Kysymys: "Onko hevostelu aina ollut sinun juttusi vai onko kokeiltu muitakin harrastuksia? Jos sinun pitäisi valita jokin hevosiin liittyvä uusi harrastemuoto (esim. raviurheilu/kenttäratsastus/vikellys tmv.) jota et siis jo tee, mikä se olisi?"
Onhan tuota tullut kaikenlaista lapsena harrastettua. Tanhussa aloitin jo niin pienenä että hyvä kun kävellä osasin, muiden perheenjäsenten vanavedessä. Ja monta vuotta kansantansseja harjoittelinkin, kiertäen kaiken maailman Pispalan Sottiisit ja Satahäme Soit tanhuryhmäni kanssa. Mutta kyllähän se alkoi jossain vaiheessa tökkiä pahasti, ja pikkuhiljaa aloin lintsata treeneistä menemällä kaverille tanhun sijaan. Lopulta sitten loppui koko harrastus mutta tilalla oli jo paljon uusia. Baletissakin ehdin pyöriä muutaman vuoden mutta eiii, minä kun en ole mikään linnunluinen höyhen vaan sellainen perusroteva maatiainen niin ei se kyllä mitään liitelyä ollut ja siinä vaiheessa kun kuvaan mukaan olisi tulleet kärkitossut, minä sanoin kiitos ei, sillekin.
Hevosharrastuksen ohessa pisimpään "oikeana" harrastuksena oli pianonsoitto. Kävin musiikkiopistolla soittotunneilla ja teoriassa, ja suoritinkin ties mitä tasoja. Kuitenkin sellainen klassisen pimputuksen pakkotreenaaminen säännöllisine viikkotunteineen alkoi ahdistaa ja yllätys, niin loppui sekin ja aloin soitella vain omaksi ilokseni. Paljon kyllä soitinkin, yläasteella koulun bändissä ja kaikenmaailman konserteissa ja gaaloissa, pop- ja iskelmämusiikkia. Klassista kyllä kuuntelen mutta se harjoittelu, tunnustan, olen laiska, ja kyllähän ne kappaleet ovat niin paljon vaikeampia soittaa kuin kevyt viihdemusiikki. Laulaminenkin oli, ja on, ihan kivaa, lauloin sekä koulun kuorossa, että seurakunnan nuorisokuorossa. Kävipä kerran yläasteella niinkin että silloisen musaopen kanssa hiottiin kahdenkesken jotain kuoron biisiä mutta jostain syystä se meni siihen että ope nauhoittikin minun laulaman Banglesin Eternal Flamen, ja käytti sitä sitten luvatta aamunavauksessaan, aargh :D
Soittaminen ylipäätään on kivaa. Kun lähdin Ypäjälle opiskelemaan, sinne oli hivenen vaikea ottaa pianoa mukaan, joten minulle ostettiin sitten kitara jolla sain pitää yllä edes jotain soittoharrastusta. Sielläkin sattui sitten sellainen hassu juttu, että olin vetämässä opistolla Nuorisoravileiriä ja iltaohjelmaan oli tullut yllätysesiintyjäksi 90-luvun poikabändi XL5:n Jami. Yhtäkkiä huomasinkin jo vetäväni kitaralla ja laulavani Jamin kanssa jotain tosi laatupoppia, villiä :D Nyt kitara kyllä on ollut koskemattomana vuosia, siitä meni kielet huonoon kuntoon enkä ole saanut hommatuksi uusia.
On minulla sellainen aikuisiän musiikillinen missio, että aion opetella soittamaan poikkihuilua. Hanke on edennyt jo niin pitkälle että oma poikkihuilukin on jo hommattuna, tuolla se kotelossaan odottaa soittajaansa. Harmi vain että hädintuskin osaan edes kasata sen :D Tarttis varmaan aloittaa jostain youtuben laadukkaista opetusvideoista, ja pyytää sitten muutama yksityistunti iskän orkesterin huilistilta, siitä on ollut jo alustavasti puhettakin mutta toteutus on toistaiseksi jäänyt suunnittelun asteelle.
Nyt jos minulta kiellettäisiin ravien harrastaminen kokonaan, siirtyisin varmaankin matkaratsastuksen pariin. Se on lajina aina kiehtonut, ravihevosilla kun kunto on varmasti riittävä eikä matkaratsastuksessa tarvi viilata jotain tiukkaa tekniikkaa vaan riittää että pysyy selässä ja hallitsee hevosensa, noin kärjistetysti. Koulutuuppausta tulee harrastettua sen verran että selästäkäsin noita puupökkelöravureitani taivuttelen ja notkistelen isoilla ympyröillä, esteitä en ole hypännyt taas vuosiin vaikka löytyy minulta takavuosilta sellainenkin "huikea" meriitti että olen senaikaisen ratsastusseurani yhdistetyn koulun ja esteiden Junioriseuramestaruus-kakkonen :D Kilpailin silloin jonkinverran esteitä hienolla suomenpienhevosoriilla ja olihan se kivaa, mutta lopulta ravitouhu vei kuitenkin mennessään. Joka tapauksessa, matkaratsastus olisi varmasti minun juttuni jos nyt raveista luopua täytyisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti