192.

Luukku 3:


Kysymys: "Harrastaako lähipiirisi, perheesi ja ystäväsi myös hevosia? Miten he suhtautuvat harrastukseesi?"

Minä synnyin tavalliselle omakotialueelle tavalliseen perheeseen, en siis ole mikään tunnetun tai edes tuntemattoman hevosperheen tytär. Suvussani varhaisin kytkös hevosiin oli vaarini, joka oli innokas raviveikkaaja. Myös isäni kävi varsinkin nuorempana raveissa vähän pelailemassa. Olen siellä mukana keikkunut aika pienestä pitäen minäkin. Nykyään isän rooli hevosten suhteen on selvä. Ei maa päällään parempaa hevosenkuljettajaa kanna!!! Vaikka saisin ottaa kenet tahansa maailmasta autokuskiksi ja ravikaveriksi, valinta kohdistuisi iskään. Tasainen kyyti hevoselle on taattu, ja jututkin aina ykkösluokkaa :) Ravipaikalla iskän "työtehtäviin" kuuluu tavaroiden kantaminen, rengasmekaanikkona toimiminen, yleismiesjantusena notkuminen. Ja kun monta reissua on yhdessä tehty, on mukavaa kun enää ei oikeastaan tarvitse edes neuvoa tai pyydellä apua, iskä tietää mistä mikäkin löytyy ja mitä seuraavaksi tehdä. Välillä stressaantuneen ja pinna kireällä säntäilevän treenarin käteen ilmestyy kuin tyhjästä kuuma lihapiirakka, ravimakkara, limpparipullo tahi suklaapatukka. Iskä, huoltomies parhaasta päästä <3

Forssan raveissa iskän kanssa 1985

 Sama mies Teivossa "muutama" vuosi myöhemmin, vain olkapäillä kannettava on vaihtunut:

Niin, ja isänihän aina muistaa kehua kuinka lapsena ajoi hevosella heiniä latoon, joten onhan hänkin selvästi ihka-aito hevosmies ;)

Äiti taas ei koskaan ole niin kiinnostunut ravitouhuista ollut. Jotain äitini aivosähkökäyrässä kuitenkin niksahti kun olin muuttanut mieheni kanssa omalle pientilalle, ja niinhän siinä kävi että äidilleni hankittiin oma hevonen vuonna 2002, pieni ja pippurinen lämminveritamma Corona Warrior. Ratsuhommiinhan sitä kaavailtiin, mutta koska tammassa tuntui virtaa olevan, kokeiltiin sillä huvin vuoksi vähän myös ravitouhuja. Eipä siitä siihen kyllä ollut, ja niin Corona sai tehdä tietä vanhalle putteruuna Jahvetille. Jahvetti asui siis meillä pari vuotta, ja äitini kävi sitä ratsastamassa. Mukavia maastoretkiä yhdessä äidin kanssa tehtiinkin, mutta tiedossa olleet vanhan hevosen jalkavaivat äityivät lopulta niin pahaksi että katsoimme parhaaksi päästää hevosen vihreämmille laidunmaille. Sen jälkeen äiti onkin ollut huoleton hevoseton ja panoksensa meidän hevosharrastukseen äiti antaa ansioituneesti lapsenvahtina :) Kyllä moni ravireissu olisi voinut jäädä tekemättäkin ilman että äiti jää kotimieheksi tämän tenavakatraan kanssa.

Minä & Funkeeper, äiti & Jahvetti v.2004

Oma mieheni taas ei ollut ollut käytännössä lainkaan hevosten kanssa tekemisissä ennenkuin tapasi minut. Niin vain tuosta Hervannan kasvatista leipoutui täysiverinen hevosmies, nykyään melkein fanaattisempi kuin minä! Sanokaapa Vesalle että tässä olis tämmöinen hevonen tarjolla, kiinnostaisko, ja vastaus on aina yhtä innostunut "Joo! Joo!! Otetaan se!" No, rehellisyyden nimissä on sanottava että käytännön tasolla Vesan tehtävänä on ollut toimia huoltopäällikkönä. Koppien siivous, hevosten vesihuolto, ruokkiminen, tarhaaminen ym. hommat sujuvat, mutta kärryille ei Vesalla ole asiaa vaan minä vastaan yksin valmennuspuolesta. Olen vakaasti sitä mieltä että siitä ei tulis kuin sanomista jos valtuuttaisin Vesankin ajohommiin :D Varsanopetukseen olen tosin Vesan huolinut narumieheksi, ja muutenkin Vesa tykkää pelata varsojen kanssa. Vesa hoitaa meillä myös ylpeänä hevosenomistajana patsastelun:

Minä, V5-kakkonen Mirvori & Vesa v.2011

Aladdin & Vesa Kriterium-karsinnoissa 2013

Todistettavasti Vesa pysyy myös hevosen selässä:

Varsankesyttäjä:

Aladdininkesyttäjä:

Käytännössä kaikki lapsenikin ovat olleet ainakin jonkinverran hevosten kanssa tekemisissä, kuka enemmän, kuka vähemmän. 

Kolme vanhinta murua:

Kuitenkin näyttää vahvasti siltä että ainakaan vielä ei kunnon kipinä ole tuohon triplaan iskenyt, ja ylivoimaisesti innokkain lapsistani on 3v kuopus. Todellinen hevostyttö pienestä pitäen! Ei pelkää isojakaan hevosia pätkääkään vaan tomerasti tekee kaikkea "kengityksestä" karsinansiivoukseen, ajaa ja ratsastaa. Ja suuttuu hurjasti, jos joku muu ratsastaa hänen ponillaan! :D

Pemppu ja Aladdin

Ravinainen

Siivotaan siivotaan

Poni tarhaan!

 Rakkaus <3

Metsäretkellä

Myös ystäväpiirini koostuu pääasiassa hevosihmisistä. Toki joukkoon mahtuu muutamia, jotka eivät ymmärrä hevostouhusta pätkän vertaa, eikä heitä kiinnostakaan, mutta enimmäkseen tulee oltua tekemisissä niin ratsu- kuin raviväenkin kanssa. Ehkä paras esimerkki molempiin lajeihin suuntautuneesta kaverista on rakastakin rakkaampi ystäväni Lilli. Lahjakas ratsastaja ja todella taitava ravitreenari! Tällä hetkellä hänen käsissään valmentautuu sekä este- että raviradoille monitoimiputte Jaska. Lilli on se kenelle tulee melkeinpä ensimmäisenä soitettua niin silloin kun hevosten kanssa vastustaa, kuin myös silloinkin kun ne antavat parastaan :) On ihanaa että on olemassa ihminen, joka ymmärtää täysin v*tutuksen vastoinkäymisten keskellä, mutta osaa myös iloita toisen onnistumisista. Todellinen Ystävä <3

RaviJaska maalissa taas, voittajana!

EsteJaska ja Lilli

Käytännössä siis koko lähipiirini suhtautuu suopeasti hevoselämäntapaani. Toki saan joskus kuulla huomautuksia siitä "onko tässä nyt mitään järkeä, millä rahalla tätä palettia oikein pyöritetään, voisko elämä olla vähän helpompaa jos hevosia ei olisi" jne. Mutta uskon silti että kaikki tietävät, tämä on elämääni, tätä olen aina halunnut, ja vaikka usein tuntuu että hevoshommat vastustavat jatkuvasti, ei tarvita kuin yksi pieni onnistumisenhetki, ja murheet ovat taas kuin poispyyhkäistyt <3