torstai 12. joulukuuta 2013

202.

Luukku 12:


Kysymys: "Mikä näistä on sinun valintasi ja miksi? Ori/ruuna/tamma/varsa/aikuinen/vanhus?"


Tässäpä taas kysymys johon on kovin vaikea vastata yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Tai oikeastaan on helppokin; kaikki käy! Mulla ei ole mitään suosikkisukupuolta tai ikää koska olen aina touhunnut kaikenlaisten hevosten kanssa, ja tykännyt useimmista. Varsoissa viehättää se että ne ovat kuin puhtaita papereita joihin itse kirjoitat tarinan ja juonenkulku riippuu täysin itsestäsi, sekä hyvässä että pahassa. En myöskään osaa tehdä eroa tamma- tai orivarsojen välille, kohtelen niitä joka tapauksessa täysin samalla tavalla johdonmukaisesti mutta lempeästi. Orivarsalle ei automaattisesti ole tiedossa sen tiukempaa kuria kuin tammallekaan, eikä tammavarsaa palluteta sen enempää kuin oriakaan. Ja tottahan jokaisen hevosen persoonallisuus vaikuttaa sen käsittelyyn enemmän kuin sukupuoli. 

Vuodelta 2007. Tammavarsa vasemmalla, ori oikealla. Molemmat jo vihreämmillä niityillä :(

Jos ajatellaan käyttöikäistä hevosta, oli se sitten nuori tai aikuinen, sekin riippuu aivan hevosesta itsestään. Kaikissa on "huonot puolensa". Tammalla voi olla todella voimakkaat kiimat ja se jos joku on aivan superrasittavaa. Kaikki jotka ovat pelanneet kiimahäiriöisen tamman kanssa, tietävät mistä puhun. Siinä seinät kaatuu ja kusi lentää, aivan superraskasta!! Ja vallankin nykyään kun hormonivalmiste Regumatessa on 14 vuorokauden dopingvaroaika, on kiimahäiriöisellä tammalla kilvanajo kyllä todella haasteellista touhua ja suoritustaso saattaa olla ajoittain todella heikko. Myös lihasongelmia tuntuisi olevan tammoilla herkemmin kuin oreilla.

 Tamma All Ablazen ura päättyi vaikeisiin lihasongelmiin.

Eipä toisaalta sen helpompaa ole kovin karjaan oriinkaan kanssa. Hevonen joka juoksee kaiket päivät aidanviertä letku pitkänä huutaen, eihän sellainenkaan ole mistään kotoisin. Vähintäänkin se laihtuu, ikävimmillään särkee itsensä riehuessaan. Myöskin karjas luonne voi aiheuttaa vaaratilanteita hevosta käsitellessä. Pystyyn hyppivä, etusillaan huitova ja kiihkoissaan päälle käyvä eläin ei kyllä missään määrin ole mukava. Onneksi lämminveriset harvemmin ovat niin kovin luonteikkaita vaan taipuvat ihmisen tahtoon paremmin. Joku oikein karjas suomenhevosori - auta armias, sellainen on kyllä jotain aika kamalaa!

Karjas ori Aladdin? No ei kyllä oikeasti :)

Ruunat sitten, mitäs huonoa niistä keksisi? No, ehkä niiden kanssa toimiminen on vaan niin paljon tylsempää kun ei tarvi väistellä umpirakastuneen nojailua tai hormonien vallassa keulivaa hullua :D Heh, kyllähän se ruuna varmasti käyttöhevosena helpoin on, jos ei kaipaa elämäänsä vauhtia ja vaarallisia tilanteita - noin kärjistäen. Tulihan meidän Kekekin meille saatesanoin, "Ole oikeasti varovainen sen kanssa." No, ei sen kanssa nyt juuri ole tarvinnut varoa vaikka osaahan tuokin toki  tarvittaessa kuumua ja tarkkana sen kanssa saa olla.

Tasainen suorittaja? Ruuna Keke.

Vanhat hevoset taas eivät näin ravi-ihmisenä juurikaan "kiinnosta". En toki tarkoita ettenkö tykkäisi vanhoista hevosista, päinvastoin mummu- ja pappahevoset ovat aivan ihastuttavia! Minulla vain ei ole niille järkevää käyttöä, tai mahdollisuutta pitää niitä pihankoristeina jos haluan satsata noihin käyttöhevosiinkin. Siinä olis rahat aika äkkiä loppu, jos jokaisen uransa päättäneen pitäisin pihassa niiden loppuelämän. Surullisen raadollista, mutta realismia kehiin. Mieluummin siis satsaan varsoihin ja nuoriin hevosiin. Mutta siitä huolimatta pihasta löytyy yksi eläke-ikäinen, nimittäin meidän poni! Isbe kääntyy kohta 17-vuotiaaksi mutta porskuttaa edelleen täysillä. Eihän tuo tosin ole shettikselle vielä ikä eikä mikään, ja odotankin Isben elelevän meillä vähintään kolmekymppiseksi! :) Vanha poni on ihana kun sen elämää ei enää hetkauta mitään. Pikkuihminenkin pystyy itsenäisesti sitä taluttelemaan (paitsi jos näköpiirissä on ruohoa :D) ja se kuskaa luotettavasti lapset niin selässään kuin vaikkapa pulkassa.

Mummuponi Isbe. 100% luotto!


Joten ei, en pysty antamaan selkeää vastausta siihen, mikä hevostyypeistä olisi juuri minun valintani. Hevonen kuin hevonen, kaikki käy <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti