Isovanhempieni muistolle
Ota syliisi minut vielä,
vaikka ikää jo minulla on,
ja silitä poskeani,
se ei ole tunnoton.
Ovat hiukseni hopeiset
ja ryhtini kumartuu.
Silti Sinä olet rakkain,
vain Sinä, ei kukaan muu.
Eivät silmäni enää loista,
kuten nuorena ennen silloin.
Sua vartenhan ainoastaan
minun silmäni loistivat silloin.
Ota lämpöisten kättesi suojaan
käteni vapisevat,
Sinun lämpöäs, kosketusta,
minun käteni kaipaavat.
Puhu rakkaudesta,
jälkeen vuosien kymmenien,
siellä yhdessä jakaa saimme
joka ainoan kokemuksen.
Ota illalla peittosi alle,
älä käännä selkääsi,
ota syliisi minut vielä,
anna minulle aikaasi.
Kirjoittanut Ritva Oinonen.
- - - -
- - - -
Löysin tämän runon jokin aika sitten mummun papereiden joukosta mummulaa tyhjentäessäni. Mielestäni se oli todella kaunis ja otinkin sen talteen omien aarteideni joukkoon. Suureksi suruksemme toukokuussa kuollut Vaarini kävi tänään hakemassa Mummun seurakseen Taivaan Kotiin. Nyt Rakkaat Isovanhempani saavat olla ikuisesti yhdessä <3
Tuo kuva on miusta ihan valtavan kaunis. <3
VastaaPoistavintti
Veljesi on kovasti vaarisi näköinen! Jopa hämmentävää yhdennäköisyyttä löytyy. Tosin löydän minäkin omasta pojastani kovasti isäni suvun näköä, paljon pikkuserkkunsa näköä myös. Niin ne piirteet vain periytyy.
VastaaPoistaJa hieno runo!
Eeva
Olet löytänyt todella aarteen, tuo runo tulee yhä kauniimmaksi myös sinulle vuosien varrella - itsekin jo ikääntyneenä tämä runo puhuttelee hyvin syvältä ja tässä olisi pohjaa ohjeille nykyajan ihmisille...
VastaaPoistaOlen yrittänyt etsiä laulun sanoja "yön sylissä" jonka sanat ovat ilmeisesti myös mummusi kynästä, oletko tietoinen ja voisitko kertoa mistä voisin löytää sanat?
Eeva 2. :)