joojoo, otetaanotetaan! :D)

Niinpä heti seuraavana viikonloppuna ajeltiin kopin kanssa Vermoon, jossa tamma oli jo jokusen vuoden asustellut ratatallissa. Vilkaisu karsinaan - tuolla se on, kauppakirjojen kirjoitus, tamma käytävälle ja pakettiin, ja seuraavassa hetkessä koppiin. Kotimatkalla oltiin varmaan parissakymmenessä minuutissa ja ai että miten hyvältä tuntui!! :) Tamma matkusti rauhassa, ja uudessa kotitallissaankin vain katseli rauhassa ympärilleen, kuin olisi käytävällä aina seissyt:

Tamma sai rokotukset heti parin päivän kuluttua meille tulosta, joten se sai sopivasti lomailla joulun yli. Tai sopivasti ja sopivasti, koska tapaninpäivänä kun laitoin sen tarhaan, oli virtaa Pupussa jo niin paljon että seuraukset olivat meille tyypilliset, valtava verta pulppuava haava oikeassa takasessa. Ei muuta kuin tamma takaisin sisälle, haavan pesu, jalka pakettiin ja koppihoidossa jatkettiinkin sitten seuraavat pari viikkoa, Oriprim-kuurikin tukiksi paisuvan jalan takia syödä mussutettiin. Myös klinikalla jalkaa näytin, mutta ell rauhoitteli että hyvä siitä vielä tulee. Toivotaan niin! Tässä kuva jo melkein parantuneesta haavasta, tuo kaikki oli siis tuoreeltaan oikein syvää avohaavaa...:

Olipa tuosta pakollisesta kävelykuurista jotain hyvääkin, tamma oppi että kun se valjastetaan, ajolenkki voi olla vaikka tunti pelkkää kävelyä ilman juoksuaskeltakaan. Aika sähäkästi se käytävältä alkuun lähtikin, mutta nyt se malttaa jo mukavasti odottaa kuskia kyytiin. Muutoinkin oli mukavaa vain hissutella ja tutustua uuteen tulokkaaseen, eikä samantien lähteä tykittämään minkä kavioista lähtee. Pupuhan oli juossut viimeksi marraskuun alussa kilpaa, joten jokseenkin starttikuntoisena se meille tuli, mutta toistaiseksi liikutus meillä on ollut pääosin kävelyä. Paljon on työstetty selästä käsin, jumpattu ja notkisteltu, taivutuksia ja väistöjä, ja tällä hetkellä meille puolitoista kuukautta sitten tulleesta rautakangesta on alkanut kuoriutua vallan taipuisa kaveri! 

Lenkkeilty on niin kärryiltä, selästä...

...kuin narustakin, valoisalla ja pilkkopimeydessä.

Vesimatolla on kahlattu...

...ja tarhassa notkuttu.

 

 Ennen meilletuloaan Pupu on ehtinyt juosta jo päälle sata starttia, mennä 14,0a ja tienata n. 13 000e. Ei siis mikään maailmankaataja vaan ennemminkin arkinen iltaravien tahkoaja, mutta jotain sellaista hyvää Pupusta huokuu että uskon sillä olevan vielä ainakin pienet menestyssaumat jos vain saadaan kaikki loksahtamaan kohdalleen. Kaikenkaikkiaan tamma on ollut juuri niin täydellisen ihana kuin kuvittelinkin, ja tykkään siitä aivan älyttömästi! Onneksi kuuntelin ääntä sisälläni ja kävimme hakemassa tämän murusen talliimme. Eilen Ekohepossa Pyykön Jyrki sanoi niin kivasti, että varmasti Pupukin on enemmän kuin onnellinen kun pääsi juuri minun hevoseksi :) Ja ehkäpä sitten, kun se ei enää itse juokse, teemme sillä meille tulevaisuudessa muutamia Pikku-Pupusia raviratoja kaunistamaan <3

Pupuli <3

223.

Kerjäsin teiltä ehdotuksia, mistä blogiin kirjoittaisin sillävälin kun Aladdinista ei ole kerrottavaa. Muunmuassa muiden hevosten esittelyä toivottiin, joten täältä tulee, mutta ne on kyllä aika nopeasti esitelty koska eipä noita tällä hetkellä meillä kovin montaa ole. Oikeastaan voisin tehdä jokaisesta oman pikku esittelyn niin saadaan vähän pelattua aikaa :) Aloitetaan tänään vaikka meidän Keijosta:

Kekestä siis olen jotain kertonut aiemminkin ja sillä on blogissa oma esittelysivunsakin. Keke on siis Ceasar Boko, 5-vuotiaaksi kääntynyt ruuna Varennesta ja entisestä passihevosestani Lovely Kempistä. Keke ostettiin aikanaan Suomeen Elitloppet-huutokaupan jälkimainingeissa ja meni treeniin Niemiselle, kuten huikeasti menestynyt velipoika Buck Bokokin vuotta aikaisemmin. Makelta käsin Keke juoksi koko tähänastisen uransa startit poislukien viimeisin, lokakuinen hylkystartti. Pari kertaa se on voittanut, ollut viisi kertaa totossa kolmestatoista yrityksestä, juossut ennätyksen 17,7ake ja tienannut reilun kolme tonnia rahaa. 

Kekestä on aina ollut suuret odotukset ja se on kaikkien sillä ajaneiden ihmisten mielestä erittäin lahjakas hevonen, mutta isot ongelmat ovat varjostaneet sen uraa. (Kuinkas muuten, koska jos sillä ei olisi ongelmia, ei se myöskään todellakaan meidän osaomistuksessa ja minun treenissä olisi ;D) Viime vuoden alussa sille tehtiin iso lääketieteellinen operaatio josta toipumiseen meni monta kuukautta, ja jo kolmevuotiskaudesta saakka kateissa ollut vasen takajalka on murheena edelleen. Jos kyseessä olisi joku arkisempi hevonen, tämän kanssa oltaisiin varmaan jo nostettu kädet pystyyn moneen kertaan, mutta koska hevos- ja varsinkin ravi-ihmisellä on uskonto kymppi ja matikka neljä, hakkaamme nykyisellä omistajaporukalla siis edelleen päätä seinään, uskomme ja toivomme että se ravi sieltä joskus vielä kohdalleen loksahtaa. Hevonenhan on vielä nuori joten kaikki on mahdollista ;)

Tällä hetkellä Keken tilanne on se että sitä on (taas kerran) lääkitty, ja palailemme normitreeniin pikkuhiljaa. Kehnot (lumettomat ja jäiset) ajopaikat rajoittavat valmentautumista jonkinverran, joten tällä hetkellä pääpaino on ollut ratsastuksessa. Muuten hevonen on hyvällä mallilla, olen pitänyt sitä periaatteessa lähellä starttikuntoa, eikä se vaadi suurta virittämistä sillä hetkellä kun vasen takanen taas alkaa toimia normaalisti. Sitä odotellessa!!!

Keke viime viikolla Ekohepossa, vesimatolla kahlattu ja seuraavaksi saunaan!

222.

Blogihiljaisuutta nyt riittää kun poika on maailmalla edelleen ja apuvalmentaja Laitinen on ollut kovin niukkasanainen oriin kuulumisista. Kumma juttu, miksei se raportoi mulle jokaisesta syötetystä porkkanasta, juotetusta melassivesiämpärillisestä, kylmätystä jalasta, vaihdetusta hokista, pusutetusta turvasta?!?!? :D -No, mitä ilmeisimmin Aladdinilla on kuitenkin kaikki hyvin ja nyt se on jo jopa ottanut ensimmäisiä juoksuaskeleitaan valjaissa sitten hengähdystauon ja kävelykuurin. Ihan on ollut oma, hyväajoinen itsensä noissa maltillisissa hölkkävauhdeissa.

Täällä kotosalla minä olen höylännyt kahta uljasta hevoistani selästäkäsin. Tänäänkin tuli vietettyä pakkasta uhmaten pitkä tovi metsän hämärässä siimeksessä ja aurinkoisilla pelloilla Keken kanssa.

Lenkin jälkeen Keke näytti tältä, ja omatkin kutrit ja ripset olivat saaneet vekkulin valkoisen sävyn:

Vilakkaa oli ja on, mutta en valita! Niin kamalan masentavaa ja kurjaa se loputon säkkipimeys, vesisade ja kura oli että nautitaan nyt tästä aurinkoisesta säästä. Kyllä se tämäkin talvi taas joskus loppuu...

- - - - - - - - -

Nyt kun tuo Aladdin on toistaiseksi muualla, onko jotain spesiaalia mistä haluaisitte että kirjoitan? En nyt ala mitään kysymyspostausta kasaamaan, en ole sellaista tehnyt koskaan ennenkään, mutta muuten, jotain ideoita voisitte heittää jos ette halua että tämä kohtalaisen vaisu ja harva kirjoittelutahti jatkuu....

221.

Tällä nyt ei ole mitään maailman tekemistä Aladdinin tai minkään muunkaan hevosen kanssa, mutta tässä pieni videoklippi pakkaspäivän piristykseksi kun meidän 3v tyttö imitoi Putous-viihdeohjelman sketsihahmo Jäbä Leissonia:

Aladdin jatkaa harjoituksiaan Hankasalmella. On kuulemma huomattavasti hillitympää poikaa siellä kuin täällä. Tiedä sitten, vai onko se vain Mikon salajuoni Aladdinin pallien säästämiseksi ;)

Huomenna me matkaamme Keken ja Pupulin kanssa Ekohepoon jatkamaan notkisteluja. Kummankin kanssa ollaan varovaisen toiveikkaita että parempaan ollaan menossa :)

220.

Uusi tamma pääsi tänään notkistelemaan kankeaa kroppaansa Ekohepoon vesimatolle ja infrapunasaunaan. Hampaatkin käytiin klinikalla raspaamassa ja kyllähän siellä piikkejä olikin. Ensi viikolla tehdään uusintavisiitti Ekohepoon ja toivotaan että lumettomat pakkaskelit eivät jatku kovin kauaa. Tulisi sitä lunta tai sitten plussakelit takaisin. Olisi kiva päästä jo vähän treenailemaankin! :)

Aladdinilla on Hankasalmella kaikki hyvin. Reipas poika siellä on laittanut ahkerasti töppöstä toisen eteen. Talvikeliä sielläkin kuumeisesti kaivataan!

219.

Jos nyt joku ei ole vielä sattunut huomaamaan, niin kuluva tammikuu on kohtalaisen kummallinen. Pajunkissat villiintyneet, ojat tulvivat, ruoho vihertää. Enpä ole aiemmin meinaan syötellyt hevosia tammikuisten kävelylenkkien lomassa :D Muistoksi tuleville vuosille, sitten kun kärvistellään helvetillisessä pakkasessa, tässä pieni videonpätkä Pupulin ja minun tämänpäiväiseltä kävelylenkiltä:

Kohtalaisen kummallinen on myös joku muu, nimittäin tuo meidän Vesa. Vai mitä sanotte tästä?:

218.

Heippa! Tähän väliin tuli pieni postaustauko koska joulukuinen uurastus ja ponnistelu kalenterinluukkuja keksiessä ja kirjoittaessa meinasi melkein alkaa ahdistaa. Nyt on siis vedetty blogin kanssa vähän henkeä ja startataan uuteen vuoteen vanhoin kujein. Tai oikeastaan tämä vuosi starttasi Aladdinin osalta vähän erilailla, se nimittäin lähti vaihteeksi Mikon luo treeniin, lumitalvileirille. Eihän sielläkään siis tällä hetkellä lunta ole, Hankasalmella, mutta toiveissa olisi että sinne ainakin todennäköisemmin nopeammin kuin tänne sitä sataisi.

Alkoi muuten jo olla melkoinen pakkaus tuo Lölli, kun on saanut olla niin pitkään niin kevyellä liikunnalla. Koko hevonen tuntui olevan yhtä suurta hampaat irvessä olevaa kitaa, osumia sai väistellä ihan tosissaan. Tarhan aitojen sisäpuolelle ei ollut mitään asiaa, siellä tuli pukkisarjaa päin näköä, tai sitten kaksijalkainen hevonen vastaan. Kaikenlainen pullistelu, isottelu ja huutelu oli arkipäivää, pitihän nyt tytöille esittää kuka on suurin ja mahtavin! Lupasin kyllä Löllille, että moinen käytös jatkuessaan treenin kovetessa, siis jos ei selvää tasaantumista ole havaittavissa, johtaa hyvin pitkälti siihen että Uljaasta Oriista tulee Ruunanrupukka ennenkuin se huomaakaan. Ja mulla on ollut tapana pitää lupaukseni :)

Löllin valmistautuessa tulevaan kauteen Mikolta käsin, minä olen paneutunut kahteen jäljelle jääneeseen treenattavaan sitäkin intensiivisemmin. Uuden tamman kanssa aloitettiin perinteisesti, vastoinkäymisellä, ja ensimmäinen sulfakuuri on jo syöty tamman telottua jalkaansa tarhassa. Liikutus on siis ollut vasta kävelyä, sekä kärryiltä että selästä. Hevonen on kyllä todella mieleinen, vireä ja toimiva, tykkään kovasti ainakin vielä tässä vaiheessa :) Tulevana perjantaina käydään laitattamassa hampaat, kaurat varisevat syödessä pitkin lattioita ja selvää terävyyttä tuntuu sormiin kun suuta tutkii.

Tamma tutustumassa uusiin huudeihin

Keken kanssa taas on painittu ikuisuusongelmien kanssa. Se treenaa periaatteessa hyvin, jaksaa ja haluaa mennä, mutta terveyspuoli ei edelleenkään ole satku, ja niinpä lähdemme senkin kanssa jälleen kerran ihmeteltäväksi klinikalle. Katsotaan josko mieleeni nousseet hoitovaihtoehdot tuottaisivat toivotunlaisen tuloksen :)

RatsuKeke lenkin jälkeen

Toinen siitostammamme jäi viime kesänä lukuisista yrityksistä huolimatta tyhjäksi, enkä tällä hetkellä vielä tiedä mikä sen kohtalo on. Se on ollut meillä Kempiltä liisingissä useamman vuoden, ja tänä vuonna sopimus olisi katkolla. Toisaalta kutkuttaisi laittaa se itse vielä kerran uudestaan, mutta toisaalta olo on sellainen että sen tamman jälkeläiset on nyt nähty. Hienojahan ne olivat, molemmat, sitä ei käy kiistäminen. Meillä on kuitenkin myös tiine tamma jonka odotetaan varsovan huhtikuussa. Tämäkin tamma tuli meille aikanaan Kempiltä mutta se ei asu kotona vaan majailee ystävälläni Pohjanmaalla. Jos se kunnialla tämän esikoisvarsansa maailmaan pyöräyttää, tuskin ainakaan lähivuosina teemme yhtäkään varsaa lisää vaan katsotaan nyt nämä jo olemassaolevat hevoset ensin "loppuun". Koskaan ei tokikaan pidä sanoa ei koskaan.... :)