242.

Pitkästä aikaa blogiin napsahti haaste, kiitos vain Unissakävelijä-blogin -m! En tämäntapaisiin ole juurikaan vastaillut koska olen kokenut että tämä ei ole niinkään minun, vaan Aladdinin blogi. No, nyt ei ole enää pelkästään Aladdinin blogi ja koska jo joulukalenterin tiimoilta tuli lipsuttua muihinkin aiheisiin kuin vain Aladdiniin, niin otetaan nyt sitten tämä astetta henkilökohtaisempi haaste vastaan. Kyseessä siis haaste jonka tarkoitus olisi löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan niitä joilla on alle 200 lukijaa, ja jossa on:

1. Kerrottava 11 asiaa itsestään

2. Vastattava haastajan antamiin 11 kysymykseen

3. Keksittävä 11 kysymystä uusille haastetuille

4. Kerrottava ketä on haastanut

Olen tylsä enkä haasta ketään eteenpäin mutta tässä niitä vastauksia:

1. Minulla on "vanhanaikainen" puhelin, ei siis mitään älykästä hipaistavaa vaan typerä, ronskisti paineltava näppäinpuhelin, Nokia 6210 Navigator. Mielestäni kosketusnäytöllisellä on vaan niin hankala kirjoittaa, aina tulee tabletillakin pelkkää siansaksaa, saati sitten pikkuruisella puhelimella!

2. En muista koska olisin itse ostanut itselleni puhelimen, vaan jo useammankin kerran entisen puhelimeni tultua tiensä päähän olen vain "perinyt/saanut lainaan/ominut" jonkun isän tai äidin hylkäämän luurin :D Jatkossa se onkin vähän hankalampaa, kun ovat perhanat siirtyneet noihin kohdassa 1 mainittuihin älypuhelimiin ja minullehan ei sellaista tule :)

3. Minä olen viimeinen henkilö maan päällä jota kannattaa jollain tapaa koittaa huijata/käyttää hyväksi. Taistelen oikeuksieni puolesta viimeiseen hengenvetoon saakka, ja yleensä myös voitan ne taistelut. Tämä koskee myös perheenjäseniäni ja heidän asioitaan.

4. Ehkä elämä olisi piirun verran helpompaa jos vain antaisin joskus periksi...

5. En voi kuvitella elämääni ilman isää ja äitiä. Kukas sitten korjaa tallin nosto-oven tai kattopuhaltimen, pesee ikkunat (vink vink, olis taas aika...) tai letittää tytärteni hiukset? Kuka lähtee autokuskiksi Ekohepoon ja kuka tuo lapsenvahdiksi tullessaan pannaritaikinan mukanaan? Kenelle laitan kuvaviestin kun poika on saanut jättiläiskuhmun päähänsä tai kenelle soitan että näin ilveksen keskellä tietä? Niinpä.

6. On muuten sairaan vaikeaa keksiä 11 sellaista asiaa itsestäni jotka haluaisin jakaa julkisesti!!

7. Unohtelen sujuvasti lasten hammaslääkärit, vanhempainillat ja arviointikeskustelut, vaikka ne on merkattu kalenteriin. Muttakun en koskaan muista katsoa siihen kalenteriin!!! Hevosten klinikkakäyntejä en sensijaan unohda ikinä....

8. Katson telkkarista lasten kanssa lähes aina kotona ollessani Salkkarit. Niistä saa ipanoiden kanssa huikeita kasvatuskeskusteluja aikaiseksi! Salkkareiden lisäksi en sitten paljon tv:tä katselekaan, Mustat Lesket, Siskonpeti, Kimmo. Maajussille Morsian, Tähdet Tähdet, Tuubi. Niin ja Ravisuoran 16 hevosta. Oho, katselenhan mä sittenkin telkkaria ihan liikaa! Mutta ei se kyllä tunnu paljolta kun ei nuo tule kaikki samana päivänä.

9. Olen lähestulkoon kaiket illat "yksin kotona" (joo, onhan nuo lapset tuolla yläkerrassa nukkumassa, mutta...) koska Vesa on töissä. Moni kummastelee eikö mua yhtään pelota täällä metsän keskellä pilkkopimeydessä. Öö, ei? Lapsena pelkäsin mennä huoneeseeni jos ulkona oli jo pimeää eikä verhoa ollut vielä vedetty alas koska ikkunani oli metsään päin ja olin aina varma että joku sieltä pimeydestä minua vaanii. Täällä mulla ei edes ole verhoja joilla saisin ikkunat peitettyä, sivuverhot vain, mutta se ei ole enää mikään ongelma.

10. Tosin tehdessäni yksinäni tallitöitä pimeällä ja käydessäni tyhjentämässä kottikärryt lantalaan, takaisin kohti tallia ja valoja kääntyessäni saatan alkaa huudella tyyliin "Vesaaaa, laskitko sä jo ne vedet?" tai "Vesaaaa, haitko jo sitä heinää ladosta?", ihan vain siksi että kukaan tai mikään ei hyökkäisi pimeästä metsästä perääni :D Ja se rauhoittaa kummasti mieltä :)

11. Nukkumaan en sen sijaan osaa mennä ennenkuin Vesa on tullut töistä, oli kello sitten miten paljon hyvänsä. Ehkä kamalinta mitä voisin kuvitella, olisi se että heräisin aamulla sängystä eikä Vesa olisikaan tullut kotiin vaan sille olisi sattunut vaikka kotimatkalla joku kauhea onnettomuus.

Huh. Sitten ne 11 kysymystä ja niihin vastaukset:

 1. Elämäsi paras/parhaat asiat?

    - No tämä on helppo. Kaikki neljä ja puoli ihanaa lastani <3

2. Minne haluaisit matkustaa?

    - Oih ja voih, Bernkastel-Kuesiin, Saksaan. Olen käynyt siellä jo viisi kertaa, ja toivottavasti pääsen sinne vielä ainakin toiset viisi kertaa :) Siinä on paikka jossa aika tuntuu pysähtyvän. Aivan kuin hyppäisi johonkin keskiaikaiseen satuun! Mosel-jokilaakso ja sen viinitarhojen peittämät rinteet, kapeat kujat, salamyhkäiset kellaripubit. Paratiisi <3

3. Mistä asiasta et luopuisi?

    - No edelleen, lapsistani! Menkööt hevoset, menkööt koirat, menkööt vaikka katto pään päältä kunhan perhe pysyy koossa :)

4. Asia jonka haluaisit kokea edes kerran?

       - Benji-hyppy on ehkä pakko saada joskus tehdä. Ja/tai laskuvarjohyppy.

5. Lempivuodenaika?

     - Kesä. Ei tarvi puolta tuntia pukea itseä, ei lapsia, ei hevosia. Lämpöä ja aurinkoa, ai taivas, onneksi kesä on taas kohta täällä :)))

6. Elämäsi eläin?

     - Ou nou,  johan on vaikea kysymys. Jos pitäisi valita joku yksi eläinlaji niin se olisi ilman muuta hevonen, mutta tässä taidetaan kysyä ihan yksilötasolla. Menneisyyteen ja nykyhetkeenkin liittyy niin useita tärkeitä ja rakkaita, merkityksellisiä eläimiä että mitä tähän nyt sitten sanoisi. Olisiko se Taijan Tyttö, ensimmäinen hevoseni joka opetti todella paljon hevosen sielunelämästä? Funkeeper, yksitoista yhteistä vuotta ja mukavasti menestystä raviradoilla? Lovely Kemp, lähes kaikki se mitä Suomessasyntynyt lämminverinen voi ikäluokkakilpailuissa saavuttaa, saavutettiin? Hienoja hetkiä ja kauniita muistoja niin paljon, paljon. Mutta vastaan tähän silti, että elämäni eläin oli Lissu. Vain hetken se täällä käväisi, mutta antoi lupauksen siitä että haaveet voivat todellakin muuttua todeksi. Kiitos että olit, teit unelmastani totta. Liz Mysteria <3

7. Miksi aloitit bloggaamisen?

     - Ensimmäisen blogini, "Vilskettä Raudanpellossa", aloitin jo vuonna 2006 ja kirjoitinkin sitä aktiivisesti kolme vuotta. Sitten iski blogi-burn-out, kirjoittamisesta oli tullut pakkopullaa ja "miksi ei ole tullut uusia päivityksiä"-kysymykset alkoivat ärsyttää. Kirjoittaminen ei suju jos ei ole inspiraatiota, ja inspiaatiota ei voi tehdä väkisin. Joten blogi meni salasanan taa enkä ole sen koommin sinne kirjoittanut. Joskus olen käynyt vilkaisemassa vanhoja tekstejä, ja mukavia muistojahan sieltä löytyy. Suurin osa kuvista kuitenkin on kadonnut vuodatuksen palvelimen tehtyä tuhojaan, sääli. Joskus suunnittelen tulostavani kaikki kirjoitukset paperille. Saas nähdä saanko aikaiseksi. Aladdinin blogin taas aloitin tarjotakseni kasvattajalle ja muille hevosesta kiinnostuneille helpon kanavan seurata Aladdinin edistymistä.

8. Paras kuulemasi kappale/kappaleet?

     - Ääh, taas paha! Eihän tähän pysty yhtä ainoata biisiä laittamaan, ei millään!! Parhaita biisejä on luonnollisesti tullut ja mennyt, mutta ihan muutaman mainitakseni... Queenin "Friends Will Be Friends" tuo mieleen niin paljon muistoja, että se menee kyllä väkisin Top6:seen. Aki Sirkesalon tuotannosta löytyy kymmeniä huikeita biisejä ja niitäkin on äärimmäisen vaikea laittaa järjestykseen, mutta ehkä parhaimpiin lukeutuvat Akin viimeiseksi jääneen Sanasta Miestä-levyn avausraita "Parempaa aikaa" sekä lopetusbiisi "Tule nyt". Tällä hetkellä Spotify toistaa Samuli Putron musiikkia, vanhoja hyviä biisejä on paljon mutta uusimmalta levyltä nousee suosikiksi ehkä vähän yllättävä "Milloin jätkät tulee". Myös "Taksimiesten unelmia" ja "Älkää unohtako toisianne" toimivat erityisen hyvin. Lisäksi Bonusraidaksi on nostettava Mikko Pohjolan "Sängyn reunalla". Onko nämä nyt sitten parhaita mitä olen kuullut, en nyt tiedä, mutta tällä hetkellä suuria suosikkejani. Löytyyhän sitä paljon muutakin hyvää musiikkia, Muse, Poets Of The Fall, Stig. Tai satoja randombiisejä, tyyliin Whiter Shade Of Pale, Eternal Flame, Roxanne, London Calling.

9. Mitä et voi sietää?

     - Sieniä! :D Seläntakanapuhuvia kaksinaamaisia paskoja. Suorapuheisuus kunniaan!!!

10. Millainen on hyvä blogi?

     - Päivittyy usein, päivitykset ovat monipuolisia, kappalejaot, kielioppi ja oikeinkirjoitus ovat edes jotakuinkin hanskassa. Selkeä fontti ja hillityt värit plussaa. Itselläni on suuria vaikeuksia lukea blogeja jotka ovat valkoista tekstiä mustalla pohjalla, saan niistä suurinpiirtein migreenin tai ainakin silmissä vilisee sen jälkeen vaikka kuinka ja kauan. Sellainen blogi saakin olla sitten muuten todella mielenkiintoinen, jos vaivaudun piinaamaan silmäparkojani moisen parissa toistamiseen.

11. Mitä haluaisit harrastaa?

   - Minulla on saksanpaimenkoira jonka kanssa kävin sen ensimmäisenä kesänä ahkerasti palveluskoiraväen tottelevaisuustreeneissä. Suojelun alkeisiin tutustuttiin ja jälkioppiakin saatiin. Aikani on kuitenkin rajallinen ja lapsenvahteja ei ole helppoa saada joten koska hevoset ovat kuitenkin minulle se ykkösjuttu, aktiiviset koiratreenit saivat jäädä. Nykyisin treenailemme vain satunnaisesti kotipihassa, ja välillä jäljestämme lapsia lähimetsistä :) Koiran kanssa puuhastelu olisi kyllä superpalkitsevaa koska kehitystä tapahtui niin hurjaan tahtiin kun vain aikaa oli treenata. Kuorossakin olisi kiva laulaa ja vaikkapa punttisalilla käydä, mutta se lapsenvahtien tarve rajoittaa huomattavasti näitäkin haaveita.

241.

Niinhän siinä kävi että Pupun ongelmajalka räjähti taas käsiin. Viime torstaina illalla kun hain tamman tarhasta, oli jalka niin kipeä että Pupu hädintuskin astui sille, ja hyppeli vaivalloisesti suurinpiirtein kolmella jalalla muutamankymmenen metrin matkan tarhasta talliin. Lähempi tarkastelu sai aikaan totaaliromahduksen, olin täysin varma että pinnallinen koukistajajänne oli pamahtanut:

20.3.2014

Banaanimainen turvotus jalan takapinnalla oli tulikuuma ja kova, eikä puhettakaan että siitä olisi saanut puristaa. Ensiapuna kylmäsin jalkaa pitkän aikaa ja yöksi käärin sen. Perjantaiaamuna näky oli masentava, jalka oli turvonnut kauttaaltaan paksuksi, kuumaksi tukiksi. Olin jo illalla lähettänyt ylläolevan kuvan Teivon klinikan sähköpostiin, ja kun aamukahdeksalta soitin sinne, oli hoitava eläinlääkärimme jo ehtinyt nähdä sen. Kun kysyin mitä tehdään, tullaanko käymään vai varaanko suoraan teurasaikaa, sain napakan vastauksen että ei muuta kuin hevonen koppiin ja tulkaa heti! Niin sitten saattelin lapset koulutielle ennenkuin pääsimme liikkeelle. Puoli yhdeltätoista olimme perillä eikä montaa minuuttia tarvinnut odottaa kun olimme jo toimenpidehuoneessa.

Jalka ultrattiin taas kerran kauttaaltaan. Ihme kyllä, jänne oli täysin ehjä! Nestettä jännesäikeiden välissä näkyi kyllä n. 4-5cm matkalla, eli ilmeisesti tamma oli potkaissut aitaputkeen tms. Mutta pahempi ongelma oli edelleen koko jalan, ja kuvassakin näkyvän mitättömännäköisen haavan tulehdus joiden takia jalka oli kolhustakin ärtynyt niin pahasti. Ultra kertoi ihonalaiskudosten alkavan olla kroonisesti tulehtuneet, ja se ei kovinkaan hyvää lupaa. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että ei missään nimessä luovuteta vielä, vaan koitetaan vielä kerran saada tulehdus kuriin. Niinpä sainkin mukaani kassillisen lääkkeitä ja nyt Pupulla on menossa parin viikon armonaika.

Lauantaina jalan kokonaisvaltainen turvotus oli poissa, mutta banaanijalka meillä oli edelleen, ja melkeinpä vielä häijymmän näköisenä. Jos en olisi omin silmin nähnyt kun jalka ultrattiin ja todettiin ehjäksi, olisin edelleen väittänyt pinnallisen koukistajan pamahtaneen:

22.3.2014

Myös haava eritti todella paljon märkää koko viikonlopun. Animalintex imee sieltä edelleenkin röhnää runsain mitoin, mutta joka tapauksessa sekä antibiootit, kortisoni että mielipuolinen kylmäys ovat saaneet aikaan ihmeen, ja jalka oli jälleen tänä aamuna sula ja viileä.

Tänään 24.3 kävelylenkin ja kylmäyksen jälkeen:

Potilas päiväkävelyllä tänään 24.3.2014

Torstai-iltana olin täysin varma että saan sanoa lopulliset hyvästit tälle Pupuselleni, mutta nyt olen taas jo varovaisen toiveikas että kyllä jalka sittenkin siitostammalle riittävään kuntoon paranee. On kuitenkin muistettava, että myös edellisen kortisonikuurin aikana ja vähän sen jälkeen jalka oli jonkin aikaa hyvä - ennenkuin kuumotus ja jatkuva lepuuttelu alkoi taas. Minun etiikkani vastaista on pitää väkisin eläintä joka selvästi kärsii, eikä koko ajan kipeää jalkaansa lepuuttava hevonen ole hyvinvoiva hevonen. Nyt siis toivon totisesti että nämä lääkkeet tepsisivät ja loppuisi tämä loputtomalta tuntuva taistelu mystistä tulehdusta vastaan. 

240.

Meidän kasvatti, 5v ruuna Keep My Maneuver, juoksi 13.3.2014 Lahdessa hyväksytyn koelähdön aikaan 21,3. Kepposen elämän varrelle on mahtunut jos jonkinlaista vastusta, mutta jospa ura siitä vihdoin urkenisi! Sain hienosta pojasta kuvia sähköpostiini ja haluankin nyt jakaa ne teillekin, olkaa hyvät. Kaikkien kuvien (c) Rinna Tammimetsä.

239.

Minäpä tapasin tänään Teivossa yhden vilkkusilmän hurmurin! Tuo komea atleetti oli saapunut paikalle, yllätys yllätys, Hankasalmelta :) Terveisiä siis Aladdinilta! Hevonen oli silminnähden kasvanut ja saanut lisää massaa ollen todella komeassa kunnossa. Se pääsi nauttimaan Ekohepon vesimatosta ja infrapunasaunasta tallikaverinsa Laten kanssa ja minä pääsin rapsuttamaan pitkästä aikaa kaverin otsaa :)

Aladdin on treenannut läpi talven kovasti, ravaa hyvin ja on oikein virkeä poika. Mikko on käynyt sillä harkkareissa, ajanut hiittiä ja vetoja, ja saattaapi olla ettei kovin monia viikkoja enää tarvi oriin kauden avausstarttia odottaa. Suurella mielenkiinnolla Löllin otteita seurataan ja kaiken järjen mukaan Lölli on mennyt viime kaudesta pitkin harppauksin eteenpäin. Pitäkäähän peukkuja että poika pysyy terveenä ja pääsee näyttämään parasta osaamistaan tulevissa starteissaan :)

238.

Mitäpä tänne. Hiljaiseloa.

Pupun tulehtunut jalka ei ota parantuakseen vaan lämpöily ja lepuutus ovat jatkuva olotila. Bonuksena tamma rallitti tarhassa niin lahjakkaasti että saatiin samaan jalkaan, samaan kohtaan, uusi syvä vekki. Lienee turha sanoakaan että jalka muistuttaa taas enemmän vappupalloa kuin lämminverisen jalkaa. Kengänkin se onneton oli siitä jalasta johonkin hukannut. Mie romahan! Klinikalle soittelin (jo ennen tätä tuoreinta vekkiä) ja sovin hoitavan eläinlääkärin kanssa tarhaloman ja kylmäämisen jatkuvan. Uutta pitkää kortisoni- ja kipulääkekuuria voisi kokeilla koska oireet niiden aikana viimeksi hävisivät. Tämän uusimman vamman myötä tuli kuitenkin sellainen olo, että taidan nypätä tammalta kokonaan kengät pois ja alkaa selata tositarkoituksella Hevoskasvatus 2014-kirjaa. Pupu on nyt kuukauden ainoastaan tarhaillut eikä loppua siis näy, ja olisi aikamoinen homma alkaa rakentaa starttikuntoa taas uudestaan sitten joskus, jos jalka ylipäätään suvaitsee rauhoittua. 

Lepuuttaa...

...ja lepuuttaa...

...ja lepuuttaa.

Keke on jatkanut treenejään ratsain, suunnitelmissa olisi käydä tulevalla viikolla radalla ajamassa hölkkää, valjastaa ruuna kärryjen eteen ensimmäisen kerran puoleentoista kuukauteen. Tämä siksi että meillä on aika surkeassa kunnossa treenipaikat vaihtelevien kelien takia, enkä ole päässyt vähään aikaan Kekellä reilummin päästelemään. Tänään Teivossa hiittiä kaverin putella ajettuani totesin radan olevan kerrankin olosuhteisiin nähden niin hämmästyttävän hyvä että eiköhän käydä omallakin treenattavalla siellä vähän irrottelemassa.

Ai niin. Tämä seuraava mitä kerron, vie varmasti lopunkin uskottavuuteni hevoshommissa, mutta niinhän siinä taas kävi että Kempin Kimmon kanssa muutaman kerran palaveerattuani, Jasmi jatkaa vielä ainakin yhden kauden meillä :) Vaikka miten vakaasti Lissun kuoltua päätin että ei enää varsotushommia meille kun aina epäonnistutaan, niin silti aivan liian paljon jäi hampaankoloon vaivaamaan maailman hienoimman varsan menetys! Niinpä uusintayritys tänä kesänä, yhtä täydellistähän on täysin mahdotonta saada uudestaan, mutta josko edes vähän sinnepäin, ja Choco Chip Hanover onkin jo uudestaan varattuna ;)

237.

Tänään saatiin netissä lukea vastenmielisimmästä (julkitulleesta, näitähän voi tapahtua, ja mahdollisesti tapahtuukin enemmänkin, mutta missälie puskissa...) raviaiheisesta uutisesta pitkiin, pitkiin aikoihin. Oloni on jotenkin petetty. Kyllähän minä sen käsitän, että meissä ihmisissä on mätämunia, mutta siitä huolimatta on kovin vaikea sisäistää näkemäänsä. Kolmekymmentä vuotta on kulunut hevosten parissa, ja vasta nyt näin karun urbaanilegendan muuttuneen todeksi. Sinisilmäisesti olen ajatellut, että kettingillä hakkaamiset ovat jääneet kauas 80-luvun hämärään, mutta kuva ei valehtele. Eilen Killerillä Jyväskylässä hevosparka sai selkäänsä vartavasten tehdystä kettinkipiiskasta. Ei mistään jostain sattumalta napatusta ketjunpätkästä, vaan selkeästi radalle oli tultu tarkoituksena satuttaa. Keskellä päivää, valoisalla, nuorten raviponiharrastajalasten silmien edessä. Voiko ihminen olla enää röyhkeämpi?!?!?

Kyllä minä todellakin tiedän sen tunteen miten turhauttaa, jos hevosella on lahjoja, mutta se ei vain kulje. Mutta mikään, korostan, EI MIKÄÄN oikeuta ihmistä kohtelemaan työpariaan tuolla tavalla!!! Tiedän toki senkin että maailmassa tapahtuu joka päivä mitä hirveämpiä rikoksia jotka kohdistuvat ihmisiinkin, mutta tuo kuva hevostaan pieksävästä kusipäästä paloi kyllä pitkäksi aikaa verkkokalvoilleni. Ainoan lohdun tilanteeseen suo se miten ripeästi ja asiaankuuluvalla vakavuudella Suomen Hippos tarttui asiaan. Uskon ja luotan että tekijä saa rangaistuksensa, ja nimihän onkin ruskealla foorumilla jo kerrottukin eikä se varmasti tule unohtumaan ihmisten mielistä pitkiin aikoihin.

Jos tapaus on järkyttänyt meitä kaikissa liemissä keitettyjä ravi-ihmisiäkin, voi vain kuvitella ratsupuolen ihmisten, ja täysin lajin ulkopuolelta tulevien ihmisten tunteet ja aatteet. Haluankin painottaa että henkilökohtaisesti en tunne Suomessa yhtäkään raviammattilaista tai -amatööriä, joka kohtelisi hevosiaan noin törkeästi, saati hyväksyisi hevosen kettingillä hakkaamisen. Jos hevonen ei kulje hyvällä ruualla, hoidolla ja treenillä, se myydään ratsuksi tai teuraaksi. Tässäkin tapauksessa ainoana tuloksenahan oli hevosen vauhkoontuminen, se potki kuskinsa kyydistä ja kärryt palasiksi, joten toivottavasti tuo hevosparka toimii edes varoittavana esimerkkinä jokaiselle aloittelevalle raviharrastajalle - hevosen pahoinpitelystä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Tästä menen seuraavaksi iltatalliin. Haen hevoset tarhoista, pesen kuraiset jalat, riisun ulkoloimet, vaihdan päälle kuivat talliloimet. Rapsutan korvan takaa, silitän silkkistä kaulaa. Tirautan muutaman kyynelen silkasta pahasta mielestä, siitä miten minun rakkailla hevosillani on kaikki hyvin samaan aikaan kun jotain toista jossain hakataan ja potkitaan. Ja toivon, että lajin ulkopuoliset ihmiset ymmärtäisivät suurimman osan raviurheilijoista tekevän tätä täydestä sydämestään, kunnioittaen, rakkaudesta eläimiään kohtaan.

236.

Kiitos teille kaikille kommenteista joita edellinen kirjoitus sai!! Olen päivä päivältä itsekin järkyttyneempi, mitä oikein tulikaan tehtyä, mutta näin nyt mennään. Lisääkin "hevospoistoja" on tiedossa, kun kumpikaan siitostammamme ei jatka meillä enää tällä kaudella. Kempiltä liisattuna ollut Yasmin Kemp lähtenee johonkin, en tiedä vielä mitä sen varalle on suunniteltu, ja toinenkin tamma, Xara Kemp, vaihtaa omistajaa heti varsottuaan meille varsan huhtikuulla. Sen jälkeen kotona onkin enää vain Keke, Pupu ja lasten poni Isbe. Xaran syntymättömästä varsasta en vielä luonnollisestikaan osaa sanoa missä se aikanaan vaikuttaa, kunhan nyt ensin syntyisi elävänä ja myös pysyisi elossa.... Mutta siis, tarkoitus on supistaa toimintaa merkittävästi. Nähtäväksi jää miten siinä onnistutaan, olen viime päivinä kuullut turhan paljon kuittailuja siitä että meidän tallissa ei karsinoilla ole ollut tapana pysyä kauaa tyhjänä :)

Blogiin ei toistaiseksi ole tulossa radikaaleja muutoksia koska en halua luopua blogin nimestä enkä bannerikuvasta :D Päivitystahti varmaankin hidastuu jonkin verran. Aladdinista tulen raportoimaan sen mitä Mikko haluaa hevosestaan julkisesti kertoa. Nähtäväksi jää, onko se paljon vai vähän. 

Tässä postauksessa ei kuitenkaan ole kuvia Aladdinista vaan Pupusesta. Palaillaan taas, näihin kuviin, näihin tunnelmiin! :)

Pups tarkastaa onko pyyhe hyvin viikattu

 Sitten tsekataan että lattia on huolella lakaistu

 Kelpaa!

Ja sitten karsinaan iltapalalle