231.

Eilen tosiaan käytiin pyörähtämässä Pupusen kanssa Porin ovaalilla. Kolmen kuukauden tauoltapaluu sujui suht odotetusti - nihkeästi. Tosin yllätyksiäkin reissu tarjoili, muunmuassa sen, ettei Porissa ole talvea laisinkaan. Olin alkuviikosta kengityttänyt tamman starttikenkään, ja valitsin sille pisimmät mahdolliset hokit mitä sepältä löytyi, ajatuksena se että olkoon vaikka mikä lumipöpperöräntäsohjorata niin pito ei ainakaan lopu. Jo matkalla maisemat kuitenkin enteilivät huonoa:

Ei lunta missään. Pelkkää kuraa, kuraa, kuraa varikkokin täynnä. Ja mulla oli mukana kuopus 3½v, toppahaalarissa ja -kengissä. Ei kurahousuja tai saappaita - virhe! Tai ei oikeastaan, muksu palasi kotiin yhtä puhtaana kuin oli lähtenytkin, sensijaan Vesalla oli suuria vaikeuksia pitää omat poponsa puhtaana ja palttoonsa kiiltävänä :D Sainkin koko kotimatkan taas kerran kuulla kuinka hullun hommaa tämä raveissa ramppaaminen on! Ääni kellossa olisi tosin varmaan ollut toinen, jos kotiintuomisina olisi ollut muutakin kuin kokemusta...

Porin rata siis oli täysin kesärata, ja raskas sellainen. Hokitus oli totaalisen överi verrattuna vallitseviin olosuhteisiin, ja ainoa oikea veto olisi ollut napata kengät pois jalasta. Tätä en kuitenkaan tehnyt koska Pupu tosiaan oli kengitetty vain muutama päivä aikaisemmin ja kaviot olisivat voineet mennä turhan pieneksi. Tämä ei myöskään ollut meidän kauden päätähtäin, vaan avausstartti, tunnusteleva sellainen, jossa haettiin hevoselle sopivia starttivarusteita ja niihin säätöjä. Kenkiä keretään repiä sitten kesäradoilla pois vielä monen monta kertaa. 

Ja saatiinhan sitä kaivattua lisäinformaatiota. Lämmityksessä Pupu näytti aivan Miljoonalta, siis oikeasti. Katselin ja ihastelin vain, että onko tuo todella minun hevoseni <3 Ilkka lämmitti tammaa kolme rauhallista kierrosta väärinpäin ja radaltatullessaan totesi saman minkä omin silmin näin; Hyvältä tuntui, yllättävänkin hyvältä! Varustus pidettiin aivan minimissään, avovehkeillä ja sekittä starttiin, vain vetopallot laitettiin korviin. 

Varikolla Pupu käyttäytyi koko ajan viimeisen päälle hienosti. Pikkujännä sillä oli ennen lämmitystä päällä, lihasvärinää oli havaittavissa, mutta lämmityksen jälkeen sekin oli tiessään ja katoksilla odotteli starttiaan rauhallinen tamma. Itse startti menikin sitten niinkuin meni. Pupu lähti auton takaa hyvin mutta keulaan ei ollut asiaa. Etukäteen oli sovittu että mitä tahansa muuta, mutta kuolemasta ei ajeta. Vaihtoehdoiksi jäi siis ajaa kuolemasta tai pudottaa neljänteen sisälle, ja sinne sitä sitten mentiin. Ja siellä myös pysyttiin, maaliin saakka. Ei Pupu varsinaisesti läskiksi lyönyt, piti oman vauhtinsa loppuun saakka, mutta ei sieltä minkään maailman kiriäkään irronnut. Ilkka oli tuoreeltaan startin jälkeen sitä mieltä että tamma on vain tukkoinen, heti vaan uutta ilmoa. Samoin totesi että tuntui kuin rata olisi imenyt koko hevosen, niin kovin hokkikengät purivat rataan, joten armoa Pupulle, muutoinkin motivaatio-ongelmainen pikkuhevonen ja sitten vielä pakotetaan juoksemaan moisessa liisterissä!

Hyvin tamma palautui, melassivesi maistui ja heinäpussi koppiin päästyä sai kyytiä. Kaikinpuolin siis hevonen toimi reissussa kuten starttihevosen kuuluukin. Ja toki päälle sadan startin kokemuksella niin sen pitääkin toimia :) Kotimatkalla juttelin ex-treenarin kanssa ja hänen mielestään Pupu oli näyttänyt aivan hyvältä, ei se kuulemma ole ikinä ollut suoraan pitkältä tauolta parhaimmillaan, vaikka olisi kuinka koittanut viimeistellä kovilla hiiteillä ja harkkareilla. Pari-kolme starttia ottaa ennenkuin alkaa parhaat otteet tammasta irtoamaan. Ja mikäli nyt mitään ihan ihmeitä ei tapahdu, seuraavan kerran Pupu starttaa 25. päivä Teivossa.

Tänään meinasi vähän masentaa kun aloin kaivella valjaspussista starttikamoja pesuun.