284.

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi!

283.

Can Canin ruumiinavausraportti vahvisti lopetuspäätöksen olleen täysin oikea. Tammasta löytyi vikoja joiden kanssa raviura olisi ollut täysi mahdottomuus. Ihme että se pystyi tuommoisena kuitenkin ajoittain väläyttelemään kykyjään, todella kovapäinen tamma! Millainen kilpahevonen se olisikaan terveenä voinut olla.... No, tamma ravailee nyt ilman vaivoja ja kolotuksia taivaslaitumilla, vaikkei sen kanssa raviratoja päästy valloittamaan niin opittiinpa taas tukku uutta hevosen anatomiasta ja fysiologiasta.

Tänään oli aika lisämuutosten, kun Keke muutti toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi Hankasalmelle Aladdinin tallikaveriksi. Mun on nyt aika panostaa opiskeluun täysillä, ja koska hevosten treenaamisen suhteen olen täydellisyydentavoittelija enkä Kekeen olisi ehtinyt enää sataprosenttisesti panostaa, oli parempi katsoa sille joku tunnollinen treenari. Hevosten pääluku meidän tallissa ei silti tästä muutoksesta vähentynyt sillä vaihdokkina meille saaapui 3v omakasvatti Late. Laten kanssa on tarkoitus harrastella rennosti ilman suorituspaineita silloin kun omiin aikatauluihin sopii, se tuli siis mulle puskaratsuilemaan että pääsen minäkin vähän tuulettamaan päätäni hevosen kyydissä opintojen lomassa. 

<3 Pikku-Late kesällä 2011 <3

Myös blogilla on nyt hengähdyksen paikka. Sen ajan jonka istun koneella, käytän tällä hetkellä koulutehtäviin, ja yöni minä, uskokaa tai älkää, nukun, joten jo ennestäänkin harvakseltaan tulleet päivitykset tulevat jatkossa vieläkin harvemmin. Ehkä siinä vaiheessa jos ja kun Keke tai Lölli aloittaa taas starttailun, saattaa raviraportteja putoilla eetteriin, ja mahdollisista keväällä syntyvistä varsoista toki täytyy aikanaan kirjoittaa. Nyt kuitenkin on aika toivottaa Hyvää Joulunalusaikaa kaikille, blogi hiljenee hetkeksi!

282.

Can Can Birdland

14.6.2009 - 14.11.2014

 

281.

Ei tainnut tulla Känkästä sittenkään raviratojen staraa. Paljon ongelmia saatiin siltä ratkottua, ja hevonen alkoi tuntua jo aivan huikean hyvältä. Sillä on kuitenkin yksi hyvin suuri ongelma, johon on koitettu kaikki mahdollinen ja mahdotonkin. Krooninen lannehalvaussyndrooma. Känkän koko meilläoloaika on ollut aikamoista aaltoliikettä. Tullessaan se tuntui suoraansanoen kamalalta. Siitä löytyi hirvittäviä kipupisteitä sieltä täältä ympäri kehoa, mutta kraniosakraalihoito, laser ja vesimatto teki kyllä ihmeitä ja enää sellaisia ei ole ollut aikoihin. Tiedossa oli kyllä myös että tammalla oli ollut taipumusta lyödä pahasti jumiin, ja se oli jo aiemminkin sen liikutuksessa ja ruokinnassa huomioitu, tuloksetta. Meillä näihin panostettiin myös erityisesti. Kuitenkin, täysin yllättäen, Känkkä saattoi vaikkapa erittäin hyvin sujuneen hiitin ja huolellisen palautuksen jälkeen mennä niin jumiin että se hädintuskin pääsi kävelemään. 

Näitä jumeja tuli kesän mittaan muutamia. Pari kertaa Teivossa, ihan rauhallisen hiitin päälle, pari kertaa kotona tavallisen palauttelulenkin päälle. Aina etsittiin selityksiä milloin mistäkin; milloin kiimakierrosta, milloin suunnilleen tähtien asennosta. Nyt kun katsoo aikaa taaksepäin, huomaan että jumit tulivat aina kun oltiin päästy jonkin aikaa yhtä soittoa treenaamaan ja alettiin vähän enemmän kiristää ruuvia. Tamman kroppa ei vaan jotenkin tunnu vastaanottavan kilpailuunvalmistavia harjoitteita. Viimeinen niitti tuli tässä ihan hiljattain. Känkkä alkoi tuntua sellaiselta että ostin sille jo alumiinit ja kultakengät, tarkoituksena oli lyödä ne alle, ajaa kilpailuvauhtinen hiitti ja ilmoittaa tamma kokeeseen. Ennenkuin kerkesin tätä tehdä, se veti itsensä taas aivan yllättäen niin pahasti jumiin, ettei meinannut päästä kävelemään vielä seuraavana päivänäkään.

Pidimme kimpan kanssa palaveria. Vieläkö jatkaa? Jatkaa, ja pahimmassa tapauksessa ajaa se joku kerta niin vaikeaan lihaskramppiin että se kuolee kipushokkiin? Olen aiemmin ajatellut että lihasongelmat ovat aina ihmisen ratkaistavissa. Nyt tiedän että niin ei ole, tai ainakaan minun taidoillani siihen ei kykene. Yleensä minä, jos joku, olen optimistinen tässä hevoshommassa. Nyt kuitenkin on aika nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa. Hevosen itsensä takia. Känkkää ei meidän tallissa enää valjasteta. Eikä missään muuallakaan. Tamman kohtalo selvinnee lähiaikoina.

280.

Tiistaina tosiaan käväisin Forssan iltaraveissa, ihan vain turistina värjöttelin tumput suorina nenä punaisena hyytävässä syystuulessa. Tai olihan mulla siellä luottotehtäväkin, huolehtia että Outi saa Onnin kerrankin ajoissa esittelyyn ;) Eurollakaan en totoa pelannut mutta jotta kotimatkalle halki pilkkopimeän peuravaara-alueen ei tarvinnut lähteä aivan tyhjin käsin, piti kaverikuvakokoelmaa ensin kartuttaa Mikaforssfiella! Kuskitilaston ykkös-, kakkos- ja ysisijan miehet nyt siis plakkarissa. Jatketaan kuvienmetsästystä taas joskus :)

279.

Eipä mulla oo nyt oikein mitään erityistä kerrottavaa hevosrintamalla. Tai no lyhyesti; Keke on edelleen tauolla, Känkkä treenaa hyvin ja pikkuhiljaa aletaan vähän viritelläkin. Ja Lölli kävi viime viikolla Mikkelin perjantailounareissa löllistelemässä. Mutta on mulla sentään jotain esiteltävää; Anttiteivainenfie!!! :D Olin siis lauantaina Teivossa Kriteriumia katsomassa. Ja piti sitten napata taas uusi sulka hattuun kuski kokoelmiin! Oli aivan piis of keik kysyä Anttia kuvaan, mutta koska Anttihan hymyilee aina, lisättiin vähän haastetta tähänkin tehtävään ja nyt otettiinkin yrmyilyteivainenfie!! Ja Antti oli luonnollisesti heti juonessa mukana, kiitos siitä! Yrmyilystä ei kylläkään oikein meinannut tulla mitään kun nauratti ihan liikaa.... Kymmenisen minuuttia kuvanoton jälkeen Antti otti ja voitti Suomenhevosten Kriteriumin. Kannatti yrmyillä!!!!!

Kuskiselfien kävin nappaamassa myös eilen pimeässä, tuulisessa Forssassa samalla kun olin tsemppaamassa Outia ja Onnia. Mutta sen kuvan julkaisen joskus myöhemmin....!

278.

Voi sentään. Eipä päässyt otsikoihin Aladdin Teivossakaan. Ei auttanut vaikka letitin otsatukan ja sähläsin auttelin valjastushommissa parhaani mukaan. Eikä auttanut sekään vaikka TalkKarikin taas kävi lähettyvillä pörräämässä, tässä hirveen hieno Screen shot siitä hetkestä, laitetaan nyt se näytille kun ei tullut itse kuitenkaan kuvattua. Mikko siinä nyhtää oriilta etukenkiä pois ja minä värkkään päävehkeitä oriin päähän. Oli muuten törkeen kylmä keli, vaatteita oli sata kerrosta päällä ja silti meinas jäätyä:

Ja mitenkäs se startti sitten menikään? No. Eka puolikas kuolemassa, siitä prässättynä keulaan, eka rinki neljäätoista ja oriin huumori loppui viimeiseen kaarteeseen, Aladdin tuli siis häntäjoukoissa maaliin. Mutta vaikka sitä menestystä ei tullut eikä tunnelma sitämyöten mitenkään katossa, minä otin ja toteutin lupailemani, nimittäin HymyMoilanenfien! Näättekste, Akuhan on suorastaan riehakas!!! Kyllä sen jälkeen nauratti itseä koko kotimatkan, vaikka varmaan Aku mietti että jessus miten kajahtanut nainen :)

Ja niin kovasti kun se Outi ennakkoon epäili että tehtävä olisi mahdoton, saada Moilasesta Hymyilevä Kaverikuva, siksihän koko veto alunperin lyötiinkin kun ei pitänyt olla toteutettavissa! Hö, mulle ei mikään ole mahdotonta, tietenkään!! :) Ja koska oikeasti tämä Muka-Mission-Impossible oli lopulta ihan pöljän hauska toteuttaa, käytiinkin tuossa vähän palaveeria Manatseri Outin kanssa ja Manatserin kannustamana päätin nyt jatkaa tällä valitsemallani tiellä. Uusi, koukuttava ja kunnianhimoinen harrastukseni on siis "Ota kaverikuva mahdollisimman monen Top50-ravikuskin kanssa, ja vaikka vähän muidenkin tunnettujen ravipersoonien, ennemmin tai myöhemmin!" Kohtalaisen haastava tehtävä ottaen huomioon että noita kuskejahan löytyy sitten suurinpiirtein Oulusta Helsinkiin. Mutta siis, blogiin luvassa jatkossakin näitä huippuotoksia, stay on tune! :D

277.

Heippa vaan! Pari viikkoa hiljaiseloa takana, ja nyt kun pitäisi lukea pää sauhuten huomiseen tenttiin sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmästä niin eiks oo parempi kuin hyvä hetki päivittää blogia...? :D Kunnon opiskelijameininkiä siis :) No ei vaan, oikeesti, siinä syy bloginpäivittäjän "saamattomuudelle", koulu haittaa harrastamista. Olen tainnut jo aiemmin valitella samaa, vai olenko, en muista, mutta fakta on että kun käy päivät koulussa, treenaa illat hevosia, ja koittaa mahduttaa siihen kuvioon vielä neljä lasta tarpeineen, ja ainiin olihan mulla mieskin, ei tää blogin päivittäminen ihan päällimmäisenä ole mielessä ollut. Ja tuskin tämä tilanne tästä juurikaan paranee kun parin viikon kuluttua alkaa harjoittelujakso päiväkodissa. Mutta mitä tänne kuuluu nyt? 

Keken kanssa ollaan pikkutauolla. Käytin sen lähinnä oman mielenterveyteni takia klinikalla tsekattavana viime startin jälkeen mutta mitään hoidettavaa ei ollut. Päätettiin kuitenkin nollata tilanne, pitää Kekellä ihan kunnon levähdystauko, ja nyt olenkin vain kävelyttänyt sitä pari viikkoa. Paluu normitreeniin tapahtunee lähipäivinä, hevonen ainakin vaikuttaa jo varsin innokkaalta ja latautuneelta :) Keskiviikkona Keke kävi kraniossa Ekohepossa ja joitakin vanhoja jumeja taas availtiin mutta mitään dramaattista syytä viime kerran ravin katoamiseen ei Merjakaan löytänyt vaan kaikki oli hyvin siltäkin osin. Askeltakaan juoksua en siis ruunalla ole Vermon reissun jälkeen ajanut joten on erityisen jännittävää lähteä ensimmäiselle hölkkälenkille Keken kanssa :)

Känkkä sitten. Se on saanut treenata säännöllisesti jo jonkin aikaa mutta ratahiitillä ei ole käyty loukkaantumisen jälkeen vielä kertaakaan. Paljon olen ajanut sillä kotona vetoja ja hölkkää. Sekin kävi keskiviikkona Ekohepossa sekä vesimatolla että kraniossa. Kropan kanssa on vielä töitä ennenkuin voin sanoa olevani täysin tyytyväinen mutta parempaan mennään kuitenkin koko ajan. Tamma on tällä hetkellä sellainen että hiljaisessa vauhdissa kuskin on parempi laittaa silmät kiinni. Kuitenkin heti kun ajaa sillä vähänkään reippaampaa, ravi paranee oleellisesti ja Känkkä tuntuu erittäin hyvältä! Ohjiin on tullut mukavasti painetta eikä tammaa tarvi kyllä pyydellä yhtään, senkun päästää vaan ja sitten mennnään! Katselin jo että olisin voinut lähteä sen kanssa vaikka Teivon harkkareihin tulevana torstaina mutta niin se vain nyt on että opiskelut meinaa haitata harrastusta enkä taida mitenkään ehtiä ajoissa paikalle. No, täytyy koulusta vielä varmistaa aikatauluja mutta vähän tukalalta näyttää. Täytyy sitten vain lähteä omin päin hiitille. Olisi vain ollut mukava päästä Känkänkin kanssa jo vähän haistelemaan ravitunnelmaa, vaikka sitten vain hiljaisissa vauhdeissa. Mutta kyllä me täältä vielä tullaan! :)

Koitin tässä yhtenä iltana ottaa hienoja tekotaiteellisia kuvia siitostammoista. Jasmi ja Pupuhan ovat molemmat edelleen tukevasti tiineitä, tai niin mä ainakin oletan :D Pupun 90vrk ultrahan oli jo aikaa sitten, sillä on tiineyttä takana jo mitä, kohta 5kk. Jasmi tulee vähän jäljessä, sen 90vrk ultra on nyt loppukuusta. Mutta ne kuvat, kas tässä:

Niinkus näette, ei tullut upeita taidekuvia vanhalla Nokialaisellani ei :D Mutta ei se mitään, pääasia että mä itse tiedän miltä noiden kuvien kuuluisi näyttää..... Seuraava kuva sensijaan on ehkä kesän paras otos. Vai voiko kukaan laittaa paremmaksi, löytyykö teiltä selfieitä TalkKarin kanssa? Niin vähän epäilinkin, tässä TalkKari ja allekirjoittanut Kuninkuusravitunnelmissa:

Jepjep :D On muuten nuo Lähdekorven TalkKari-youtubeohjelmat parasta mitä raviurheilussa on tapahtunut pitkään aikaan! Aivan hulvattomia juttuja ja suuria tunteita laidasta laitaan, mahtavia ravipersoonia ja upeita hevosia. Jos et ole vielä katsonut niin katso! Vaikka tästä! (Tuossa Derbypäivän jälkipuinneissa vilahtelee muuten Keke ja Vesa ja Pemppukin :)) Ja tää ei ole sitten mikään maksettu mainos vaan kyllä, fanitan TalkKaria ihan vain siksi koska se on niin hyvä! Ni! 

Mutta joo! Täytyyhän otsikkohevosestakin sentään jotain mainita, Aladdinista! Sehän kävi torstaina Lappeen illassa kipaisemassa itselleen hpl-tuloksen Vehviläisen Samin ajamana, mikälie höpölaukka melkein heti lähdön jälkeen taas tuli ihan yhteen askeleeseen. Mutta ei muuta kun uutta matoa koukkuun, ja tiistaina Teivossa tavataan! Siellä Mikko päästää taas itse kilpaa ja tokihan me lähdetään Pempun kanssa paikan päälle kannustamaan. Jospa saisin sieltä jokusen kuvankin napattua. Peukut pystyyn Löllille!!

276.

Niinhän ne tuli ja meni, ne tämänvuotiset Daabi-ravit. Tulostaso oli koko päivän huikea, ja Aladdin teki miehen työn tehden päivän avauslähdössä, Ragnar Moringin Muistoajossa, Derby Concolationissa upean uuden täyden matkan ennätyksensä 14,7ake! Jumbosijallehan sillä toki jäätiin, mutta ei haittaa! Kertakaikkisen ylpeä olen "meidän" pojasta!!! :) Tällä hetkellä Aladdin on isänsä Simb Chaplinin nopein jälkeläinen molemmilla lähetystavoilla, kaikki ikäluokat huomioiden, ja lisäksi rahatilastossakin se on kolmantena vain 35 euroa hopeamitalistia perässä :) 

No, Mikko, Sami ja Aladdin olivat liukkaita liikkeissään myös kaviouran ulkopuolella ja olivat ehtineet lähteä kotiinpäin jo ennenkuin me olimme ehtineet edes saapua koko Vermoon. Muita tuttuja sensijaan näkyi runsain mitoin, ja ne kohtaamiset olivatkin ehdottomasti tämän ravireissun huippukohtia. Keken kanssa meillä ei sujunut yhtään. Se kävi taas ihan turhan kuumana, oli pinkeä kuin viulunkieli, se kesäinen rentous ja letkeys oli edelleen tiessään. Olimme kimppakavereiden kanssa yhteisellä päätöksellä päättäneet pelata upporikasta ja rutiköyhää, ja ottaa etukenkien lisäksi myös takakengät pois. Tämä osoittautui oikein huononksi ratkaisuksi, Keken ravi katosi täysin. Lähdössä sitä ei voinut yhtään päästää kun ravi oli niin nykivää ja repivää, ja viimeisellä takasuoralla kun Seppo havitteli reissuun lähtemistä, tuloksena oli laukka. Ja pitkäksihän se taas meni, Keke tuli kaukana muiden takana maaliin. Arvannette ettei kotimatka mitenkään ratkiriemukkaissa merkeissä sujunut, pää suorastaan sauhusi kun mietittiin voisiko ravin hukkumiseen ja laukkaan olla muitakin syitä kuin kengättömyys? Yksi vaihtoehto on sekin että se edellinen Teivon raskaissa olosuhteissa juostu startti oli vetänyt kroppaa jumiin kun ei oltu päästy sen jälkeen edes vesimatolle jumppaamaan maton oltua epäkunnossa. Mene ja tiedä, mutta nyt Keken kanssa otetaan joka tapauksessa kunnon aikalisä jonka aikana koitetaan etsiä kadonnutta rentoutta ja vedetään vähän henkeä.

Kuvia tästä tuloksellisesti vaatimattomasta reissusta kyllä saatiin, kaikkien seuraavien kuvien

(c) Essi Luoma:

Korvaamaton ravireissukaveri Pemppu

Paskanlappaja siellä virnistelee

V niinkuin voitto! ...tai sitten ei mutta sen tavoittelua ainakin :)

Numero 11 Ceasar Boko/ Seppo Markkula

Ja tässä vielä ihana kuva yhdestä spesiaalihyvästä apumiehestä jo viimekertaiselta Vermon reissulta:

275.

Koska Vermon Derbypäivä on minulla ja Keken osaomistajilla täynnä mukavia muistoja Keken emän, derbyvoittaja Lovely Kempin kanssa, päätettiin ennakkoluulottomasti ilmoittaa Keke Kyvyt Esiin-divisioonaan ensi lauantaiksi Vermoon. Kuskiksi saatiin tähän mennessä 100-prosenttista työtä tehnyt Seppo ja lähtöradaksi 11. Harmi että lähtö oli laitettu päivän viimeiseksi, suurin osa yleisöstä on siihen mennessä jo liuennut paikalta, mutta se ei meidän derbypäiväfiilistelyä vähennä :) On aivan huikeaa päästä hevosen kanssa derbyraveihin ylipäätään mukaan! Lähdöstä tuli lopulta vähän yllättävänkin kovatasoinen mutta ei anneta sen säikäyttää, maata pitkin ne kaikki muutkin hevoset juoksevat. Kekellä on kaikki kunnossa ja hyvillä mielin lähdetään lauantaina raveihin. 

Myös Aladdin ja Mikko suuntaavat matkansa samaisiin raveihin, mutta heillä on jo lähtö 1 joten tuskin olen itse vielä silloin paikalla, tulis Kekelle vähän turhan pitkä kopissaseisomispäivä muuten. Jos on Keken lähtö kovatasoinen niin samaa voisi sanoa Löllinkin lähdöstä, tai kuten Mikko itse sanoi, saas nähdä pysyykö edes esittelyssä muiden vauhdissa :D On meinaan sitten huippuhyvät nelivuotiaat viivalla vastassa. No, roppakaupalla urheiluhenkeä vaan ja mukaan karkeloihin, kuskina Löllillä tällä kertaa Vehviläisen Sami. Saas nähdä minkälaisia kuulumisia saan lauantain raveista tänne kirjoittaa, hävittiinkö paljon vai helvetin paljon :D

Keke ja Keken pikkuystävä Pirkko :)

274.

Koska Vermon startti jäi täysin torsoksi, ilmoitin Keken heti uudestaan juoksemaan, nyt Teivossa. Kuskiksi saatiin pienoisen puhelinrumban jälkeen Moilasen Ari Markkulan Sepon oltua harmillisesti ajokiellossa. Arvontakone laittoi meidät kuutosradalle, ihan mukavalle paikalle. Tiistai jäikin sitten muistoihin superrapaisena kaatosadepäivänä! Ja uunituoreen BE-ajokorttini ravineitsytmatkapäivänä :D Koko päivän haastavin hetki koettiin ehkä kun piti löytää autolle ja kopille paikka täpötäydellä Teivonmäellä. No ei vaan, helposti löytyi yhdistelmälle paikka :)

Kyllähän se ihan järkyttävä sade ja jo pitkään jatkunut kostea keli huolestutti etukäteen, mutta varsinkin paikan päällä. Tiedossa on että kostea keli ei missään nimessä sovi Kekelle millään muotoa joten toivoin vain että hevonen suorittaisi edes jollain lailla. Lämmityksessä se näytti omalta rauhalliselta itseltään, ja Ari kysyikin oliko ajanut tarpeeksi rauhallisesti :) No oli oli, kaikki hyvin, etukengät päätettiin taas nypätä pois starttiin. 

Startissa nähtiinkin sellainen ihme että Keke lähti liikkeelle lujaa! 13-avauksessa se juoksi kärjen rinnalla ensimmäisen kaarteen kolmatta rataa, ja puolikkaan täyttyessä pääsi pudottamaan kuolemanpaikalle. Sen jälkeen Moilasen mukaan kaasu olikin vähän juuttunut ja ruuna painoi turhan paljon päälle, hiljempaa olisi kuski halunnut moisella raparadalla ajaa muttei viitsinyt sitten aivan tukehduksiinkaan Kekeä kinnata. Vauhti pysyi siis tasaisen reippaana koko matkan. Vielä sata jäljellä Keke oli kolmantena mutta viimeisillä kymmenillä metreillä pari nätimmän juoksun saanutta kiri ohi, Keke maalissa siis viidentenä hienolla raparadan ajalla 16,7a. (Tuo aika olisi muuten riittänyt samana päivänä parin kovemmankin sarjan voittoon, toim. huom.) Kuski oli tyytyväinen, sanoi että hyvinhän tuo sinnitteli raskaasta juoksusta huolimatta, ja oli varmaan vähän puutunut siihen turhaan painamiseenkin.

Hevonen palautui startista nopeasti ja edelleenkin kaikki on sillä hyvin, tänään kun kävin ajamassa hölkkää, oli ruuna oikeinkin vireä ja letkeä. Seuraava lähtö on jo katsottuna ja kuski sovittuna, joten lähiaikoina jatketaan! :)

273.

Kylläpä media rummutti etukäteen Kekeä ihan kaistapäisesti! Oma suosikkilauseeni oli ehkä "Keisari hallitsee Vermossa". No ei hallinnut ei. Eilen käytiin siis Vermossa juoksemassa kilpaa, tai lähinnä yrittämässä kilvanajoa. Suoritus tyssäsi pahaan laukkaan jo ennen ensimmäistä kaarretta, hevonen oli paineissaan ja ahtaassa tilanteessa ei sitten vaan pysynyt pakka kasassa. Kyllä harmitti pelaajienkin puolesta, 1,2-kertoiminen suosikki, mutta olihan se toki etukäteen tiedossa että ykkösradalta voi olla ongelmia luvassa. Pääasia kuitenkin että hevonen oli hyvä, kuskin mielestä olisi voittanut lähdön vielä laukan jälkeenkin jos ei olisi mennyt hylkyyn.

Ehkä kuitenkaan kuskin ja hevosen kemiatkaan eivät aivan täysin kohdanneet, jo lämmityksessä Keke näytti turhan terävältä ja esittelyn ja startin välissä se ei malttanut kävellä oikeastaan lainkaan. Toivottavasti kuumuminen oli vain tilapäistä ja ensi kerralla jatketaan taas vanhan tutun lunkin Kekkosen kanssa :) Ainakin ruuna pupelsi koko kotimatkan heinää ja yön aikana ruuat olivat kadonneet normaalisti kupista. Joten ei kai se kuitenkaan ihan kamalasti reissusta stressannut.

Starttiaamun Keke <3

PS. Kuka tunnustaa eilen nähneensä tototv-lähetyksessä mun haastattelun? Ou mai gaad mitä kaikkea tulikaan höpötettyä mutta mitäs nappasivat mut ihan varoittamatta kameran eteen! :D

272.

Voi jee. Kylläpä nyt näyttää raviurheilu parastaan, nimittäin taas oli Aladdinkin voittovuorossa! Tiistaina se otti Teivosta tyylipuhtaan ykkösen kuolemanpaikalta tuloksella 17,4a.. Että mä olen iloinen ja ylpeä siitäkin, aivan mahtavaa että alkaa sekin hevonen mennä kykyjensä edellyttämällä tavalla :) Aladdin jatkaa seuraavaksi ensi tiistaina Oulussa, siellä on luvassa tasokas Nuorten Sarja. Harmittava takarivin lähtöpaikka, mutta luottavaisin mielin tuolla hevosella pitää tällä hetkellä raveihin lähteä :)

Minifanittaja Löllin kanssa hetkeä ennen starttia:

Kimppakaveri taas oli bongannut Kekestä uutisen Travrondenissa:

Heh, meidän Kekkonen, kansainvälisissä otsikoissa jo nyt ;) Toivottavasti lisää kirjoitettavaa lehdet saavat Kekestä jo sunnuntaina, kun Keke juoksee Vermossa Amatööriohjastajien SM-liigalähdössä. Rattaille hyppää Sami Sandberg ja lähtörata on 1. Pussiinjäämisen vaara on suuri, mutta eipä se nyt olisi mikään maailmanloppu jos hevonen vaan muuten on hyvä :)

271.

Huhhuh joo. Ihan kreisiä menoa ollut viime aikoina Keken kanssa! Hädintuskin ehdittiin käsitellä ja toipua ekasta voitosta, kun jo napsahti toinen perättäinen ykkönen tauluun. Eihän sellaista vaan tapahdu meille???  Tämäkin ykkönen tuli vähän samalla kaavalla kuin ensimmäinen, tasaisen reipasta vauhdinpitoa alusta loppuun, sillä erotuksella että nyt Keke pääsi keulaan jo 500m juostuna. Vähän kuski koitti ajaa karkuun mutta Keke senkun jolkki vaan sen minkä oli pakko, ihan voimissaan hölkkäili maaliin. Ette tiedä miltä tuntui katsella kun Keke taas kääntyi voittajaesittelyyn, siis niin järjettömän hieno fiilis ettei mitään rajaa!!! Onhan sen eteen tehty satoja ja tuhansia tunteja töitä, ja haaveiltu näistä hetkistä varpaat märkänä syksyn kurakeleillä ja sormet kohmeessa talven pakkasilla. Mutta että nytkö se ihan oikeasti muka sitten sen kaiken palkitsee, en vaan meinaa käsittää....

Ehkä ihaninta tässä on kuitenkin ollut se, kun ihmiset jotka näkevät Keken, sanovat että onpa se hienossa riskissä kunnossa! Mulla on ollut se pelko että jos se alkaa joskus juosta säännöllisesti kilpaa, ennemmin tai myöhemmin se alkaa kuihtua ja pudottaa lihansa vallan. Kekehän on rakenteeltaan sellainen kapea ja pitkälihaksinen, ei niinkään pyöreä ja muhkea. Juuri nyt se on oikein passelissa lihavuuskunnossa kilvanajoa ajatellen, ja toivottavasti pysyykin sellaisena. Nämä viime aikojen helteet yhdistettynä siihen että Keke ei juuri reissussa juo, ovat olleet pelottava yhdistelmä. 

Onneksi kotona on kuitenkin juoma ja ruoka normaalisti maistunut joten hyvillä mielin olen ilmoittanut sen seuraavaan starttiin. Välistä tulee hitusen liian lyhyt minun makuuni tämän hevosen kohdalla, vain 9 päivää, mutta toisaalta kaksi viikkoa tuntui jo melkein liian pitkältä kun en kauheasti raaski ruunaa kilpailukaudella starttien välissä lennättää, joten valitsin sitten näin. Ylipäätään sopivia sarjoja on nyt vähän huonosti tarjolla, aika yllättävää kun ajatellaan millä voittosummalla tässä kilpaillaan. Mutta siis, seuraava koitos on ensi sunnuntaina Vermossa, Amatööriohjastajien SM-osakilpailussa. 

Yleensä kartan niitä lähtöjä parhaani mukaan mutta jo mainitsemani heikohko sarjatarjonta ei juuri antanut meille vaihtoehtoja. Kuski sentään on parhaasta päästä, Sami Sandberg, ja se olikin meillä oikeastaan ehtona ylipäätään tuonne ilmoittaa. Rata-arvonta tavallaan suosi ja tavallaan ei suosinut, Keke starttaa numerolla yksi. Ei ihan optimaalinen paikka ei-ensiaskelilla-niin-nopealle avaajalle, mutta luotetaan siihen että ulkopuolelta lujaa ampaisevat valjakot tekevät sen verran rakoa että päästään nopeasti nousemaan toiselle radalle. Jos niin ei käy, niin ei sitten käy, mutta ei murehdita sitä sen enempää etukäteen :)

Se Kekestä. Aladdin sitten. Sehän teki oikein hyvän juoksun Kuninkuusravilauantain Kyvyt Esiin-divisioonassa Porissa. Nousi Moilasen ajamana takapareista kunniakkaasti viidenneksi upealla täyden matkan ajalla 15,4a! Aladdin jatkaa kilpailemista huomenna Teivossa, ja enköhän minäkin lähde oripoikaa paikan päälle moikkaamaan kun kerran näille kulmille tulevat :)

270.

Sori. En nyt vaan kertakaikkiaan ehtinyt tänäänkään kunnolla mitään tänne kirjuutella. Mutta koska lupasin päivittää niin tässä pari kuvaa perjantailta, kopioitu röyhkeästi Metsämäen radan kuvagalleriasta. Käytiin tosiaan Keken kanssa voittamassa jo toiset lounarit, tällä kertaa ruuna pisteli keulasta 16,5a/2100m ja kuskin mukaan juoksi vain hömpötellen ja muita odotellen :) On se melkoinen, Keke <3 Oon aika sanaton just nyt.

Palataan myöhemmin asiaan, ja käydään läpi myös vähän mitä Aladdinille kuuluu :)

269.

Pikkuhiljaa alkaa taas toeta perjantaisesta shokkihoidosta jota Keke meille tarjoili, ja netistä olen kaivellut mm. seuraavanlaisia tekstinpätkiä ruunasta, ensin juoksuselostus ja maalikamerankuva Metsämäen sivuilta:

Myös paikallislehden toimittaja oli huomioinut Keken, sekä Birdland-kasvatin, O'le Birdlandin:

Mitä Keke on sitten startin jälkeen tehnyt? Ei mitään :D Ollut ja hengaillut vain, syönyt ja juonut hyvin :) Huomenna käydään Ekohepossa ja perjantaina ajan muutaman pikkuvedon.

Verkkopää heinäkasalla tänään:

Entäs muut hevoset? Huomenna ultrataan molemmat tammat. Pupun 90vrk ja Jasmin 30vrk ultrat. Voi, kunpa molempien alkiot olisivat tallella ja normaalisti kehittyneitä!!! 

Känkän kintereen haavakin on parantunut hyvin. Niin hyvin, että olen uskaltautunut jo ajamaan sillä muutaman kerran hölkkääkin, ja se on päässyt takaisin tarhaan. Treenin määrää lisätään asteittain, liki kolmen viikon koppihoito on hyvä syy ottaa varovasti hetken aikaa. Eikä haavakaan täysin ummessa ole niin ei viitsi sitä ehdointahdoin ratkoa auki kaahaamalla. Känkkä on erittäin tyytyväinen tarhailija, kyllä sillä meinasi jo kopin seinät kaatua päälle, ja se kolistus ja paukutus oli melkoista. Nyt päivät ovat taas hiljaisia, kun yön tarhaa niin on vain mukava päivät huilata :)

Känkän selfieitä hevonpersieitä viime päiviltä:

25.7.2014 klo 22.30, alkaa jo vähän hämärtää

26.7.2014 klo 21.30 kohti auringonlaskua

 

On mulla Aladdinistakin kerrottavaa: Poika starttaa seuraavan kerran Kuninkuusraviareenalla eli tietenkin Porissa, lauantain Kyvyt Esiin-divisioonassa! Kaikki fanit sitten suureen ääneen kannustamaan Lölli ja Ari Moilanen ykkösenä maaliin!!! ;)

268.

Niin Keken biisi:

Itkettää kirjoittaa <3 Se todellakin teki sen. Voitti. Kaikkien vastusten jälkeen. Puolentoista vuoden puurtamisen jälkeen. Ja millä tyylillä!!!  Ei varmasti jättänyt ketään meistä kylmäksi <3 Keke <3

 Aamulla lähdettiin kohti Turkua vähän kahdeksan jälkeen. Lämmintähän oli jo silloin, ja perillepäästyä mittarit huitelivat joka paikassa lähellä kolmeakymmentä. Hikinen urakka oli Keke-paralle tiedossa. Onneksi olimme saaneet karsinallisen katoksen ja nimenomaan varjon puolelta, sinne Keke pääsi hetkeksi huilaamaan ja viilentymään.

Voilokkia hakiessa nähtiin kuski, Markkulan Seppo, ja jäätiin hetkeksi jutulle. Tein tarkkaan selvitystä hevosesta ja sen ominaisuuksista. Ehkä liiankin tarkkaan, mutta mun mielestä mulla on oikeus maksimoida hyvä suoritus ja "neuvoa" ajossa, jos kerran tiedän mitä kyseisen hevosen kanssa välttää ja miten toimia. Minä kuitenkin tunnen Keken paremmin kuin omat taskuni :) Kuski oli heti juonessa mukana ja selvästikin painoi kommentit mieleensä hyvin :)

Lämmitys ajettiin kevyestiihan jo rankat keliolosuhteetkin huomioiden. Itse ajoin hetken hölkkää varikolla, ja Seppo ajoi sitten vain kaksi kierrosta radalla kilpailusuuntaan. Hevonen näytti keskittyneeltä, rennolta ja letkeältä. Samaa sanoi Seppokin, kaikki ok, hyvin ravasi ja oli rauhallinen. Kuitenkin sanoin Vesallekin että Keke näytti paljon terävämmältä kuin kertaakaan Forssin ajamana. Ei kuumalta tai hätäiseltä, vain terävämmältä.

 Lämmityksen jälkeen käytiin pesulla ja pisulla. Sitten uudestaan valjaisiin, ja tässäpä näkyykin nyt ensimmäistä kertaa korviin laitetut vetopallot.

 

Hevonen oli katoksellakin jotenkin hurjan keskittyneen ja latautuneen oloinen. Ei edelleenkään jännittyneen tai hermostuneen, vaan vain sellaisen aristokraattisen ja tarkkailevan näköinen. Välillä se kuitenkin rentoutuikin ihan silmät ummessa, aika ihailtavaa kun katseli siinä viereisissä katoksissa hikoilevia ja täriseviä kilpakumppaneita. Hyvät fibat senkun vahvistuivat vaan :)

Eipä siinä sitten enää kauaa tarvinnut odotella kun ravit alkoivat ja ensimmäinen ja toinen lähtö olivatkin jo ajettu. Esittelyyn kaksi minuuttia - hevonen irti ketjuista ja radalle. Sanoin vielä viimeiseksi Sepolle että ei väliä ajaako keulasta vai kuolemasta, kunhan on ensimmäisenä maalissa :) Ja olihan se :) :) Esittelyn jälkeen oli sovittu että Seppo ajaa vähän terävämmän pruuvin, ja Keke näytti kyllä niin hyvältä. Voi miten pitkiä nuo viimeiset minuutit ennen lähtölaskentaa olivatkaan!! Sitten olikin minuutti starttiin ja sydän hakkasi korvissa saakka.

Avauspuolikas 12,0. Keke toisessa ulkona, mutta vauhdin hidastuessa kuski teki juuri kuten toivoin - käänsi Keken reissuun. Sanoin että tämän hevosen kanssa ei tarvi kuolemanpaikkaa pelätä. Tässä rymistellään kolmatta eteenpäin.

Kierros täyttyy ajassa 16,0 ja Keke alkaa heti painostaa keulahevosta. 

 Kolmas puolikas armotonta hiillostusta, 15,5. Keke jyrää väkisin keulaan.

 

Viimeisessä kaarteessa Seppo vetää korvat auki (ensimmäisen kerran startissa koskaan) ja samassa Keke karkaa muilta.

Loppusuora on tyylittelyä, ruuna hölkkää hoputtamatta maaliin ylhäisessä yksinäisyydessään. 

 

Tähän kohtaan sopii paremmin kuin hyvin Vesan lempilauseet mitä raviselostuksissa on kuultu: "Muut jäävät nyt joka askeleella." ja "Lipuu naurettavan helppoon voittoon!"  :) Todella tyytyväinen kuski toi Keken voittajaesittelyn jälkeen pois radalta todeten hevosen olleen todella hyvä. No niin tottavieköön olikin!! SuperKeke <3 Itkin ja nauroin ja silmissä kirveli hiki ja kyyneleet. Mahtoi kuskia ja mikrosirun lukijatyttöä naurattaa!! Voi hyvä luoja miten mielettömältä tuo ykkönen tuntuikaan. Olin mä niin taivaassa!

Keke puhalsi melkoisesti, mutta olihan se nyt täysin ymmärrettävää noin hurjassa helteessä pinkoa tuollainen esitys, 16,1ake. Siinä ennätyskin parani päälle 1,5sekuntia kerralla, oli se melkoisen mykistävä juoksu. Ei mikään millimetrivoitto toisesta sisältä, toki kaikki kunnia sellaisillekin, vaan kolmannen kautta kuolemaan ja siitä karkuun, arvostan!! Ai että miten arvostankin. Paljon. Kaikessa rauhassa riisuin ruunan ja mentiin pesulle. Sen jälkeen kävelytin Kekeä narusta vielä hyvän tovin, että kunnolla palautuu.

 

Paparazzi iski startin jälkeen kesken kävelytyksen:

 

Juomaan Keke ei suostunut, ei sitten millään, ehkä desin pari siemaisi melassi-suolavettä. Kotimatkalla pysähdyttiin Aurassa ostamassa lähdevettä ja omenatuoremehua. Kumpikaan ei kelvannut, ei raakana tai laimennettuna. Jopa Vesan omaa palautusjuomaa tarjottiin, vaan ei, ei vaan. Kotiin kun päästiin niin käytävällä alkoi teputus ja arvasin kyllä syyn, mutta silti suihkutin sen vielä ensin kertaalleen läpi viileällä vedellä. Sitten laitoin jalkoihin kylmäyssuojat ja heti kun päästin Keken omaan karsinaansa, se suuntasikin suoraan karsinan nurkassa odottavalle melassivesiämpärilleen kiskaisten 20 litraa melassisuolavettä kertaimaisulla huiviinsa :) Tein uuden satsin, ja sekin oli pari tuntia myöhemmin juotu, onneksi. Illemmalla päästin sen yöksi tarhaan ja sinne se jäi kaikessa rauhassa syömään heinää piehtaroituaan ensin antaumuksellisesti hiekassa.

Vaan olipahan päivä. Kertakaikkisen ikimuistoinen! Aina sitä haaveilee kaikenlaisista suurkilpailuvoitosta, mutta sama se ykkösen suuruus, kyllä voitto on aina voitto. Vallankin kaiken sen raatamisen, rahtaamisen ja epätoivon hetkien jälkeen, se tunne on vaan jotain niin ihmeellistä. Ja se tunne tulee joka kerta kun kelaa startin videokirjastosta uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan. Voi Keke minkä teit <3

Linkki Keken voittojuoksuun

Arki kuitenkin jatkuu ennallaan. Aamulla hain Keken sisälle pois paarmojen ruokana olemasta, ja illalla se pääsee taas takaisin pihalle. Samoin huomenna. Ja maanantaina. Tiistaiaamuna lähdetään kahlaamaan Ekohepoon. Loppuviikosta voisi olla vuorossa vähän vetoja. Sitäseuraavalle viikolle voisi taas alkaa katsella seuraavaa starttia, ehkäpä tiistaina Teivoon, tai sitten taas perjantaina Turun lounasraveihin, nyt kun ollaan kerran siellä vauhtiin päästy :) Mutta päivä kerrallaan ja hevosen ehdoilla mennään, tietenkin. Keke on Kuningas <3

267.

Mihin tää viikko taas oikein katosi?? Jälleen tiistai, vastahan me oltiin itsekin tiistairaveissa?? No, huomaa päivien vierimisen siitäkin että nyt kun katson ulos, ulkona on pimeää. Pimeää, yhyy, kyllä Suomen kesä ja valoisat yöt kestävät aivan liian lyhyen aikaa! No, lämmintä kyllä nyt on ollut, eipä siinä mitään. Mutta sadettakin on saatu, tässä puhelimella kaukaa otettuja ja kovasti suurennettuja kuvia Kekestä tarhassa yhdenkin oikein sateisen päivän jälkeen:

Just nyt sama tarha suorastaan pölisee... Vaihtelevaa on siis ollut. Päivät ovat niin kuumia että Keke viettää päivät sisällä ja yöt ulkona. Se tuntuukin sopivan sille oikein hyvin. Aamupäivällä jos menen talliin vaikkapa tuntikin siitä kun olen hakenut sen sisään, siellä se koisaa pitkin pituuttaan päiväunilla :) Moni onkin varmasti huomannut että olemme startissa perjantaina Turun lounasraveissa. Nyt saatiin ihan kohtuullinen lähtöpaikka, rata 3. Hevonen on tuntunut hyvältä ja pirteältä, ja huomenna käydään vielä notkistelemassa paikat auki vesimatolla Ekohepossa.

Kaverilta tullut kuvaviesti tältä päivältä, palanen Toto-lehteä:

No, eipä tarvi odottaa enää montaa päivää ja taas olemme vähän viisaampia siitä missä mennään :) Tänään tajusin myös kaverin kanssa puhelimessa puhuessani iloita sellaisestakin asiasta että kun hevonen juoksee lounasraveissa, sehän tarkoittaa sitä että minun ei tarvi olla kuin puoli päivää syömättä!!! :D Iltaravipäivänä ei oikein mikään muu kuin kahvi mene alas, ja olo onkin sitten kriittisellä hetkellä kohtalaisen heikko. Mutta lounareissa ei tottatosiaan tarvi jännittää lainkaan niin pitkään, hyvä hyvä :)

Mitäpä Känkkä Ränkkänen sitten? Haava on parantunut hyvin. Vaikka kelit ovat olleet haavanhoidollisesti haastavat, ei mitään massiivista märkimistä ole tapahtunut vaan vekki on mennyt pikkuhiljaa umpeen. Jonkinverran se liikalihaa kasvattaa, mutta Lotagenilla olen taistellut sitä vastaan. Tamma on myös aloittanut kävelytreenit, sekä Ekohepon kuivakävelymatolla että narun päästä. Valjastanut sitä en vielä ole, pelataan varman päälle ettei pahassa paikassa oleva haava vain ratkea. 

Can Can haavan suihkutuksessa, hoitovuorossa Pemppu melkein 4v:

Mikäpä mun on täällä ollessa kun miniapu tekee kaikki "tylsät työt", kuten käärii pintelit:

Semmoista meidän omille hevosille. Entäs Aladdin? No sehän kävi juoksemassa sunnuntainakin kilpaa, Haapajärvellä, mutta laihanlaisin tuloksin. Laukkasi vähän lähdön jälkeen ja jäi hännille. Teki sieltä aivan asiallisen esityksen nousten lopussa vielä viimeisille rahoille. Saas nähdä missä saadaan sitä seuraavan kerran kannustaa? :)