235.

Aladdinin Tarina osa II:

Tammikuussa 2013 "voitettiin" Pilvenmäen harkkareissa. Kahdesti :) Virtaa riitti myös tarhassa rallitteluun:

Kevät toi mukanaan myös sairasteluja. Rakkulainen kurkunpää, köhähtelyä, limaa. Eikä meinannut helpottaa millään. Hiitillekin vielä lumikeleillä kuitenkin kerettiin.

Koko kevät meni vuoroin treenaten, vuoroin hengitystieongelmia potien. Välillä ori tuntui miljoonalta, välillä meno oli supertahmeaa. Mysteeriksi kuitenkin jäi, sillä kesäkelien tultua ongelmatkin helpottivat. Alkoi kilvanajo.

Ehkä kesän paras hetki; Hankasalmen Heinäravien kakkonen :) Näistä raveista alkoi myös Aladdinin ja Mikon yhteistyö.

Teivossa. Tämän startin jälkeen Aladdin muutti ensimmäisen kerran Mikon hoiviin.

Turnee oli parin startin mittainen, toinen onnistui, toinen ei. Kotiuduttuaan Aladdin pääsi Ekohepon hemmotteluhoitoihin.

Loppukesäänkin mahtui muutamia startteja. Syyskuu oli yhtä juhlaa, kaksi peräkkäistä kakkossijaa, ensin Kriteriumkokeessa Teivossa, sitten Lappeenrannan Nuorten Sarjassa. Harvinaista herkkua!!

Teivossa 3.9.2013. Tässä kuskina ensimmäisen kerran Mikko osaomistajana, kaupat Aladdinin puolikkaasta tehtiin samana päivänä:

Lappeessa 16.9.2013

Kriteriumkarsinnoissakin käytiin urheilumielellä koittamassa. Menestystä vailla, mutta kokemusta rikkaampana tultiin kotiin. Eipä joka tytön hevonen pääse edes karsintoihin! Startin jälkeen kävi ilmi, että hevonen oli juuri tärkeänä päivänään piilevästi sairas. Yskimisestä ei ollut startin jälkeen tulla loppua :(

Lokakuussa Aladdin lähti taas Mikkelin 75-startin kautta Hankasalmen siirtolaan, juosten sieltä käsin kauden kolme viimeistä starttiaan, Kuopio, Jyväskylä, Seinäjoki. Menestystä ei enää tullut.

Seinäjoen Kasvattajakruunukarsinnan kurat pois kropasta

Talvitauolle siirryttiin klinikan huoltotoimenpiteiden kautta. Painetta oriiseen alkoi kertyä niin että kun ilmeet alkoivat jatkuvasti näyttää tältä;

- Täällä ei moista menoa jaksettu katsella, vaan tammikuun 2014 alkajaisiksi Aladdin sai muuttaa talvitreeniin Hankasalmelle. Ja sillä tiellään se on edelleen.

- - - - - - - -

Nimittäin itseasiassa.

Siinä pääsi käymään niin, että Aladdinista tuli tänään 25.2.2014 kokonaan Mikon hevonen. Kauppa roikkui ilmassa jo jonkin aikaa, ja nyt se sitten toteutui. Olo on hämmentynyt, yllättynyt, iloinen, surullinen, haikea, tyytyväinen, kaikinpuolin sekava. En missään nimessä ollut vakavissani suunnitellut luopuvani oriista, mutta joskus tilanteet vain tulevat eteen ja menevät niinkuin menevät. Tällä kertaa kävi näin, Hankasalmi sai Aladdinista pysyvän vahvistuksen ja minä katselen hölmistyneenä tyhjää karsinaa. Missään nimessä kauppaan ei liity minkään maailman eripuraa vaan meidän kimppa toimi 100% hyvin, ajatukset ja näkemykset kohtasivat täysin, mutta Mikko halusi hevosen ja kun hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen, ei paluuta enää ollut!

- - - - - - - -

En oikein tiedä mitä Aladdinin blogille nyt tapahtuu. Varmasti Mikko jatkossakin raportoi minulle oriin kuulumisia joita voisin sitten mahdollisesti sillointällöin tänne päivittää. Eri asia, haluanko? En tiedä. En todellakaan tiedä. Tätä uutta, hämmentävää tilannetta täytyy nyt ainakin pureskella rauhassa jonkin aikaa.

Upea ystäväni Aladdin <3

234.

Aladdinin Tarina osa I:

Aladdin muutti meille kaksivuotiskeväänään 2.4.2012. Olin käynyt koeajamassa sen päivää aikaisemmin silloisella treenarillaan Pilvenmäen ravikeskuksessa ja tykästynyt varsaan siinä määrin, että liisinkisopimus kasvattajan kanssa tehtiin samoin tein. Ulkoinen olemushan ei todellakaan mitenkään säväyttänyt, iso, kolho varsa, pitkä karva ja rumppamaha. Kuitenkin sen käytös ja koeajosta jääneet fiilikset eivät jättäneet  vaihtoehtoja, vaan varsa oli saatava. Oikeastihan olin etsinyt valmista starttihevosta, mutta tarjolla olevat eivät olleet tarpeeksi mielenkiintoisia. Soitto Aladdinin kasvattajalle johti kuitenkin varsan koeajoon - ja meille tuloon. Ja hyvä niin, kuluneet pari vuotta ovat tarjonneet upeita hetkiä kehittyvän varsan ja nuoren kilpahevosen kanssa niin treeneissä kuin kilpailuissakin.

 Vastatullut vilkkusilmä turilas

 Ensimmäisen ajolenkin jälkeen

Eihän Aladdininkaan kanssa homma putkeen alkanut, vaan herpesrokotteesta seurasi valtava paise vain pari päivää meille tulon jälkeen. Klinikkahommiksihan sekin meni.

Potilas oli yhteistyökykyinen ja paise parani puhkaisemisen jälkeen hyvin.

 Vähän tosin meinasi välillä siinäkin vastustaa, allerginen reaktio jollekin...

Jo oikein siisti haava

 

Lähes huomaamaton arpi kaulassa enää :)

 

 Kaksivuotiskevät ajettiin hiittiä ja peruskuntotreeniä. Kovimmat hiitit olivat 1.40-vauhtisia ennenkuin varsa pääsi kesäksi laitumeen huilaamaan ja kasvamaan.

Treeneihin palattiin ja mukavin ottein Lölli harjoituksensa aina suorittikin.

 Syksyllä edessä oli opetuslähtö. Forssin Mika hyppäsi rattaille 4.9.2012.

Opetuslähtö hyväksytysti läpi,  ja treenit jatkuivat.

Myös huoltohommia tehtiin, jänispatit poltettiin ja ne paranivat hyvin, eivätkä ole sen koommin vaivanneet.

 

Myös ratsuhommiin totuteltiin kevyin kävelylenkein.

Joulukuussa selvitettiin koelähtökin rimaa hipoen, mutta hyväksytysti läpi kuitenkin. Ja treenit jatkuivat, kelejä uhmaten...

......jatkuu.....

233.

Piti vain tulla kertomaan, että jo kaksi päivää kortisonia on tehnyt ihmeitä - Pupun jalka on viileä ja sula!!!  (Toki on sitä koko ajan myös kylmätty, hierottu Hirudoidia, käärittykin, mutta siiiiiis!) Olen niin superhappy koska nyt näen tamman seisovan taas tarhassakin neljällä jalalla, eikä koko ajan sitä yhtä, kipeää, lepuuttaen. Ehkä siitä sittenkin vielä saadaan hyvä jalka! :)

232.

 Kuva-arvoitus: Missä tässä ollaan?

Aivan oikein. Teivon klinikalla. 

Kyllähän se nyt jo vuosien ja vuosien kokemuksella tiedetään miten meillä suunnitelmat aina menee. No. Nehän tietenkin kusee. Niin siis nytkin. Startin jälkeisenä päivänä Pupun jo ennestään tapaninpäivänä teloma oikea takanen räjähti käsiin.

Jalka oli tulikuuma, turvoksissa ja niin kosketusarka että jo hipaisu riitti saamaan jalan ilmaan ja kiukkuisen hännänviuhtaisun kaupanpäälle. Ensireaktio oli että ou shit - hankkari meni, koska pahin kipupiste oli aivan hankositeen runko-osan kohdalla. Kylmäsin jalkaa raivokkaasti sata kertaa vuorokaudessa yötä päivää, ja kävelytin tammaa. Sainkin jalasta rajuimman kuumotuksen ja turvotuksen kuriin, mutta lämpöero vasemman takasen kanssa oli niin selvä että jopa Vesa sen erotti. Maanantai-aamuna en enää kestänyt vaan soitin klinikalle ja varasin ajan. Sen sainkin nopeasti, jo tälle aamulle, ihanaa! 

Lepuutuksessa lähes tauotta. (Mutta mitä teki blogger kuvanlaadulle?? Tänks!)

Ensin jalka tunnusteltiin läpi käsin. Kavio puristeltiin pihdeillä - ei reaktioita. Sen jälkeen käytiin ulkona taivutuksessa ja juoksemassa. Ontuma oli selkeä. Sitten siirryttiin laitetutkimuksiin, aloitettiin ultralla. Tänk gaad, hankoside ja koukistajajänteet olivat ehjät!!! Sen sijaan jalasta löytyi hieman harvinaisempi oire; staasaantunut eli voimakkaasti laajentunut verisuoni. Röntgenkuvat otettiin vuohisesta ja kaviosta, niissäkään ei mitään moitittavaa löytynyt. Diagnoosiksi siis tuli tulehtunut verisuoni (heh) ja sitämyöten käytännössä koko jalka. 

Tämä tulehdustila on seurausta joulukuisista haavoista jotka eivät vain ole kunnolla parantuneet. Pupuhan sai niihin sulfakuurinkin ja ell katsoi jalan olevan ok ja parantuneen hyvin. Vaan eipäs vain ollutkaan, tulehdus se siellä on muhinut koko ajan ja ottanut pikkuhiljaa yliotteen jalasta. Pahat aavistukset itselläni on ollut siitä jo jonkin aikaa, koska Pupu on lepuuttanut takastaan viime aikoina jatkuvasti. Liikkunut se on koko ajan hyvin, ravannut hyvin, eikä minulla ollut mitään syytä olla uskomatta eläinlääkärin sanaa, kunnossa se on. Mutta tämä perjantainen startti, oikein kova rasitus, oli lopullinen ärsyke sille että jalka kipeytyi todella. 

Kyseessä ei siis ole eläinlääkärin mukaan pikkujuttu, vaan tulehdustila pitkään jatkuessaan voisi levitä myös niveliin, ja sitten oltaisiinkin isossa pulassa. Niinpä nyt Pupu joutuu toistaiseksi täyslepoon, ja se saikin pitkän kortisoni- ja tulehduskipulääkekuurin. Toivotaan että näillä saataisiin tilanne rauhoittumaan!!!! Luonnollisesti höpinät 25. päivän startista voidaan unohtaa. Taukoa tulee lääkeainevaroaikojenkin valossa väistämättä jo vähintään kuukauden päivät, todennäköisesti enemmänkin. Mutta aivan sama, pääasia että saataisiin Pupusen jalka ylipäätään kuntoon, en minä sille sentään vielä tänä keväänä siitosuraa suunnitellut <3

231.

Eilen tosiaan käytiin pyörähtämässä Pupusen kanssa Porin ovaalilla. Kolmen kuukauden tauoltapaluu sujui suht odotetusti - nihkeästi. Tosin yllätyksiäkin reissu tarjoili, muunmuassa sen, ettei Porissa ole talvea laisinkaan. Olin alkuviikosta kengityttänyt tamman starttikenkään, ja valitsin sille pisimmät mahdolliset hokit mitä sepältä löytyi, ajatuksena se että olkoon vaikka mikä lumipöpperöräntäsohjorata niin pito ei ainakaan lopu. Jo matkalla maisemat kuitenkin enteilivät huonoa:

Ei lunta missään. Pelkkää kuraa, kuraa, kuraa varikkokin täynnä. Ja mulla oli mukana kuopus 3½v, toppahaalarissa ja -kengissä. Ei kurahousuja tai saappaita - virhe! Tai ei oikeastaan, muksu palasi kotiin yhtä puhtaana kuin oli lähtenytkin, sensijaan Vesalla oli suuria vaikeuksia pitää omat poponsa puhtaana ja palttoonsa kiiltävänä :D Sainkin koko kotimatkan taas kerran kuulla kuinka hullun hommaa tämä raveissa ramppaaminen on! Ääni kellossa olisi tosin varmaan ollut toinen, jos kotiintuomisina olisi ollut muutakin kuin kokemusta...

Porin rata siis oli täysin kesärata, ja raskas sellainen. Hokitus oli totaalisen överi verrattuna vallitseviin olosuhteisiin, ja ainoa oikea veto olisi ollut napata kengät pois jalasta. Tätä en kuitenkaan tehnyt koska Pupu tosiaan oli kengitetty vain muutama päivä aikaisemmin ja kaviot olisivat voineet mennä turhan pieneksi. Tämä ei myöskään ollut meidän kauden päätähtäin, vaan avausstartti, tunnusteleva sellainen, jossa haettiin hevoselle sopivia starttivarusteita ja niihin säätöjä. Kenkiä keretään repiä sitten kesäradoilla pois vielä monen monta kertaa. 

Ja saatiinhan sitä kaivattua lisäinformaatiota. Lämmityksessä Pupu näytti aivan Miljoonalta, siis oikeasti. Katselin ja ihastelin vain, että onko tuo todella minun hevoseni <3 Ilkka lämmitti tammaa kolme rauhallista kierrosta väärinpäin ja radaltatullessaan totesi saman minkä omin silmin näin; Hyvältä tuntui, yllättävänkin hyvältä! Varustus pidettiin aivan minimissään, avovehkeillä ja sekittä starttiin, vain vetopallot laitettiin korviin. 

Varikolla Pupu käyttäytyi koko ajan viimeisen päälle hienosti. Pikkujännä sillä oli ennen lämmitystä päällä, lihasvärinää oli havaittavissa, mutta lämmityksen jälkeen sekin oli tiessään ja katoksilla odotteli starttiaan rauhallinen tamma. Itse startti menikin sitten niinkuin meni. Pupu lähti auton takaa hyvin mutta keulaan ei ollut asiaa. Etukäteen oli sovittu että mitä tahansa muuta, mutta kuolemasta ei ajeta. Vaihtoehdoiksi jäi siis ajaa kuolemasta tai pudottaa neljänteen sisälle, ja sinne sitä sitten mentiin. Ja siellä myös pysyttiin, maaliin saakka. Ei Pupu varsinaisesti läskiksi lyönyt, piti oman vauhtinsa loppuun saakka, mutta ei sieltä minkään maailman kiriäkään irronnut. Ilkka oli tuoreeltaan startin jälkeen sitä mieltä että tamma on vain tukkoinen, heti vaan uutta ilmoa. Samoin totesi että tuntui kuin rata olisi imenyt koko hevosen, niin kovin hokkikengät purivat rataan, joten armoa Pupulle, muutoinkin motivaatio-ongelmainen pikkuhevonen ja sitten vielä pakotetaan juoksemaan moisessa liisterissä!

Hyvin tamma palautui, melassivesi maistui ja heinäpussi koppiin päästyä sai kyytiä. Kaikinpuolin siis hevonen toimi reissussa kuten starttihevosen kuuluukin. Ja toki päälle sadan startin kokemuksella niin sen pitääkin toimia :) Kotimatkalla juttelin ex-treenarin kanssa ja hänen mielestään Pupu oli näyttänyt aivan hyvältä, ei se kuulemma ole ikinä ollut suoraan pitkältä tauolta parhaimmillaan, vaikka olisi kuinka koittanut viimeistellä kovilla hiiteillä ja harkkareilla. Pari-kolme starttia ottaa ennenkuin alkaa parhaat otteet tammasta irtoamaan. Ja mikäli nyt mitään ihan ihmeitä ei tapahdu, seuraavan kerran Pupu starttaa 25. päivä Teivossa.

Tänään meinasi vähän masentaa kun aloin kaivella valjaspussista starttikamoja pesuun.

230.

Nosta orhi jalkaa, rekiretki alkaa!

Pojusta on siis tullut Hankasalmella rekihevonen. Mikäs se on järven jäällä hölkkäillessä, kelpais rekikyyti mullekin! :)

229.

Tätä on nyt tässä koko blogihistorian aikana senverran monta kertaa toivottu, että kurkistetaan vihdoin ainakin pintapuolisesti meidän hevosten jalkojenhoitoon. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ennaltaehkäisy on sata kertaa helpompaa kuin varsinainen vammojen hoito. Perusasioiden äärellä siis ollaan, erilaiset kylmä- ja lämminhoidot ovat ykkösenä listalla. 

Aladdin opparin jälkeen kylmäysletkuissa Forssin Mikan tallissa

Kekellä kylmäsavet etusissa, yleensä tosin vedän kyllä polven yläpuolelta alas kavionrajaan saakka.

Näin talvella toimivia ovat erilaiset lumikääreet, paitsi että hups, eihän tuolla ole lunta nimeksikään?! Joten ykkösenä käytössä on kylmäyssuojat. Ne laitan jalkoihin aina vähänkin rankemman treenin jälkeen, ja annan olla käytännössä lähes sulamispisteeseen saakka. Ennen näitä puljasin jääpalapussien kanssa, mutta on sekin sellaista värkkäämistä että kiitos Finn-Tack, näistä suojista en luovu :)

Kylmäämisen vastakohta on siis tietenkin lämminhoidot. Tarkoittaa meillä useimmiten Back On Track-patjoja ja villapinteleitä. Tai akryyli-, fleecestä en juurikaan tykkää kuin korkeintaan patjana. Fleecekääreet kun venyvät käytössä kapeiksi soiroiksi jotka vielä oikein rullaantuvat kapeammaksi. Lisäksi keräävät kaikki purut ja oljet itseensä.

Hiittipäivinä, kun otan hevoset illalla sisälle, sudin jalkoihin useimmiten jotain kevytbliisteriä kuten Speedwaytä tai nykyistä lemppariani, Yrttibliisteriä. Jälkimmäistä jalkoihin harjatessani käytän hengityssuojainta koska yrttibliisterin höyryt käyvät niin kovin henkeen. Yskiminen menee lähes oksentamisen puolelle, niin kamalalta tökötti haisee. Selkään ja muualle lihaksistoon saatan hieroa Greene's-linimenttiä. Plaseboa tai ei, mutta mielestäni siitä on oikeasti hyötyä! Päälle villaloimi oikeata villaa. Arnikageeliä tai Ice Poweria käytän ultraääntä antaessani. Kovempia bliistereitä, kuten Cedar Oilia käytän suhteellisen harvoin. Mutta silloin kun käytän, hankaan senkin bliisteriharjalla, ei mikään pumpulitukolla sively riitä mihinkään :) Kovin vaivaista hevosta en kauaa koita kotikonstein paremmaksi saada vaan silloin tie vie yleensä Teivon klinikalle. En ole piikkikammoinen, ts. mielestäni nivelpiikityksetkin ovat osa ravihevosten arkipäivää. Toki hatunnosto sille jolla on sellaiset alustat ja olosuhteet treenata, että hevoset eivät koskaan vaivaannu :)

Meillä hevosilla on ollut melko harvoin vuohiset ruvella, mutta esimerkiksi putsin hangattua, laitan jalkoihin mielelläni parafiinikääreet. Rullasta vuohiseen kaistale pumpulia joka kostutettu hyvin parafiinilla, muovipussista leikattu palanen päälle ja pintelillä kiinni. Aamulla rupivuohinen on taas kuin vauvan peppu :)

Äitini jäätyä fysioterapeutin hommista eläkkeelle, sain talliini hevosten hoitoa varten pari laitetta. Ultraääni on ollut jo kovassa käytössä, TNS-sähköhoito on vielä korkkaamatta. Ultraääntä olen antanut yhdessä hevosiamme hoitavan eläinfysioterapeutin, Tuulia Luomalan kanssa katsomiimme paikkoihin, Pupulilla mm. rintalihakseen ja kainalon seudulle sekä ristiselkään. Kymmenen kerran sarjat ovatkin selkeästi tuottaneet tulosta. Myös hieronnat ja venyttelyt ovat meillä arkipäivää ja oleellinen osa hevosten hyvinvointia. Hieronnasta meillä vastaavat Tuulia, ja Ekohepon Jyrki Pyykkö.

Kotihoitola

Tuulia hieromassa Kekeä:

Moniko teistä lukijoista muistaa huolehtia tallissaan myös ihmisten ensiavun tarpeesta? ;)

Äh. Eipä tässä meidän jalkojenhoidossa oikein mitään poppakonsteja ole, minä kun en harrasta mitään rahkasammalia enkä kaalinlehtiä :D Jos jäi jotain kysyttävää niin antaa tulla, koitan vastailla :)

228.

Tittididii! Tamma starttaa ensi viikolla!! :)

227.

Hiljaista, niin hiljaista blogissa taas. Pari kirjoitusta on työn alla, eivätköhän ne sieltä eetteriinkin joskus putkahda mutta niitä odotellessa tässä taas yksi videoklippi. Puskatreeniä Kekellä, tytärpuoleni lasten ponilla mukana sparraajana ;)