194.

Luukku 5:

Kysymys: "Mikä on ollut pahin/kauhein/ikävin kokemuksesi hevosen kanssa?"

 

Oi voi mikä kysymys! Mieluummin jättäisin vastaamatta, kyynelet tulevat silmiin jo ajatuksestakin, saati sitten että pitäisi ruveta kirjoittamaan ylös kaikkia kamaluuksia mitä vuosien saatossa on sattunut, niitä on aivan liikaa :'( Monet tapahtumat ovat olleet siihenastisen elämäni kauheimpia kokemuksia, alkaen ensimmäisen hevoseni tapaturmaisesta loukkaantumisesta rakkaiden hevosten kuolemiin, viimeisimpänä Lissu-varsan menetys on mielessä vielä lähes päivittäin. 

Kuitenkin jos paras ja kaunein hetki liittyi Fantaan, Elämäni Hevoseen, niin liittyy siihen myös kamalin. Fantahan teki meille viisi hienoa varsaa, toimien siinä sivussa supermukavana puskaratsuna. Kenet tahansa saattoi laittaa sen selkään, eikä Fanta tehnyt virheliikettä. Niinpä kun tallimme alkoi täyttyä ajohevosista, mietimme Vesan kanssa mitä tehdä Fantalle. Lopettaako se, vai etsiä sille rakastava uusi koti. Koska Fanta oli joka tilanteessa niin supermukava, fiksu ja toimiva, ajattelin että olisi silkkaa itsekkyyttä, kauheaa haaskausta ja vääryys lopettaa terve, kaunis hevonen jolla käyttövuosia olisi jäljellä vielä vähintään samanverran kuin elettyä elämääkin. Niinpä alkoi uuden kodin etsintä. 

Ensin kuulostelin, olisiko kukaan tuttu ollut vailla kivaa hevosta, mutta sitten silmääni osui ostoilmoitus netissä. Siellä noin 25v nainen etsi itselleen harrasteratsua isännän suokkityöhevosen kaveriksi. Otin yhteyttä, ja vaihdoimmekin useita sähköposteja. Pyysin mm. nähdä kuvia tulevasta tallista ja tallikaverista, ja kun puitteet ja kaverihevonen näyttivät kuvissa hyvältä, sovimme treffit ja koeratsastuksen keskikesällä. Niin sitten tämä nainen tuli kaukaa itäisestä Suomesta katsomaan mahdollista tulevaa hevostaan. Fantalla oli silloin varsa, Late, alla, ja vaikka tarjosin koeratsastusta, vakuutteli tämä nainen että ei tarvi kiusata varsallista tammaa, kyllä hän uskoo että Fanta on toimiva ja kiltti. (Olin siis toimittanut hänelle etukäteen useita ratsastuskuvia Fantasta eritasoisia ratsastajia selässään.) Kaikinpuolin nainen vaikutti todella mukavalta ja tulimme hyvin juttuun. Niin sitten sovittiin että kun varsan vieroittamisen aika koittaa, Fanta muuttaa uuteen kotiinsa. Voi miten ihanaa ja samalla niin kovin haikeaa!

Tuli syksy, varsan vieroitus oli käsillä ja nainen tuli miehensä kanssa hakemaan Fantan uuteen kotiin. Kirjoiteltiin siinä kauppakirjat ja juotiin läksiäiskahvit, ja ei sitten muuta kuin hevonen matkaan. Taluttaessani Fantan vieraaseen hevoskoppiin ja se pysähtymättä sinne perässäni tuli, alkoi itku joka ei loppunut pitkään aikaan. Kuitenkin olin varma että olin tehnyt oikean päätöksen, Fanta olisi mitä parhain harrastekaveri tälle naiselle <3

<3 Viimeisen kerran kotitallissa, juuri ennen lähtöä 15.10.2011 <3

Näyttääkö tämä todella hullulta hevoselta?

Meni pari päivää ja sain puhelun. Nainen soitti ja oli kauhuissaan. Alkoi syytösten tulva kuinka olen huijannut häntä myymällä hänelle hullun hevosen, ja hän halusi purkaa kaupan. Olin totaalisen ymmälläni, mitä oikein tapahtuu?? Kotitallistamme lähti fiksu ja rauhallinen, suuren sydämen omaava kultakimpale, ja nyt sitten saan tällaisen puhelun!?! Rauhoittelin naista, kyselin mitä on tapahtunut, ja mainitsin että eikö ole aivan ymmärrettävää jos hevonen joka on 11 vuotta asunut samassa kodissa ja jolta on vasta vieroitettu varsa alta, käyttäytyy vähän hermostuneesti jonkin aikaa. Nainen kertoi, että Fanta ei päästä lainkaan selkäänsä vaan hyppii aina pystyyn kun moista edes yrittää, ja oli kerran kaatunut selälleenkin riehuessaan. En halunnut uskoa kuulemaani todeksi vaan rauhoittelin naista ja pyysin tätä antamaan Fantalle aikaa kotiutua rauhassa, eihän tuo kuulostanut samalta hevoseltakaan! No, puhelun päätteeksi nainen oli rauhoittunut ja lupasi odottaa Fantan kotiutumista. Tässä vaiheessa itselläni oli kuitenkin jo Maailman Paskin Hevosenomistaja-fiilis, ja pahat epäilykset valtasivat mieleni että tämä ei ollut vielä tässä.

No, ei ollutkaan. Muutama päivä lisää, ja nainen soitti taas. Heidän mukaansa Fanta on hengenvaarallinen, eikä sitä voi kertakaikkiaan pitää vaan joko kauppa puretaan tai he myyvät hevosen heti eteenpäin. Sillä hetkellä tein päätökseni, sanoin että kauppa puretaan kyllä mutta koska minä en voi hevosta enää takaisin ottaa, enkä myöskään halua "hullun leiman" saaneelle tammalle enää uutta kotia etsiä, pyysin heitä järjestämään Fantalle lopetuksen mitä pikimmin. Lopetus saatiinkin järjestymään parin päivän päähän, ja pyysin ilmoittamaan kun toimenpide on ohi. Toivoin myös jotain todistetta että hevonen on varmasti kuollut, kuittia lihoista tms. 

Illalla 25.10.2011, vain kymmenen päivää Fantan meiltä lähdön jälkeen, puhelimeni piippasi viestin merkiksi. Olin saanut viimeisen kuvan Fantasta. Siinä kaunis tammani makasi hengettömänä verilammikossa, luodinreikä keskellä valkoista tähtiotsaa.

Ei koskaan ikinä aiemmin, tai sen jälkeenkään, ole minuun sattunut niin paljon kuin tuolla hetkellä. Huusin ja itkin tuskaani ulos, miksi, oi miksi ikinä menin myymään rakkaimmankultaisenkilteimmän ystäväni noille hulluille! Kymmenen päivää, vain kymmenen päivää he antoivat hevoselle aikaa sopeutua valtavaan elämänmuutokseen, niin kertakaikkisen epäreilua! Jos olisinkaan etukäteen voinut käsittää mitä tuleman pitää, olisin säästänyt hevosparan hirveältä stressiltä ja lopetuttanut Fantan kotipihaan, haudannut pellonlaitaan, ja vaalinut kaunista muistoa rakkaasta hevosesta ikuisesti sydämessäni. Nyt päällimmäisenä on vain tuska, ja syyllisyys tulee seuraamaan mukanani aina, mitä olenkaan mennyt tekemään :'(

Jokainen asia tässä elämässä opettaa jotain, ja tämä on karvain oppi jonka koskaan olen saanut kokea. En ikinä enää tässä elämässä tule myymään raviuransa jo päättänyttä hevosta eteenpäin vaan sen ainoa loppusijoituspaikka on vihreämmillä niityillä. On täysin onnenkauppaa löytää harrasteratsulle kunnollista kotia, ihmisillä voi olla suuret ja kauniit puheet ja hienot puitteet, mutta käytännon hevosmiestaito on katoavaa kansanperinnettä. Niin surullista mutta tosiasia, että mieluummin lopetutan täysin terveen, fiksun ja toimivan eläimen kuin myyn sitä edelleen. Ottakoot jokainen tämän lukenut myöskin opiksi, ettei yhdenkään viattoman luontokappaleen tarvi moista kohtaloa kärsiä. Ikuiseksi mysteeriksi Fantan kohdalla jäi, MITÄ uudessa kodissa todella tapahtui että hevonen ylipäätään muuttui niin radikaalisti.

(Juttuhan ei edes päättynyt vielä tähän vaan hevoskauppaa jatkettiin sen purkamisen jälkeen myös rikosilmoituksen kautta. Olin myynyt hevosen varusteineen, mutta vaikka palautin koko kauppasumman, nämä ostajat olivat sitä mieltä että varusteet kuuluvat silti heille. No, sain lopulta poliisiavusteisesti omaisuuteni takaisin mutta kyllä p*skanmaku jäi suuhun pitkäksi aikaa ja aiheutti sen että minun on entistäkin vaikeampi luottaa uusiin ihmisiin.)

Funkeeper 1999-2011