36.

Ollaan täällä vielä elossa sentään!

Viime päivityksen jälkeen kävi niin mukavasti että sairastuin itse oikein ärhäkkään räkätautiin, kuume huiteli lähellä neljääkymmentä koko viikon. Siinä jäi kuulkaa hevoset ajamatta, koti siivoamatta ja lapset leikittämättä kun keskityin lähinnä pysymään hengissä. Peruspalvelumeinigillä mentiin mutta mitään ekstraa ei tippunut kenellekään, oloni oli niin kaamea etten oikeasti voinut muuta kuin levätä. (Paitsi yhtenä päivänä kun meidän tie lanattiin, oli siitä ihan pakko kerätä nousseet kivet pois ennen pakkasia. Neljä tuntia kuumeisena tietä haravoimassa ei ollut hyvä idea, tiedetään, mutta tulipa tehtyä.)

Toki sitten kun tautini hellitti otettaan, saimme tänne seuraavan vitsauksen - lumen. Ja niinkun mä olin varma että sitä saadaan aikaisintaan vasta joskus tammikuussa!!! Pari päivää on mennyt ihmetellessä ja odotellessa josko lumi sulaisi pois, mutta aika huonolta näyttää, kai se on pakko pyytää seppä uusintavisiitille ihan turhan pian. En kyllä millään olisi halunnut laittaa vielä hokkeja alle kun eihän tämä lumi nyt varmuudella vielä pysyvä ole, mutta ei kai tässä loputtomiinkaan viitsi hevosta ajamatta jättää. Ärrrrr-syt-tävää!! No, katsotaan, täytyy soitella sepälle ja kysyä minkälaisella aikataululla pääsisi käymään. Grrrrrr.....

35.

Se oli eilen hei hiittipäivä! :D Vihdoin lähdettiin ihan oikeasti rataa kiertämään, tällä kertaa suunnattiin Pilvenmäelle, ja arvatkaapa mikä hämmästyttävä juttu tapahtui? No. Aurinko alkoi paistaa!!! Ja paistoikin koko sen ajan kun hiitillä oltiin, mutta kotimatkalla palattiin taas normimoodiin kun vettä alkoi tulla, ensin vähemmän, sitten enemmän. Ja kyllä sitä taas tulikin, ei ole sanoja kuvailemaan miten meidän pihatiet lainehti. Mutta sou not kunhan hevoset kulkee! ;D

Hiitille otin mukaan molemmat ajohevoset eli 1,5v tamman ja Aladdinin. Matkustivat nätisti vierekkäin kopissa, ei Lölliä tyttöset kiinnosta :)

Kuvassa vasemmalla pikkutamma, oikealla Lölli. Meillä on siis kopissa valvontakamera, siitä on mukava tarkkailla hevosten touhuja. Varsinkin jos kyydissä on joku, jonka matkanteossa on jotain tarkkailtavaa :) Näissä kahdessa sitä ei ollut.

Ensin laitoin valjaisiin tamman, se katseli katoksessa oikein terävänä ympärilleen ja pari pientä jännäkakkaakin väänsi, mutta siinä kaikki "hötkyily". Lölli sensijaan otti katoksen karsinassa sillävälin kaiken ilon irti ja piehtaroi antaumuksella puruissa tuhat kertaa. Ei siinä mitään, kiva kun on kivaa, mutta enpäs ollut ottanut harjaa mukaan joten sitten ajeltiin kävelevällä puruvarastolla :D No, mutta varsaan. 

Olin varautunut, ja varoittanut miestäkin, että kun ekan kerran tullaan rataa katsomaan ja mainoksia lukemaan, on hyppy-pyppy-koikkaloikat enemmän kuin todennäköisiä ja harjottelemaanhan sitä on tultu jotta sitten kun hiitinajon aika on, on paikka tuttu eikä tarvi enää ihmetellä ja sätkiä. No vielä mitä, eipä varsa ottanut yhtäkään harha-askelta koko raviradan alueella, sille taitaa olla jo syntymässä ohjelmoitu, mikä on homman nimi. Jos joku asia pelotti, niin huuuu kierrettiin se kaukaa mutta lujaa, ja joka kerta ravilla :D 

 Lämmityksestä

 

Oli mulla kellokin mukana, ihan mielenkiinnosta sitten käänsin varsan menosuuntaan ja naksautin masiinan päälle. Kertaakaan en varsaa pyytänyt (tai kerran joo, kun tuli hevosia vastaan ja varsa meinas kurvata niiden matkaan) vaan kiinni pitelin vain innosta puhkuvaa varsaa. 

Kierros matkaa maaliin

Loppusuoralle kaarruttaessa vähän löysäsin ohjia, ja *pim* Varsa juoksi ihan omasta halustaan 1.47/2000m läpi, loppusuoran neljänkymmenen pintaan, ja olisi jatkanut samaa vauhtia vaikka maailman ääriin. Ei ollut juoksemisesta moksiskaan vaan intoa uhkuen ja virkeänä oli senkin jälkeen. 

Loppusuora!

Tamma palautui todella nopeasti, ei sierainkaan värähtänyt kun pienen tovin kävelytin ja katokselle ajoin. No, tuli selväksi, ei tarvi tätä varsaa opettaa rataa kiertämään, se totisesti osaa sen jo :) Nyt vaan jatketaan kotona nättiä treeniä ja hyvä tulee :) Tämä varsa on muuten sen 2v:n joka juoksi jo menestyksellä kilpaakin, pikkusisko... Ei harmita yhtään Vituttaa että lopetettiin näiden emä viime syksynä tilanpuutteen takia. Elämä on niin täynnä vääriä valintoja :(

Sitten Lölli valjaisiin. Jos varsa sai mut leijumaan niin Lölli kyllä palautti takaisin maan pinnalle :D Hädintuskin pääsin sillä viittäkymmentä piiska pinnassa kakstonnia läpi :D Okei, pumpulit korvissa, ei lappuja, ja yksinään, mutta olis se nyt saanut edes vähän terävämpi olla :D Palautui kuitenkin hetkessä, ei yskinyt eikä limaa tullut, joten ei muuta kun jatketaan harjoituksia. Jospa ens kerralla saatais jotain hiittiseuraa, ja harjoitusravejakin voisi alkaa suunnitella jos saatais joku käypänen kuski sovittua. Katsotaan, katsotaan. 

 Ainoa kuva Löllin hiitistä, sekin satakertainen suurennos kärpäsenpaskasta puhelinkuvasta.

Mahtuipa eilisen vuorokauden puolelle sellainenkin juttu että meidän kesällinen orivarsa sai talveksi pihattokaverin. Puoliltaöin käytiin hakemassa varsa Niemisen tallista kun kotiutuivat Seinäjoen raveista (Kasvattajakruunun voitto Quite An Avengerille, Onnea!!!). Olivat pitäneet hyvää huolta pikkuisesta joka matkasi meille Seinäjoki välietappinaan Rovaniemeltä saakka! Voi, kun olisikin tuonut Lapin kuivaa pakkasilmaa tullessaan, mutta ei toivoa, kaatosadetta riitti läpi yön. Huh huh tätä syksyä! Tässä vielä pari kuvaa pihattopojista, olisko sitten tullut tarpeeksi kuvia tähän postaukseen? :)

  Meidän pikkuori siinä huutelee aidan toisella puolella olevaa äiskää...

Tutustutaanko vähän?

34.

Terveisiä hiitiltä kotoa! Koko yön tuli kaatamalla vettä, ja aamulla Vesa sai mut ylipuhuttua että lähdetään hiitille vasta huomenna, kun on luvattu vähän parempaa keliä niin jospa ratakaan ei olisi uima-allas. Pitkin hampain tähän suostuin, ja jämähdin sitten aamukahvikupposella "Voiton Vei Vonkaus"-kirjan pariin. Ihania nuo tarinat entisajan hevosista ja hevosmiehistä! Juuri kun vihdoin aloin vetää takkia niskaan lähteäkseni ulos hommiin, Löllin kasvattaja kaarsi pihaan. No, yhtä matkaa sitten asteltiin talliin ja heitin oriin vetiseen tarhaansa loiskuttelemaan. Yhdessä ihmeteltiin kurjia kelejä, niinkuin tuntuu olevan puheenaihe joka puolella mihin sitten meneekin.

Siinä tovi turistiin, ja kasvattajan lähdettyä kävin vaihtamassa vaatetuksen ajohommiin sopivammaksi. Hevoset valjaisiin ja lenkille, tietenkin vettä alkoi sataa juuri sillä hetkellä vaikka koko aamupäivä oli ollut suht sateeton. No, ajoin Huomisen Hiittihevosilla muutaman kilometrin rennot lenkit niin sopii sitten huomenna päräytellä :) Lopuksi vielä pari kuvaa jotka nappasin tultuani Aladdinilla ajamasta. Märkää ja kuraa, plääääääh....

33.

Sataa sataa ropisee, pili pili pom! Alkaa käydä vähän yksitoikkoiseksi nämä tarinat kun suurimman huomion kaikesta vie nämä järkkylotisevat syyskelit. Enää ei edes millään lailla yllätä, kun aamulla katsoo ulos ikkunasta ja toteaa saman matalapaineen jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan. Oma nenä vuotaa, lasten nenät vuotavat, hevosten nenät vuotavat. Kellä enemmän, kellä vähemmän, Aladdinilla onneksi vähemmän. Hölkkää on päästy ajamaan ihan suunnitelmien mukaan ja kun mitään erityisiä takapakkeja ei ole tullut, ajateltiin pakata huomenna hevoset koppiin, käydä ajamassa Aladdinilla hiljaista hiittiä ja luetuttaa varsalla vähän mainoksia. Tämä siinä tapauksessa että mahtuvat samaan koppiin, toinen kun on ori ja toinen tamma, ja yhdessä eivät ole matkustaneet koskaan. Jätetään siis aamuun vähän jännitysmomenttia, lähdetäänkö kahdella vai yhdellä hummalla matkaan :)

32.

Koska nämä omat hevoset eivät starttiviivalla aivan hetkeen ole olleet, niin iloitaan sitten meidän 2v kasvatin Nuorten Sarjan kolmossijasta, kyllä jännitti katsoa lähtöä! Mutta hienosti pisteli tamma menemään vaikka lähtökin otettiin uusiksi sata kertaa ja lähtöpaikkana oli vaikea vitosrata. Hyvin lähti ravilla joka kerta. Aivan ihanaa nähdä onnistumisia vaikka varsa ei olekaan enää täällä. Ja mukavaa sekin, että todistettavasti se tonninkin huutokauppavarsa voi olla ihan juoksija. Varsa nimittäin myytiin viime syksynä Ypäjän varsahuutokaupassa pohjahinnalla...

Mutta Aladdin sitten. Lölli on nyt liikkunut päivittäin, eilen vedettiin ihan kunnon hikilenkki, oli jo huomattavasti letkeämpi kuin perjantaina, ja tänään orhi kävi taas pitkästä aikaa selästä käsin käpsyttelemässä sellaisen rennon sunnuntailenkin. Kaikki tuntuisi olevan ok, joten normitreeniä jatketaan ja loppuviikosta voitais suunnitella vaikka hiittireissuakin.

31.

Voi ei. Kirjoitin jo pitkät jupinat, ja mitä sitten teinkään? Yhdellä väärällä napinpainalluksella pyyhkäisin kaiken kertaheitolla bittiavaruuteen!! Voi kettu sentään! Ja nyt pitäisi muistaa, mitä kaikkea muka-hauskaa sitä tuli äsken kirjoitettua. Hitsin hitsi.  Vaan ei auta, uusi yritys kas tässä:

Aladdin sai tänään uudet kengät jalkaan. Valitettavasti meidän sepältä oli tämän syksyn hittituote, räpylät & snorkkeli, loppuneet, ja jouduimme tyytymään ihan tavallisiin kesäkenkiin. Eteen laitettiin jo kesällä ennen fläppikenkiä hyväksihavaitut puolipyöreät urakengät. Taakse taas tuli kultakengät uralla. Hokkikenkiä harkitsin pienen ohikiitävän hetken ajan, mutta sepän lupauduttua tulemaan suht nopeasti paikalle mahdollisen hokkikelin yllättäessä, päädyin edelleen kesäkenkiin. Toivottavasti se talvi ei sitten iske tänne heti ensi viikolla....

Kehaistava muuten on Aladdinia vähän. Meille tullessaan sen takapään kengät olivat vähän niin ja näin, ja saatesanoiksi saimme hevosen olevan takapäästään hankala kengitettävä. No, sepän työterveyttä varjellakseni hain muutamalla ensimmäisellä kengityskerralla Aladdinille suosiosta klinikalta rauhoittavan Domosedan-geelipötkön joka tehosi oriiseen mainiosti ja kengittäminen sujui kuin tanssi. Kesän mittaan minä tein itse paljon töitä Aladdinin kanssa, vaihdoin takakengistä kuluneita nauloja ja kiristelin kotkauksia. Jo viime kengityskerralla päätin että minähän en koko oriin loppuelämää rahojani rauhoittaviin tuhlaa, ja päätimme kengätä Aladdinin ensimmäisen kerran rauhoittamatta. Kas kummaa, ei virheliikettä hevonen tehnyt, ihan rauhassa, huolella ja hosumatta sai seppä työnsä tehdä, ja samoin kävi tälläkin kertaa. Mitä lie protestoinut aiemmin mutta nyt kaikki käy kuin leikiten. Vanhenee ja viisastuu, ei kai siinä sen kummempaa selitystä voi olla :)

Tokihan uudet menokkaat piti käydä vielä samana päivänä testaamassa, joten hevonen valjaisiin ja matkaan. Hyvin istuivat popot jalkaan, ei moitittavaa sen suhteen :) Muutoin ei voi kauheasti hurraa-huutoja antaa, niin kankeaa ja tönkköä oli meno. Taitaa olla viimeaikojen lomailu jumittanut nuo kertyneet löllimassat, ja saattaapa kintereissäkin polttokohtien arpikudos vielä kiristää, joten paluu normitreeniin täytyy nyt vaan tehdä maltilla hevosta kuunnellen. Mutta mihinkäs meillä tässä kiire, valmiissa maailmassa :)

30.

Lölli. Siinä uusi kutsumanimi uljaalle oriilleni :) Aladdinista on tullut ihan jäätävä läskilölli kun ei olla saatu päästellä vanhaan malliin! Ei kärryiltä näe kohta enää edes sivuilta ohi, yli nyt on muutenkin ihan turha koittaa kuikuilla. Ja lautaset ihan hyllyvät liikkeen tahtiin, ou nou, en tiedä mille olkidieetille tuo hevonen oikein pitäisi laittaa :D

No, ei laiteta dieetille, toivotaan että linjat taas tulevat edes vähän sulavammiksi kun liikettä lisätään. En mä kyllä usko että Aladdin on kipeä. Ei siltä tule yhtään räkää, ei vapaalla eikä ajossa, yhtään ei ole sen kerran jälkeen yskinyt eikä jalkojakaan enää turvottele. Tänään ajelin vielä vähän kevyemmän lenkin ja heppasessa tuntuu olevan koko ajan enemmän ja enemmän virtaa. Tulevalla viikolla vähän tiukennetaan treeniä ja seuraavalla voitaiskin taas vihdoin lähteä hiitille. Kivaa :)

Ai niin. Sepälle pitää soittaa. Mietitään millä kengityksellä loppusyksy ennen hokkikelejä ajellaan. Tuskin tässä vielä talvikenkään kannattaa lyödä kuitenkaan, vesisateiden määrästä päätellen tuntuu siltä että talvi tulee aikaisintaan ehkä ensi vuonna... vaikka paistoihan tänään sateen jälkeen toki aurinkokin. Heti sen jälkeen kun olin ensin ajanut kaikki hevoset :D

29.

Hölkkää! Wuhuu! Me ajettiin tänään hölkkää!!! :D

En kestänyt enää hetkeäkään sitä tympeää kävelyn taapertamista (Aladdin = Maailman hitain kävelijä, boooriiiiiing....) vaan otettiin jänispattioperatsuunin hoito-ohjeista varaslähtö päivällä. Varustelin siis heppasen hölkkärensselein eli köytin suojatkin jalkaan, ja hoplaa menoks. Niin sanoinko mä aiemmin jotain että huu, minkähänlaista loikkaa mahtaa ekalla hölkkälenkillä olla tarjolla? Juu ei niin minkäänlaista. Kun annoin merkin, ole hyvä ja juokse, mun järkyttäväksi palloksi sairaslomansa aikana lihonut oriini örisi ja röhki, ja kankeasti kankeasti lähti konkottamaan perinjuurin surkeaa munahölkkää. No kyllähän se kroppa siitä sitten alkoi vertyä ja askel pidetä, mutta just kun alkoi tuntua hyvältä niin... *köhköh*. Siis...? Anteeks mitä? Ja hetkeä myöhemmin sama uudestaan: *köhköh*. 

Päätin kuitenkin loppulenkin sujuttua köhimättä, sierainten oltua ajon jälkeen kuivat ja limattomat, sykkeiden normaalit, leukaperien imusolmukkeiden ja aamulämpöjen ollessa normaalit, että ei meillä mitään räkätautia ole, kunhan parin viikon koppi- ja kävelyhoito vaan näkyi tukkoisuutena alkumatkasta. Eiks sovitakin niin? Aladdin ei ole kipeä. Se EI ole kipeä! Ni! Tai sitten on. Mutta eipä tässä muuta voi kuin seurata tilannetta ja reenailla hevosta hissuksiin vähän varpaisillaan. Mahdollinen tauti menee olemattomin oirein ohi, tai räjähtää kohta oikein kunnolla päälle, tai sitten sitä ei ole oriilla koskaan ollutkaan. Mutta ai miten ärsyttävää epätietoisuutta taas kerran!