269.

Pikkuhiljaa alkaa taas toeta perjantaisesta shokkihoidosta jota Keke meille tarjoili, ja netistä olen kaivellut mm. seuraavanlaisia tekstinpätkiä ruunasta, ensin juoksuselostus ja maalikamerankuva Metsämäen sivuilta:

Myös paikallislehden toimittaja oli huomioinut Keken, sekä Birdland-kasvatin, O'le Birdlandin:

Mitä Keke on sitten startin jälkeen tehnyt? Ei mitään :D Ollut ja hengaillut vain, syönyt ja juonut hyvin :) Huomenna käydään Ekohepossa ja perjantaina ajan muutaman pikkuvedon.

Verkkopää heinäkasalla tänään:

Entäs muut hevoset? Huomenna ultrataan molemmat tammat. Pupun 90vrk ja Jasmin 30vrk ultrat. Voi, kunpa molempien alkiot olisivat tallella ja normaalisti kehittyneitä!!! 

Känkän kintereen haavakin on parantunut hyvin. Niin hyvin, että olen uskaltautunut jo ajamaan sillä muutaman kerran hölkkääkin, ja se on päässyt takaisin tarhaan. Treenin määrää lisätään asteittain, liki kolmen viikon koppihoito on hyvä syy ottaa varovasti hetken aikaa. Eikä haavakaan täysin ummessa ole niin ei viitsi sitä ehdointahdoin ratkoa auki kaahaamalla. Känkkä on erittäin tyytyväinen tarhailija, kyllä sillä meinasi jo kopin seinät kaatua päälle, ja se kolistus ja paukutus oli melkoista. Nyt päivät ovat taas hiljaisia, kun yön tarhaa niin on vain mukava päivät huilata :)

Känkän selfieitä hevonpersieitä viime päiviltä:

25.7.2014 klo 22.30, alkaa jo vähän hämärtää

26.7.2014 klo 21.30 kohti auringonlaskua

 

On mulla Aladdinistakin kerrottavaa: Poika starttaa seuraavan kerran Kuninkuusraviareenalla eli tietenkin Porissa, lauantain Kyvyt Esiin-divisioonassa! Kaikki fanit sitten suureen ääneen kannustamaan Lölli ja Ari Moilanen ykkösenä maaliin!!! ;)

268.

Niin Keken biisi:

Itkettää kirjoittaa <3 Se todellakin teki sen. Voitti. Kaikkien vastusten jälkeen. Puolentoista vuoden puurtamisen jälkeen. Ja millä tyylillä!!!  Ei varmasti jättänyt ketään meistä kylmäksi <3 Keke <3

 Aamulla lähdettiin kohti Turkua vähän kahdeksan jälkeen. Lämmintähän oli jo silloin, ja perillepäästyä mittarit huitelivat joka paikassa lähellä kolmeakymmentä. Hikinen urakka oli Keke-paralle tiedossa. Onneksi olimme saaneet karsinallisen katoksen ja nimenomaan varjon puolelta, sinne Keke pääsi hetkeksi huilaamaan ja viilentymään.

Voilokkia hakiessa nähtiin kuski, Markkulan Seppo, ja jäätiin hetkeksi jutulle. Tein tarkkaan selvitystä hevosesta ja sen ominaisuuksista. Ehkä liiankin tarkkaan, mutta mun mielestä mulla on oikeus maksimoida hyvä suoritus ja "neuvoa" ajossa, jos kerran tiedän mitä kyseisen hevosen kanssa välttää ja miten toimia. Minä kuitenkin tunnen Keken paremmin kuin omat taskuni :) Kuski oli heti juonessa mukana ja selvästikin painoi kommentit mieleensä hyvin :)

Lämmitys ajettiin kevyestiihan jo rankat keliolosuhteetkin huomioiden. Itse ajoin hetken hölkkää varikolla, ja Seppo ajoi sitten vain kaksi kierrosta radalla kilpailusuuntaan. Hevonen näytti keskittyneeltä, rennolta ja letkeältä. Samaa sanoi Seppokin, kaikki ok, hyvin ravasi ja oli rauhallinen. Kuitenkin sanoin Vesallekin että Keke näytti paljon terävämmältä kuin kertaakaan Forssin ajamana. Ei kuumalta tai hätäiseltä, vain terävämmältä.

 Lämmityksen jälkeen käytiin pesulla ja pisulla. Sitten uudestaan valjaisiin, ja tässäpä näkyykin nyt ensimmäistä kertaa korviin laitetut vetopallot.

 

Hevonen oli katoksellakin jotenkin hurjan keskittyneen ja latautuneen oloinen. Ei edelleenkään jännittyneen tai hermostuneen, vaan vain sellaisen aristokraattisen ja tarkkailevan näköinen. Välillä se kuitenkin rentoutuikin ihan silmät ummessa, aika ihailtavaa kun katseli siinä viereisissä katoksissa hikoilevia ja täriseviä kilpakumppaneita. Hyvät fibat senkun vahvistuivat vaan :)

Eipä siinä sitten enää kauaa tarvinnut odotella kun ravit alkoivat ja ensimmäinen ja toinen lähtö olivatkin jo ajettu. Esittelyyn kaksi minuuttia - hevonen irti ketjuista ja radalle. Sanoin vielä viimeiseksi Sepolle että ei väliä ajaako keulasta vai kuolemasta, kunhan on ensimmäisenä maalissa :) Ja olihan se :) :) Esittelyn jälkeen oli sovittu että Seppo ajaa vähän terävämmän pruuvin, ja Keke näytti kyllä niin hyvältä. Voi miten pitkiä nuo viimeiset minuutit ennen lähtölaskentaa olivatkaan!! Sitten olikin minuutti starttiin ja sydän hakkasi korvissa saakka.

Avauspuolikas 12,0. Keke toisessa ulkona, mutta vauhdin hidastuessa kuski teki juuri kuten toivoin - käänsi Keken reissuun. Sanoin että tämän hevosen kanssa ei tarvi kuolemanpaikkaa pelätä. Tässä rymistellään kolmatta eteenpäin.

Kierros täyttyy ajassa 16,0 ja Keke alkaa heti painostaa keulahevosta. 

 Kolmas puolikas armotonta hiillostusta, 15,5. Keke jyrää väkisin keulaan.

 

Viimeisessä kaarteessa Seppo vetää korvat auki (ensimmäisen kerran startissa koskaan) ja samassa Keke karkaa muilta.

Loppusuora on tyylittelyä, ruuna hölkkää hoputtamatta maaliin ylhäisessä yksinäisyydessään. 

 

Tähän kohtaan sopii paremmin kuin hyvin Vesan lempilauseet mitä raviselostuksissa on kuultu: "Muut jäävät nyt joka askeleella." ja "Lipuu naurettavan helppoon voittoon!"  :) Todella tyytyväinen kuski toi Keken voittajaesittelyn jälkeen pois radalta todeten hevosen olleen todella hyvä. No niin tottavieköön olikin!! SuperKeke <3 Itkin ja nauroin ja silmissä kirveli hiki ja kyyneleet. Mahtoi kuskia ja mikrosirun lukijatyttöä naurattaa!! Voi hyvä luoja miten mielettömältä tuo ykkönen tuntuikaan. Olin mä niin taivaassa!

Keke puhalsi melkoisesti, mutta olihan se nyt täysin ymmärrettävää noin hurjassa helteessä pinkoa tuollainen esitys, 16,1ake. Siinä ennätyskin parani päälle 1,5sekuntia kerralla, oli se melkoisen mykistävä juoksu. Ei mikään millimetrivoitto toisesta sisältä, toki kaikki kunnia sellaisillekin, vaan kolmannen kautta kuolemaan ja siitä karkuun, arvostan!! Ai että miten arvostankin. Paljon. Kaikessa rauhassa riisuin ruunan ja mentiin pesulle. Sen jälkeen kävelytin Kekeä narusta vielä hyvän tovin, että kunnolla palautuu.

 

Paparazzi iski startin jälkeen kesken kävelytyksen:

 

Juomaan Keke ei suostunut, ei sitten millään, ehkä desin pari siemaisi melassi-suolavettä. Kotimatkalla pysähdyttiin Aurassa ostamassa lähdevettä ja omenatuoremehua. Kumpikaan ei kelvannut, ei raakana tai laimennettuna. Jopa Vesan omaa palautusjuomaa tarjottiin, vaan ei, ei vaan. Kotiin kun päästiin niin käytävällä alkoi teputus ja arvasin kyllä syyn, mutta silti suihkutin sen vielä ensin kertaalleen läpi viileällä vedellä. Sitten laitoin jalkoihin kylmäyssuojat ja heti kun päästin Keken omaan karsinaansa, se suuntasikin suoraan karsinan nurkassa odottavalle melassivesiämpärilleen kiskaisten 20 litraa melassisuolavettä kertaimaisulla huiviinsa :) Tein uuden satsin, ja sekin oli pari tuntia myöhemmin juotu, onneksi. Illemmalla päästin sen yöksi tarhaan ja sinne se jäi kaikessa rauhassa syömään heinää piehtaroituaan ensin antaumuksellisesti hiekassa.

Vaan olipahan päivä. Kertakaikkisen ikimuistoinen! Aina sitä haaveilee kaikenlaisista suurkilpailuvoitosta, mutta sama se ykkösen suuruus, kyllä voitto on aina voitto. Vallankin kaiken sen raatamisen, rahtaamisen ja epätoivon hetkien jälkeen, se tunne on vaan jotain niin ihmeellistä. Ja se tunne tulee joka kerta kun kelaa startin videokirjastosta uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan. Voi Keke minkä teit <3

Linkki Keken voittojuoksuun

Arki kuitenkin jatkuu ennallaan. Aamulla hain Keken sisälle pois paarmojen ruokana olemasta, ja illalla se pääsee taas takaisin pihalle. Samoin huomenna. Ja maanantaina. Tiistaiaamuna lähdetään kahlaamaan Ekohepoon. Loppuviikosta voisi olla vuorossa vähän vetoja. Sitäseuraavalle viikolle voisi taas alkaa katsella seuraavaa starttia, ehkäpä tiistaina Teivoon, tai sitten taas perjantaina Turun lounasraveihin, nyt kun ollaan kerran siellä vauhtiin päästy :) Mutta päivä kerrallaan ja hevosen ehdoilla mennään, tietenkin. Keke on Kuningas <3

267.

Mihin tää viikko taas oikein katosi?? Jälleen tiistai, vastahan me oltiin itsekin tiistairaveissa?? No, huomaa päivien vierimisen siitäkin että nyt kun katson ulos, ulkona on pimeää. Pimeää, yhyy, kyllä Suomen kesä ja valoisat yöt kestävät aivan liian lyhyen aikaa! No, lämmintä kyllä nyt on ollut, eipä siinä mitään. Mutta sadettakin on saatu, tässä puhelimella kaukaa otettuja ja kovasti suurennettuja kuvia Kekestä tarhassa yhdenkin oikein sateisen päivän jälkeen:

Just nyt sama tarha suorastaan pölisee... Vaihtelevaa on siis ollut. Päivät ovat niin kuumia että Keke viettää päivät sisällä ja yöt ulkona. Se tuntuukin sopivan sille oikein hyvin. Aamupäivällä jos menen talliin vaikkapa tuntikin siitä kun olen hakenut sen sisään, siellä se koisaa pitkin pituuttaan päiväunilla :) Moni onkin varmasti huomannut että olemme startissa perjantaina Turun lounasraveissa. Nyt saatiin ihan kohtuullinen lähtöpaikka, rata 3. Hevonen on tuntunut hyvältä ja pirteältä, ja huomenna käydään vielä notkistelemassa paikat auki vesimatolla Ekohepossa.

Kaverilta tullut kuvaviesti tältä päivältä, palanen Toto-lehteä:

No, eipä tarvi odottaa enää montaa päivää ja taas olemme vähän viisaampia siitä missä mennään :) Tänään tajusin myös kaverin kanssa puhelimessa puhuessani iloita sellaisestakin asiasta että kun hevonen juoksee lounasraveissa, sehän tarkoittaa sitä että minun ei tarvi olla kuin puoli päivää syömättä!!! :D Iltaravipäivänä ei oikein mikään muu kuin kahvi mene alas, ja olo onkin sitten kriittisellä hetkellä kohtalaisen heikko. Mutta lounareissa ei tottatosiaan tarvi jännittää lainkaan niin pitkään, hyvä hyvä :)

Mitäpä Känkkä Ränkkänen sitten? Haava on parantunut hyvin. Vaikka kelit ovat olleet haavanhoidollisesti haastavat, ei mitään massiivista märkimistä ole tapahtunut vaan vekki on mennyt pikkuhiljaa umpeen. Jonkinverran se liikalihaa kasvattaa, mutta Lotagenilla olen taistellut sitä vastaan. Tamma on myös aloittanut kävelytreenit, sekä Ekohepon kuivakävelymatolla että narun päästä. Valjastanut sitä en vielä ole, pelataan varman päälle ettei pahassa paikassa oleva haava vain ratkea. 

Can Can haavan suihkutuksessa, hoitovuorossa Pemppu melkein 4v:

Mikäpä mun on täällä ollessa kun miniapu tekee kaikki "tylsät työt", kuten käärii pintelit:

Semmoista meidän omille hevosille. Entäs Aladdin? No sehän kävi juoksemassa sunnuntainakin kilpaa, Haapajärvellä, mutta laihanlaisin tuloksin. Laukkasi vähän lähdön jälkeen ja jäi hännille. Teki sieltä aivan asiallisen esityksen nousten lopussa vielä viimeisille rahoille. Saas nähdä missä saadaan sitä seuraavan kerran kannustaa? :)

266.

Tässä se on:

Ei, ei Aladdinin voittokuva vaan minun sakkoni aiheuttaja:

Kuvassa siis Keken rintaremmi. Veljekset Wahlsténin valmistama, brodeerattu, seitsemässä startissa käytetty rintaremmi. Nylon oli pettänyt. Tästä minulle sakko 10e, puutteellinen valjastus tai varustus. Kiitos kotimainen laatuvaruste! Tässä teille oivaa mainosta! (Huomatkaa, että myös rengas on ruostunut, vaikka rintaremmi on pesty aina käytön jälkeen ja säilytetty kuivana ja puhtaana. Itkisikö vai nauraisiko?)

Se siitä.  Ja sitten niihin eilisten ravien huippuhetkiin: ALADDIN VOITTI TAAS!!! :) Tällä kertaa vuorossa oli tyylikäs kuolemanpaikkajuoksu Ari Moilasen käskyttämänä, ja ori irtosikin 13-vauhtisessa lopetuksessa helppoon voittoon vaikka meno matkalla oli välillä nihkeännäköistä. On se vaan kumma möhkäle, välillä tekee näitä häikäiseviä esityksiä ja välillä ei mene ei mihinkään. Toivottavasti nämä ykkössijat eivät vähään aikaan loppua näe, enkä kyllä usko, sen verran väljästi tulos 16,9a/2100m syntyi. Onnea, onnea, aivan tuhannesti onnea Mikko ja Aladdin!!! Seuraavan kerran ori taistelee voitosta sunnuntaina Haapajärvellä. Tuureja matkaan :)

Meidän oma polle sitten. Keke oli lämmityksessä (ponien joukossa :D) oma, rento ja letkeä itsensä. Kuskin kommentti sen jälkeen oli "Pääsin mä sillä jo 1.20/200m." Heh, tiedetään, ei sillä yksinään ole kiire mihinkään :) Katoksella riisuin ja pesin sen, juotin ja käytin pissalla karsinassa. Ihana hevonen kun kaikki raveissa on sen kanssa niin helppoa! Poku uudelleen valjaisiin ja kohta sainkin jo lähteä kävelyttämään tallinmäen ympäri ennen kokoontumisrinkiin menoa.

Hevosen Mikalle antaessani sanoin saatesanoiksi, "Tänään sitten ajetaan kilpaa, hiitit on nyt ajettu!" ja sinne meni iso ruuna muiden perään. Tuplajännitys päällä, olihan nyt edessä vallan kummallinen tilanne kun kaksi "vähänniinkuin omaa" (Onnitteli yksi kuskikin mua startin jälkeen, onneksi olkoon, olihan se vähän kuin olis voitto tullut perheeseen :D) hevosta oli yhtä aikaa lähtöauton takana! Keke käynnistyi tyylilleen uskollisena ensimetreillä hitaasti ja vähän rytmiä hakien, mutta ensimmäiseen kaarteeseen tultaessa se oli jo löytynyt. Juoksupaikaksi muodostui viimeinen pari ulkona mutta edessä juoksi suosikiksi pelattu hevonen joten siellä oli aivan hyvä matkata.

Matkalla juostiin hiljaa joten takaparien tehtävä alkoi näyttää toivottomalta. Sinne kuitenkin lähti letka kolmannelle radalle, suosikki ensimmäisenä ja Keke sen selässä. Mika istuskeli siellä tyynen rauhallisena aina loppusuoran alkuun saakka, jolloin havahtui että kappas, selkä ei vedä ja kärki karkaa, käännänpä neljännelle. No, eihän tuo kirahvi yhteen askeleeseen rytmiään pysty vaihtamaan, ja kun keula lopetti 13-kyytiä, lopullinen sijoitus oli kuudes vaikka Keke tuli kyllä rehellisesti juosten maaliin saakka. Aika oli vallan kelvollinen, 17,8a/2100m, korvat kiinni ja kengät jalassa. Vain kymmenyksen se jäi ennätyksestään vaikka startti oli oikeastaan kauden ensimmäinen oikea, kun en laske koelähdön keulastahölkkäilyä tai viime kerran laukka-/hölkkähiittiä edes starteiksi. Hevoseen olen siis hurjan tyytyväinen, kuskiin en ihan niinkään.

Kuski kommentoi vain että ihan voimissaan Keke tuli maaliin, ainakin kolmossija olisi ollut mahdollinen jos selkä olisi vetänyt paremmin. Ravannut oli myös hyvin, mutta alkumetrit sen kanssa on otettava varovasti niin kauan että ravirytmi kunnolla löytyy. Startin jälkeen Keke palautui nopeasti, ja aivan hyvillä mielin pakkasin sen kotimatkalle. Uusi koitoskin on jo katsottuna, nyt retki kohdistuu Lounaiseen Suomeen ensi viikon loppupuolella :)

Historiallinen hetki: Aladdin ykkösenä, Keke kirimässä kuudenneksi:

265.

Mitä meille? Tiistaina Teivossa nähdään ehkä tämän bloginpitäjän näkövinkkelistä jännittävin startti aikoihin, kun saman lähtöauton taakse asettuvat sekä Aladdin Birdland että Ceasar Boko :) Meillä Keken kanssa on kaikki hyvin, ja niin kuulemma Mikollakin Aladdinin kanssa. Parempi voittakoon, tai olkoon ainakin ennen toista maalissa! 

Keke hiitin jälkeen kotona jalkojen viilennyksessä

Mulkoilua

Känkän kanssa ei sensijaan ole kaikki hyvin. Se onnistui muutama päivä sitten viiltämään tarhassa piehtaroidessaan aitalangalla kintereensä halki, niin pahoin että tikata tarvi ja nyt ollaankin sitten koppihoidossa ja penisilliinikuurilla. Näillä keleillä haavanhoito on melko haasteellista mutta olen onnistunut siinä mielestäni kohtuullisesti. Koko jalan nivuseen saakka yltävä turvotus on jo laskenut, ja turvoksissa on enää vain kinner, sekin kohtuullisesti. Känkkä ei ole ollut kovin yhteistyöhaluinen potilas mutta haava on hoidettu monta kertaa päivässä - vaihtoehtoja kun ei tarjota. Luonnollisesti kyseessä on oikea takanen -  aivan kuten Pupullakin, mutta toivotaan nyt että tämä tästä paranisi vähän helpommin kuin Pupun vuohisen haava. Peukuttaa saa :)

Pupusta puheenollen, se ja Jasmi pääsivät loppukesäksi naapurin peltoon kesänviettoon. Mikäpä siellä niiden ollessa, syödessä, nukkuessa ja paarmoja hätistellessä :) Voisin muuten veikata Pupun kantavan orivarsaa, niin karjas siitä on yhtäkkiä tullut. Etusta lyö muille hevosille, mylvii ja hörhöttää kaula kaarella. Taitaa olla raskaushormonit sekoittaneet neidin pään oikein kunnolla. Mitähän mahtaisi radalla noin tuimana ollessaan oikein mennäkään? :D

Ja vielä sellainenkin juttu, että viime sunnuntaina meidän viime syksyn huutokaupassa Nurmoksen Timolle myymämme kasvatti Ray Mysterio juoksi Halsualla opetuslähdön hyväksytysti aikaan 34,0. Pikkujuttuja toki nuo opparit kilpahevosen uralla, mutta mukavalta tuntuu se että kaikki meidän kasvattamat varsat jotka ovat saaneet elää oppari-ikäisiksi ovat sen myös hyväksytysti suorittaneet :)

Kuvakaappaus Toto-tv:stä, "meidän" Reima keulassa :)