maanantai 2. joulukuuta 2013

191.

Luukku 2:

"Mikä on paras hevostapahtuma, missä olet ikinä ollut? Kerro siitä kuvin ja sanoin."


Paras hevostapahtuma missä olen ollut... No, Kuninkuusravithan ovat aina sellaisia kansanjuhlia joissa tunnelma on huipussaan, ihmiset iloisia, hevoset hienoja ja puitteet loistavia. Ratsupuolella on tullut nähtyä useampikin HIHS, Helsinki International Horse Show, sekä mm. Finnderby pariin otteeseen. Kuitenkin yksi tapahtuma on ollut aivan ylitse muiden, eikä vähiten siksi että oma passihevoseni oli silloin yksi pääosan esittäjistä. Kyseessähän oli tietenkin Suuri Suomalainen Derby 2001. 

Lähdön osanottajien esittely 
 

Minullahan oli kunnia hoitaa tuota upeaa kultaisen juoksupään omaavaa expressride-tammaa koko sen kolme- ja nelivuotiskaudet. Kävimme läpi monia upeita, jännittäviä kilpailuja ja saimme kokea tämän hevosen kanssa ikimuistoisia reissuja ja hetkiä, mutta eihän ravi-ihmisen kohdalle voi sattua mitään upeampaa kuin Derby-voitto. 

Ylivoimaa!!
 Sillä hetkellä kun Lovely ylitti maalilinjan ensimmäisenä, itkin jo niin valtaisasti että hyvä kun ylipäätään eteeni näin. Kaikki ympärillä olevat ihmiset tulivat vilpittömän iloisina onnittelemaan ja halaamaan minua, ja siinä huumassa sitten kyynelistä puolisokeana halasin spontaanisti suurinpiirtein kaikkia jotka nyt sattuivat eteeni tulemaan. Erästä henkilöä halattuani, hän sanoi minulle: "Eipä ole kukaan vielä ennen minua startin jälkeen halannut!" Kyseessä oli nimittäin Vermon silloinen kilpailueläinlääkäri Pirkko Valmari, ja yleensä ihmisten suhtautuminen tähän henkilöön oli ennemminkin kylmäkiskoista, kuka nyt dopingtesteistä suuremmin nauttii!? No, saipa hänkin osansa voitonriemusta :D

Voittoseremonioissa

 Kunniakierrokselle

 Tuon kyseisen ravipäivän tunnelmaa ei latistanut se, että olin lähestulkoon 40 asteen kuumeessa. Jos kyseessä olisikin ollut jotkut tuikitavalliset iltaravit, olisin mitä todennäköisimmin maannut kotona sängyssä sairastamassa. Mutta eihän nyt Derby-raveja voi jättää väliin, vaan sinnehän mennään, vaikka sitten pää kainalossa! Ja kyllä kannatti lähteä. Tuota ravipäivää en unohda koskaan.

Ja Lovelyn jalanjäljissä tässä koitetaan taapertaa nykyisin Lovelyn pojan, tuon meidän Keken kanssa. Toivottavasti edessä olisi senkin kanssa vielä jotain ennenkokemattoman hienoja, unohtumattomia elämyksiä <3

2 kommenttia:

  1. Vau, kuulostaa ja näyttää upealta! Repesin niin nauruun tuon ell halauksen kohdalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Derbyravit on aina ihan mahtavia, niitä jännittää ja niihin eläytyy vaikka "omia" jännitettäviä ei mukana olisikaan :) Toi halaus on kyllä naurattanut itseäkin monta kertaa jälkikäteen :D Mutta kerrankos sitä nyt yhtä kilpailueläinlääkäriä hala, hyvää työtähän ne tekevät :)

      Poista