Niinhän siinä kävi että Pupun ongelmajalka räjähti taas käsiin. Viime torstaina illalla kun hain tamman tarhasta, oli jalka niin kipeä että Pupu hädintuskin astui sille, ja hyppeli vaivalloisesti suurinpiirtein kolmella jalalla muutamankymmenen metrin matkan tarhasta talliin. Lähempi tarkastelu sai aikaan totaaliromahduksen, olin täysin varma että pinnallinen koukistajajänne oli pamahtanut:
20.3.2014
Banaanimainen turvotus jalan takapinnalla oli tulikuuma ja kova, eikä puhettakaan että siitä olisi saanut puristaa. Ensiapuna kylmäsin jalkaa pitkän aikaa ja yöksi käärin sen. Perjantaiaamuna näky oli masentava, jalka oli turvonnut kauttaaltaan paksuksi, kuumaksi tukiksi. Olin jo illalla lähettänyt ylläolevan kuvan Teivon klinikan sähköpostiin, ja kun aamukahdeksalta soitin sinne, oli hoitava eläinlääkärimme jo ehtinyt nähdä sen. Kun kysyin mitä tehdään, tullaanko käymään vai varaanko suoraan teurasaikaa, sain napakan vastauksen että ei muuta kuin hevonen koppiin ja tulkaa heti! Niin sitten saattelin lapset koulutielle ennenkuin pääsimme liikkeelle. Puoli yhdeltätoista olimme perillä eikä montaa minuuttia tarvinnut odottaa kun olimme jo toimenpidehuoneessa.
Jalka ultrattiin taas kerran kauttaaltaan. Ihme kyllä, jänne oli täysin ehjä! Nestettä jännesäikeiden välissä näkyi kyllä n. 4-5cm matkalla, eli ilmeisesti tamma oli potkaissut aitaputkeen tms. Mutta pahempi ongelma oli edelleen koko jalan, ja kuvassakin näkyvän mitättömännäköisen haavan tulehdus joiden takia jalka oli kolhustakin ärtynyt niin pahasti. Ultra kertoi ihonalaiskudosten alkavan olla kroonisesti tulehtuneet, ja se ei kovinkaan hyvää lupaa. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että ei missään nimessä luovuteta vielä, vaan koitetaan vielä kerran saada tulehdus kuriin. Niinpä sainkin mukaani kassillisen lääkkeitä ja nyt Pupulla on menossa parin viikon armonaika.
Lauantaina jalan kokonaisvaltainen turvotus oli poissa, mutta banaanijalka meillä oli edelleen, ja melkeinpä vielä häijymmän näköisenä. Jos en olisi omin silmin nähnyt kun jalka ultrattiin ja todettiin ehjäksi, olisin edelleen väittänyt pinnallisen koukistajan pamahtaneen:
22.3.2014
Myös haava eritti todella paljon märkää koko viikonlopun. Animalintex imee sieltä edelleenkin röhnää runsain mitoin, mutta joka tapauksessa sekä antibiootit, kortisoni että mielipuolinen kylmäys ovat saaneet aikaan ihmeen, ja jalka oli jälleen tänä aamuna sula ja viileä.
Tänään 24.3 kävelylenkin ja kylmäyksen jälkeen:
Potilas päiväkävelyllä tänään 24.3.2014
Torstai-iltana olin täysin varma että saan sanoa lopulliset hyvästit tälle Pupuselleni, mutta nyt olen taas jo varovaisen toiveikas että kyllä jalka sittenkin siitostammalle riittävään kuntoon paranee. On kuitenkin muistettava, että myös edellisen kortisonikuurin aikana ja vähän sen jälkeen jalka oli jonkin aikaa hyvä - ennenkuin kuumotus ja jatkuva lepuuttelu alkoi taas. Minun etiikkani vastaista on pitää väkisin eläintä joka selvästi kärsii, eikä koko ajan kipeää jalkaansa lepuuttava hevonen ole hyvinvoiva hevonen. Nyt siis toivon totisesti että nämä lääkkeet tepsisivät ja loppuisi tämä loputtomalta tuntuva taistelu mystistä tulehdusta vastaan.
Tsemppiä taisteluun!
VastaaPoistaMietin tuota haavaa, että saiskohan sen rauhoittumaan hopeasidoksilla esim. (http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/AQUACEL-AG-1-KPL-5x5-cm-10x10-cm-tai-15x15-cm). Tuo hopeasidos on suhteellisen kallista, mutta sitä tarvii vaan haavan kokoisen palan (kannattaa siis leikellä) mutta ainakin ihmispuolella hopeasidoksia käytetään paljon ja oon tykänny niistä hirveesti haavan hoidossa. (joo, et kysyny neuvoa, mutta tuli idea :))
Toivotan kaikkea hyvää!
T.T
Kiitos tsempeistä ja kiitos vinkistä! Oon tykännyt tosta Animalintexistä sekä kuivana että hauteena, mutta hopeasidokset on vielä testaamatta. Jos ei tuo haava tuosta nyt ala umpeutua niin otan vihjeestä vaarin ja hilpasen apteekkiin ostoksille!
PoistaOnpas hurjan näköinen noissa ekoissa kuvissa, ja tosiaan näyttää ilmiselvältä jännevammalta!
VastaaPoistaEn ole aikaisemmin edes tiennyt, että pelkät haavat voi aiheuttaa niin vakavan tulehduksen että hevosen henki on vaakalaudalla, mutta on se uskottava kun nyt olen tästä ja toisestakin blogista näitä lukenut.
Pidetään Pupulle peukkuja!
Joo siis olin ihan 100% varma että jänne on pamahtanut, mut eipä vain ollutkaan.
PoistaVaikeahan se on uskoakin että joku "pikkuvekki" saisi aikaan tämmöisen tulehduskierteen mutta näin vain kävi. Ihme tässä on se, että luukalvo on ollut koko ajan rauhallinen vaikka haavat on olleet syviä. Edellistalvenahan meidän tallissa jouduttiin yhden 2-vuotiaan jalka operoimaan hokinreiän aiheuttamasta luukalvontulehduksesta. Kallista touhua mutta siitä tuli silloin jalka. Siitostamman kohdalla en kylläkään moista leikkausta edes harkitsisi, valitettavasti.
Tänks peukutuksista, ihan älyttömästi minäkin toivon että lääkkeet nyt saisivat jalassa muhivan bakteerin vihdoin tapettua.