206.

Luukku 16:


Kysymys: "Mitkä ovat hevosenomistamisen ihanat ja huonot puolet?"

Voi, voisin luetella vaikka kuinka pitkän listan niitä huonoja puolia ;) Mainittakoon nyt kuitenkin vain pari-kolme. Pahin huono puoli on varmasti krooninen rahanmeno ja sitä myöten -puute. Hevosiin saa upotettua halutessaan aivan tajuttomasti rahaa, ja silloinkin sitä niihin uppoaa vaikkei niin haluaisikaan. Jos muuten tilanne olisikin balanssissa, kyllä varmasti jo tulee joku räkätauti, haava tai ähky, joka vie viimeisenkin lantin kukkarosi pohjalta. Jotain hyvää tässäkin kuitenkin - oppii varmasti elämään säästäväisesti ja venyttämään penniä äärimmilleen ;) 

Toinen huono puoli on ajanmeno, ja sitä myöten myöskin vapaa-ajan puute. Jos hevoset ovat omassa pihassa, niissä on kiinni 24/7/52/365. Ellet sitten satu omistamaan jotakuta todella luotettavaa tallituuraajaa, ja ne ovat tottavieköön kiven alla! Harvassa ovat viimeisen reilun kymmenen vuoden ajalta ne päivät kun on pois kotoa oltu, ja esimerkiksi viikon lomareissua ei olla tehty kertaakaan sen jälkeen kun hevoset kotipihaan muuttivat!! Pisin poissaoloni kotoa on tainnut olla parin hassun  viikonloppuloman lisäksi synnytyskeikat, todellista "lomaa" sairaalan täyshoidossa sekin :)

Kolmas huono puoli - ihmissuhteet kärsivät. Jo ala-asteikäisenä, silloin lankapuhelinten aikaan, ystäväpiirini supistui pikkuhiljaa merkittävästi. Aina kun joku tyttökaverini soitti meille ja pyysi käymään, vanhempani joutuivat vastaamaan että ei Hanna ole nyt kotona - se on tallilla. Pikkuhiljaa soitot vähenivät ja lopulta loppuivat, ja ystäviksi jäivät vain ne joiden kanssa jaoin saman intohimon - hevoset. Eipä niitä kavereita sitten kauheita määriä koskaan ollutkaan. Oliko tallilla ramppaaminen sitten sen arvoista? Oli! Hevoset antoivat jo silloin niin paljon enemmän. Ne eivät juoruile selän takana, eivät nimittele, eivät arvostele, eivät tuomitse. Ne hyväksyvät ihmisen sellaisena kuin hän on. 

No, kyllähän tänä päivänä noita ystäviä on hevosten kautta paljon ja yhteydenpito kaukaistenkin kavereiden kanssa on helppoa SoMen ansiosta, mutta edelleen ystävien ja sukulaisten tapaaminen vaatii paljon enemmän järjestelyjä kuin jos eläisi ilman hevosia. Eivät kaikki todellakaan ymmärrä että jos hevosia treenaa tavoitteellisesti, ei vaikkapa hiittipäivää niin vain siirretä jonkun kumminkaiman syntymäpäivien takia. Tai että tullaan kaksi tuntia myöhässä juhliin sen takia että se iltatalli nyt vain oli ensin tehtävä.

On hevostenpidossa tietenkin muitakin hyviä puolia jo edellämainittujen lisäksi. Ravireissujen jännitys ja onnistuneesta suorituksesta saatu onnentunne on niin infernaalinen että sen haluaa kokea uudestaan ja uudestaan! Jokainen True Hevostyttö tietää myös miten ihanaa on mennä aamulla talliin ja saada hevosten ystävällistä hörinää tervehdykseksi. Samoin kun illalla viimeiseksi tarkastaa kaiken olevan yötä vasten valmiina ja pysähtyy kuuntelemaan sitä tasaista rouskutusta joka heinää syövistä hevosista lähtee - siihen ääneen voisi vaikka nukahtaa, niin rentouttavaa se on! Siksi onkin sääli, kun harvemmin on enää aikaa vain istuskella tallissa heinäpaalin päällä ja kuunnella hevosten ääniä. Entäpä äänetön luminen metsä, vain omat ajatukset ja satulan narina seurana, siinä tuntuu että aikakin pysähtyy. Jos laiha kukkaro ja kärsineet ihmissuhteet ovat tämän kaiken hinta, olen valmis sen edelleenkin maksamaan <3