268.

Niin Keken biisi:

Itkettää kirjoittaa <3 Se todellakin teki sen. Voitti. Kaikkien vastusten jälkeen. Puolentoista vuoden puurtamisen jälkeen. Ja millä tyylillä!!!  Ei varmasti jättänyt ketään meistä kylmäksi <3 Keke <3

 Aamulla lähdettiin kohti Turkua vähän kahdeksan jälkeen. Lämmintähän oli jo silloin, ja perillepäästyä mittarit huitelivat joka paikassa lähellä kolmeakymmentä. Hikinen urakka oli Keke-paralle tiedossa. Onneksi olimme saaneet karsinallisen katoksen ja nimenomaan varjon puolelta, sinne Keke pääsi hetkeksi huilaamaan ja viilentymään.

Voilokkia hakiessa nähtiin kuski, Markkulan Seppo, ja jäätiin hetkeksi jutulle. Tein tarkkaan selvitystä hevosesta ja sen ominaisuuksista. Ehkä liiankin tarkkaan, mutta mun mielestä mulla on oikeus maksimoida hyvä suoritus ja "neuvoa" ajossa, jos kerran tiedän mitä kyseisen hevosen kanssa välttää ja miten toimia. Minä kuitenkin tunnen Keken paremmin kuin omat taskuni :) Kuski oli heti juonessa mukana ja selvästikin painoi kommentit mieleensä hyvin :)

Lämmitys ajettiin kevyestiihan jo rankat keliolosuhteetkin huomioiden. Itse ajoin hetken hölkkää varikolla, ja Seppo ajoi sitten vain kaksi kierrosta radalla kilpailusuuntaan. Hevonen näytti keskittyneeltä, rennolta ja letkeältä. Samaa sanoi Seppokin, kaikki ok, hyvin ravasi ja oli rauhallinen. Kuitenkin sanoin Vesallekin että Keke näytti paljon terävämmältä kuin kertaakaan Forssin ajamana. Ei kuumalta tai hätäiseltä, vain terävämmältä.

 Lämmityksen jälkeen käytiin pesulla ja pisulla. Sitten uudestaan valjaisiin, ja tässäpä näkyykin nyt ensimmäistä kertaa korviin laitetut vetopallot.

 

Hevonen oli katoksellakin jotenkin hurjan keskittyneen ja latautuneen oloinen. Ei edelleenkään jännittyneen tai hermostuneen, vaan vain sellaisen aristokraattisen ja tarkkailevan näköinen. Välillä se kuitenkin rentoutuikin ihan silmät ummessa, aika ihailtavaa kun katseli siinä viereisissä katoksissa hikoilevia ja täriseviä kilpakumppaneita. Hyvät fibat senkun vahvistuivat vaan :)

Eipä siinä sitten enää kauaa tarvinnut odotella kun ravit alkoivat ja ensimmäinen ja toinen lähtö olivatkin jo ajettu. Esittelyyn kaksi minuuttia - hevonen irti ketjuista ja radalle. Sanoin vielä viimeiseksi Sepolle että ei väliä ajaako keulasta vai kuolemasta, kunhan on ensimmäisenä maalissa :) Ja olihan se :) :) Esittelyn jälkeen oli sovittu että Seppo ajaa vähän terävämmän pruuvin, ja Keke näytti kyllä niin hyvältä. Voi miten pitkiä nuo viimeiset minuutit ennen lähtölaskentaa olivatkaan!! Sitten olikin minuutti starttiin ja sydän hakkasi korvissa saakka.

Avauspuolikas 12,0. Keke toisessa ulkona, mutta vauhdin hidastuessa kuski teki juuri kuten toivoin - käänsi Keken reissuun. Sanoin että tämän hevosen kanssa ei tarvi kuolemanpaikkaa pelätä. Tässä rymistellään kolmatta eteenpäin.

Kierros täyttyy ajassa 16,0 ja Keke alkaa heti painostaa keulahevosta. 

 Kolmas puolikas armotonta hiillostusta, 15,5. Keke jyrää väkisin keulaan.

 

Viimeisessä kaarteessa Seppo vetää korvat auki (ensimmäisen kerran startissa koskaan) ja samassa Keke karkaa muilta.

Loppusuora on tyylittelyä, ruuna hölkkää hoputtamatta maaliin ylhäisessä yksinäisyydessään. 

 

Tähän kohtaan sopii paremmin kuin hyvin Vesan lempilauseet mitä raviselostuksissa on kuultu: "Muut jäävät nyt joka askeleella." ja "Lipuu naurettavan helppoon voittoon!"  :) Todella tyytyväinen kuski toi Keken voittajaesittelyn jälkeen pois radalta todeten hevosen olleen todella hyvä. No niin tottavieköön olikin!! SuperKeke <3 Itkin ja nauroin ja silmissä kirveli hiki ja kyyneleet. Mahtoi kuskia ja mikrosirun lukijatyttöä naurattaa!! Voi hyvä luoja miten mielettömältä tuo ykkönen tuntuikaan. Olin mä niin taivaassa!

Keke puhalsi melkoisesti, mutta olihan se nyt täysin ymmärrettävää noin hurjassa helteessä pinkoa tuollainen esitys, 16,1ake. Siinä ennätyskin parani päälle 1,5sekuntia kerralla, oli se melkoisen mykistävä juoksu. Ei mikään millimetrivoitto toisesta sisältä, toki kaikki kunnia sellaisillekin, vaan kolmannen kautta kuolemaan ja siitä karkuun, arvostan!! Ai että miten arvostankin. Paljon. Kaikessa rauhassa riisuin ruunan ja mentiin pesulle. Sen jälkeen kävelytin Kekeä narusta vielä hyvän tovin, että kunnolla palautuu.

 

Paparazzi iski startin jälkeen kesken kävelytyksen:

 

Juomaan Keke ei suostunut, ei sitten millään, ehkä desin pari siemaisi melassi-suolavettä. Kotimatkalla pysähdyttiin Aurassa ostamassa lähdevettä ja omenatuoremehua. Kumpikaan ei kelvannut, ei raakana tai laimennettuna. Jopa Vesan omaa palautusjuomaa tarjottiin, vaan ei, ei vaan. Kotiin kun päästiin niin käytävällä alkoi teputus ja arvasin kyllä syyn, mutta silti suihkutin sen vielä ensin kertaalleen läpi viileällä vedellä. Sitten laitoin jalkoihin kylmäyssuojat ja heti kun päästin Keken omaan karsinaansa, se suuntasikin suoraan karsinan nurkassa odottavalle melassivesiämpärilleen kiskaisten 20 litraa melassisuolavettä kertaimaisulla huiviinsa :) Tein uuden satsin, ja sekin oli pari tuntia myöhemmin juotu, onneksi. Illemmalla päästin sen yöksi tarhaan ja sinne se jäi kaikessa rauhassa syömään heinää piehtaroituaan ensin antaumuksellisesti hiekassa.

Vaan olipahan päivä. Kertakaikkisen ikimuistoinen! Aina sitä haaveilee kaikenlaisista suurkilpailuvoitosta, mutta sama se ykkösen suuruus, kyllä voitto on aina voitto. Vallankin kaiken sen raatamisen, rahtaamisen ja epätoivon hetkien jälkeen, se tunne on vaan jotain niin ihmeellistä. Ja se tunne tulee joka kerta kun kelaa startin videokirjastosta uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan. Voi Keke minkä teit <3

Linkki Keken voittojuoksuun

Arki kuitenkin jatkuu ennallaan. Aamulla hain Keken sisälle pois paarmojen ruokana olemasta, ja illalla se pääsee taas takaisin pihalle. Samoin huomenna. Ja maanantaina. Tiistaiaamuna lähdetään kahlaamaan Ekohepoon. Loppuviikosta voisi olla vuorossa vähän vetoja. Sitäseuraavalle viikolle voisi taas alkaa katsella seuraavaa starttia, ehkäpä tiistaina Teivoon, tai sitten taas perjantaina Turun lounasraveihin, nyt kun ollaan kerran siellä vauhtiin päästy :) Mutta päivä kerrallaan ja hevosen ehdoilla mennään, tietenkin. Keke on Kuningas <3