46.

Hokki.

Tuo pieni ystävämme, ja samalla vihollisemme. Parhaimmillaan se on suuri apu pito-ongelmiin, pahimmillaan tappotavaraa. Kaikki vuosikymmeniä (tai oikeastaan siihen ei huonolla tuurilla tarvita kuin yksi onneton päivä) hevosia harrastaneet tietävät millaista jälkeä hokit voivat saada hevosen jaloissa aikaan. Ajatellaan nyt vaikka että starttihevonen, kymmenen 15-millistä hokkia takajalassaan, kompastuu tarhassa ja astuu koko painollaan takajalallaan etujalkansa kannalle. Siinä ei riitä tikki eikä kaksi kun vaikeaa hokinpolkemaa koitetaan parsia kasaan. Paranemisessa menee kuukausia. Vaikeita, vaikeita vammoja! Kaikki me hokkeja hiki otsalla kenkiin ruuvanneet tiedämme myös miltä tuntuu, kun hokkiavain mukavasti lipsahtaa, rystyset verillä joka talvi lienee enemmän sääntö kuin poikkeus :)

Aladdinin (ja minun) siirtyminen hokkikenkään on sujunut hyvin, ori on vailla ensimmäistäkään hokeista johtuvaa naarmua jaloissaan. Ei, väärin, valehtelin! Onhan sillä naarmuja, takakavioiden etupinnat vauhtiraitoja täynnä! Eiväthän ne hyvä asia toki ole, mutta huonomminkin voisi olla. Skalppareita tai putseja täytyy talvikelillä takana käyttää. Takajalansuojatkin ovat saaneet komeaa osumaa, alkaa olla jo senverran rispaantuneet ja repsottavat, että saadaan varmaan kohta lähteä suojakauppaan. Muita harmeja ei hokeista vielä ole ollutkaan, ravin kanssa ei ole tullut mitään isompia ongelmia. Jotkut hevoset hukkaavat ravinsa hokkikengässä kokonaan, Aladdin ei onneksi. Alkaa näyttää siltä että ensi keskiviikkona käymme ajamassa jonkinlaista vauhtia Pilvenmäen harkkareissa. Otteet siellä kertonevat lähitulevaisuuden jatkosuunnitelmista lisää.

*Edit klo 00.42*

Niin mitä mä sanoinkaan aiemmin illalla niistä verisistä rystysistä....? :D No, nyt on jokatapauksessa Aladdinin kaikki vanhat, kuluneet hokit vaihdettu uusiin :D