193.

Luukku 4:

Kysymys: "Mikä on ollut parhain/kaunein/ihanin kokemuksesi hevosen kanssa?"

Voi miten hurjan vaikea kysymys! Tähän kolmeenkymmeneen vuoteen on mahtunut aika paljon ihania ja kauniita kokemuksia hevosten kanssa! Jos ihan oikeasti sanoisin ylivertaisesti parhaan, tämä luukku olisi aika nopeasti taputeltu, eli sanoisin katso Luukku 2 :) En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa kalenteria alennu moiseen vaan koitan miettiä jotain uutta kerrottavaa. Tosin niitä yksittäisiä, kellontarkkoja tapahtumia nyt ei taida mieleen tulla, enkä ylipäätään pysty nimeämään mitään yhtä ainoaa hetkeä joten luvassa taas maratonpostaus, soriiii... :)

Ehkä ensimmäisiä todella hienoja hetkiä koin talvena 1993-1994 nuoren lämminveritamma May Day Girl:n kanssa. Kimaltavat hanget ja kiitolaukkaa järvenjäällä kilometri toisensa jälkeen - kiersimme lopulta koko Jalantijärven sen rantoja mukaillen. Lumisokeus iski ja vaikka itse ei enää pystynyt lainkaan arvioimaan, onko edessä tuulentuiskaamia kinoksia, pilkkijöiden avantoja tai muuta vastaavaa, luotto tammaan oli niin suuri että ei muuta kuin täyttä vauhtia eteenpäin lumen pöllytessä ja veden valuessa silmistä. Kenties yksi hienoimmista ratsastuskokemuksistani ikinä! <3

Kauniita muistoja minulla on myös ensimmäisestä hevosestani, suomenhevostamma Taijan Tytöstä. Siinä oli vieraita ihmisiä kohtaan erittäin epäluuloinen tamma, mutta minulla ja sillä synkkasi täydellisesti. Karsinan ovessa ja tarhan portissa luki, "Varo! Hevonen puree!" ja perusilme Tytöllä oli oikein hapan, korvat aina liimaantuneena pitkin niskaa. Valitettavasti meidän yhteiselo jäi tapaturman takia vain muutaman vuoden mittaiseksi, sillä Tyttö lopetettiin jo ennenkuin se ehti kääntyä nelivuotiaaksi. Lämmöllä kuitenkin muistelen sitä muille ihmisille kärttyistä pirulaista <3

Raviurheilu on tarjoillut minulle jo vuosia sitten parastaan, siitä kai tämä nykyään minua vainoava epäonni johtuukin. Yksi hienoimmista hetkistä tuli koettua vuonna 1998 Solvallassa, Ruotsissa, kun olin silloisen 2-vuotiaiden lämminverioriiden SE-hevosen Prudencen kanssa ensimmäistä kertaa ravireissussa Suomen rajojen ulkopuolella. Olipahan mahtavaa käydä ajamassa tuolla hienonhienolla, kiiltävän mustalla pikkuoriilla Ruotsin pääradalla, olkoonkin että sillä kertaa menestystä ei tullutkaan.

Mahtavia hetkiä ovat olleet myös kaikki oman hevosen voitot, pariin otteeseen Vermossakin. Kyyneliltä ei välty vieläkään, jos alkaa kelailla vanhoja videokasetteja läpi. Aivan sama, oli sitten kyseessä Forssan ilta tai V75-ravit, ne hetket ovat syöpyneet mieliin eivätkä sieltä toivottavasti ikinä katoa. Pystyn palaamaan muistoissani myös useimpiin työn puolesta koettuihin menestyksen hetkiin, joita onkin ollut paljon! Sain aikanaan Niemisellä ollessani sattumalta niin hyvät passihevoset, että ykkösiä napsahteli raveista lähestulkoon joka viikko. Ikäluokkalähtöjä kahlattiin ja Ruotsinkin raveja kierrettiin. Häämatkammekin Vesan kanssa teimme hevosautolla Solvallaan, Lovely Kemp kyydissä :) Mm. Lovely Kemp, Macho Waltter, Bogy Boy, Rhonda Laukko, Quiniela Laukko, Mystic Soul, Mexican Kemp joitakin mainitakseni, voi niitä aikoja!!! <3

Meidän kotitallissa on käynyt kääntymässä omistuksessa, osa- tai kokonaan, iso joukko hevosia, kuka pitempään, kuka vähemmän aikaa. Jonkinlaisen jäljen jokainen niistä on minuun jättänyt, kuka isomman, kuka pienemmän. Mikään niistä ei kuitenkaan ole koskaan koskettanut minua niin syvältä kuin Elämäni Hevonen, Funkeeper.

Fanta kuului meidän perheen elämään 11 vuotta. Se sananmukaisesti hyppäsi syliini 1-vuotiaana varsana tullessaan opetettavaksi Nieminen Stablelle. Rakastuin siihen ensi kohtaamisella ja ostotarjouksenkin tein samantien. Keväällä siitä ei kuitenkaan kauppoja syntynyt, mutta kun varsa tuli laitumen jälkeen takaisin Makelle, olikin omistajaporukan mieli muuttunut ja niinhän siinä kävi että 11.9.2000 Fanta oli meidän. Ensin se teki varsin mukavan, joskin katkonaisen kilpauran ja jatkoi sen jälkeen meillä siitoksessa. Fantaan liittyy myös ikimuistoisin tapahtuma hevosten kanssa, nimittäin ensimmäisen omakasvattini syntymä. Rinsessa saapui maailmaan toukokuussa 2007:

Eihän sitä osaa oikein edes sanoiksi pukea miltä tuntui kun moinen kaunokainen rankan varsomisen päätteeksi pahnoille putkahti. Siinä oli hiki sekä Fantalla että minulla ennenkuin saatiin lapsi kunnialla maailmaan. Rinsessa oli alusta asti oikea kainalovarsa, pusuteltava kulta, ja sellaisena se pysyikin koko sen ajan minkä meidän omistuksessamme vietti.

Meiltäkäsin se juoksi 2-vuotiaana opetuslähdön, ennenkuin muutti uuteen kotiinsa, tittididii, Hankasalmelle, kimppakaveri Mikon omistukseen. Valitettavasti tämän tamman jalkojen terveys esti kunnollista raviuraa koskaan syntymästä, ja muutaman, useimmiten laukalla alkaneen, tai siihen päättyneen, startin jälkeen Rinsessa lopetettiin vain 5-vuotiaana.

Fanta varsoi meille myös neljä muuta hienoa varsaa, mutta niillä kaikilla on ollut elämässään enemmän tai vähemmän epäonnea, kaksi kuoli jo pikkuvarsana ja elossa on siis enää kaksi. Niistäkin toinen toimii tällä hetkellä opetushevosena Koulutuskeskus Salpauksella Lahdessa joten sitä tuskin tullaan koskaan startissa näkemään. Nyt kaikki menestyspaineet ovatkin siis Fantan viimeisen, tällä hetkellä 2-vuotiaan Laten harteilla :)

Tällä hetkellä hienoja hevoshetkiä tarjoilee minulle Aladdin. Ja niitä on ollut jo paljon!! Vaikka statistiikka kolmivuotiskaudelta ei päätä huimaa, on se väläytellyt joissakin starteissa, ja vallankin treeneissä, sellaisia otteita että kyllä on kotitalliin saanut palata suu korviin asti hymyssä! Muutoinkin siitä on muodostunut minulle todella rakas, kyllä on vaikea edes kuvitella aikaa kun Aladdinia ei enää ole.

<3