144.

Kuten jo aiemmin mainitsin, tämä postaus on jotain ihan muuta kuin Aladdinjorinaa. Tämä on pieni tarina Kuninkuusraviviikonlopusta ja hevosihmisten ystävyydestä :)

Lähtö reissuun oli aikaisin lauantaiaamuna. Mummu ja vaari tulivat hakemaan lapset yökylään samaan aikaan kun me käänsimme autonnokan kohti Hankasalmea. Ensimmäinen etappi oli siis siellä, Hankasalmen Teivaisella. Keli oli upea ja oli ilo ajella halki kumpuilevan Suomen. Perillä oltiin puoli yhdentoista kieppeissä, hörpättiin pikaiset kahvit ja jatkettiin loput sata kilometriä porukalla Kuopioon. Lähestyessämme pääkallopaikkaa, totesimme kunkkarijärjestelyjen ensimmäisen miinuksen - heikot opasteet. Kiikarin olisi tarvinnut että olisi kylteistä selvän saanut! Ehkä olen erityisen kriittinen kun "omissa", Teivon kunkkareissa, opastus oli kertakaikkiaan huippuluokkaa ja opasteet alkoivat jo kymmeniä kilometrejä ennen määränpäätä. No, selvisimme silti parkkipaikoille koska rattia pyöritti ajomies Teivainen :)

Bussikuljetukset toimivat hyvin, mutta siitäkin pikku moite. Jos en väärin muista niin Mikkelissä parkkeeraus maksoi 5e per auto ja bussi oli ilmainen, kun taas Kuopiossa parkkeeraus oli ilmainen mutta bussi maksoi 5e per henkilö! Siis enemmän rahastusta, vali vali. No, suurtapahtumissa kaikki maksaa ja blaa blaa. Liput sai ostettua helposti portilla, ei lainkaan jonotusta, ja repputarkastuskin oli hyvin suurpiirteinen. Suuntasimme heti maalisuoralle ja istumatilaa oli reilusti mistä valita vaikka väkeä olikin paljon. Vakioleiri siis maalin paikkeille, näkyvyys erinomainen. 

Lähdöt olivat mielenkiintoisia ja ravit soljuivat sujuvasti eteenpäin. Buck Bokon, Keken veljen voittoa hurrasimme ja huusimme suureen ääneen, taisipa kuulua jotain pientä kuittia takana istuvilta ihmisiltäkin mutta hei, nyt oltiin kunkkareissa, onko siellä pakko tönöttää vakavalla naamalla paikallaan, no EI! Ilo irti vain jokaisesta voittajasta, niin hyviä ja hienoja olivat kaikki! Muutamia tuttujakin nähtiin ja sanasia vaihdettiin. Aurinko porotti täydeltä terältä ja meidän omalla seurueella oli ihan törkeän hauskaa :)

Ravitorilta tuli ostettua Aladdinille tarjouksessa puoleen hintaan olleet ruskeat Beta-kilpaohjat, olen niin tyytyväinen että olen aiemmin malttanut mieleni kun nyt säästöä tuli todella pitkä penni. Ne kun ovat normaalihinnaltaan satasen pintaan ja nyt viidelläkympillä. Tosin siinä menikin sitten Lölli-lippiksiin varaamani rahat mutta asiat tärkeysjärjestykseen, turvallisuus ennen kaikkea kun vanhat kilpaohjat ovat todellakin, no, vanhat. Nyt ei tarvi ainakaan sitä murehtia että startissa katkeaisi ohja! 

Raveista hilpasimme heti kuninkuuslähdön tultua maaliin, koska Hankasalmelle oli kuitenkin matkaa ja illaksi vielä paljon ohjelmaa! Kävimme lennossa vaihtamassa vaatteet, ja lähdimme sitten katsomaan kuinka Aladdin voi! Ja hyvinhän se voi, kaverinaan sillä on tämännäköisiä tyyppejä:

Eipä ollut poika ennen lehmiä nähnyt mutta sou not, kaveri kun kaveri, tuumasi Lölli ja rinnakkaiselo on sujunut sulassa sovussa :) 

Valjastimme Aladdinin ja meidän kasvatin, 2v ruuna Lionheart Larryn. Minä pääsin vuoden tauon jälkeen ajamaan "Latella"! Ja olipa siitä kasvanut hieno hevonen. Iso mutta kevyt, pitkäjalkainen, näyttävä lihaksikas varsa. Ja toimi kuin ajatus. Kuinkas muuten, kun on minun itse opettama ;) Kuvassa edellä Aladdin ja Mikko, minä ja Late tultiin perässä. Molemmat pojat hölkkäilivät mukavasti rennon 5-6km ja olipa kivaa ajella hyvällä hevosella vallan vieraissa maisemissa!

Ilta jatkuikin sitten Mikon ja Sannan rantamökillä saunoen ja grillaillen. Hyvää ruokaa, juomaa, pehmeät löylyt, kauniit maisemat, ja aivan Ykkösluokan seura. En voi muistaa koska meillä olisi ollut niin hulvattoman hauskaa!!!!! Paljon oli juteltavaa ja ilta venyi pitkälle aamuyöhön ennenkuin väsy iski.

Sunnuntaina päivä valkeni yhtä upeana kuin lauantaikin, ja lauantaina käräyttämäni olkapäät huusivat apua. Mutta ei muuta kuin aamupalan kautta matkaan. Jos edellispäivänä väkeä oli ollut paljon, oli sitä sunnuntaina vielä vähän enemmän :) Silti maalin kohdalla oli taas sujuvasti tilaa meille ja eikun alueenvaltaukseen. Kuningatar- ja kuningaslähdöt olivat kyllä mielenkiintoisia, mutta muutoin lähtöjen tarjonta oli aika keskinkertaista muutamia huippukohtia lukuunottamatta. Joku pieni pelikin osui mutta kun eurolla pelaa ei voitotkaan päätä huimanneet :) Ravitorilta tehtiin lisää löytöjä, sain vihdoin hyvän tarjouksen siivittämänä ostettua itselleni uudet kurahousut. Johan nuo edelliset 15 vuotta palvelivatkin (ja saavat palvella kotona vielä niin kauan kuin päällä pysyvät, mutta eipä tarvi teipatulla perällä ihmisten ilmoilla kulkea :D ) Lisäksi satsasin vihdoin kylmäyssuojiin, hyvästi jääpalapussien kanssa puljaaminen! Näytekappaleet olivat hämmästyttävän kylmät vielä myöhään iltapäivällä vaikka aamusta saakka olivat olleet ulkosalla hypisteltävänä. Vakuutuin, ja kun hintakin oli reilusti alennettu, mukaanhan ne tarttuivat.

Ravien ehdoton kohokohta oli tässä:

Aika ei ole haalistanut Vieskerin valovoimaa ja käsikarvat nousivat pystyyn vanhaa Kuningasta katsellessa. Ei vain ole yhdestäkään tämän päivän suomenhevoshuipusta samaan, saamaan aikaan niin suurta tunnekuohua. Upea, upea eläin, toivottavasti saa porskuttaa vielä monia hyviä vuosia!!!

No, päätöslähtöjenkin aika koitti. Marimin varmasti ansaitsi Kuningatartittelin uransa kruunuksi, siitä ei epäilystäkään, mutta hienoja olivat myös muutaman ensikertalaisen hienot esitykset ja sijoitukset. Hattua nostan kaikille jotka selvittivät joka matkan maaliin saakka. Erikassonin toinen Kuninkuus oli myös hieno juttu, jälleen kerran tasaisen varman puurtajan ja huippukuskin yhteistyön taidonnäyte, mutta kyllähän se vähän himmentää  suoritusta, kun yhtäkään osamatkan voittoa tai edes kakkosta ei tullut. Mielessä niin elävästi Vieskerin ylivoima, Santeri Dahlian ykkössuorat, Apassin Rovaniemen murskaesitys. Vähän vaisua tämmöinen mutta ilahduttavaa silti nuorten haastajien esiinmarssi leveällä rintamalla. Onnea, onnea kaikille mukana olleille!

Meidän päiväohjelma oli sama kuin eilen, päätöslähtöjen jälkeen kiireenvilkkaa takaisin Hankasalmelle. Vähän ruokaa kupuun ja taas tallille. Nyt valjaisiin lyötiin 3v putteruuna Heppu, tarkoituksena koeajaa sen verran että näen haluaisinko vähän viritellä sitä. No, liikahtihan se nyt koppakärryistäkin metsäisellä tiellä sen verran mukavasti että ei kyseessä ihan nolo hevonen voi olla.  Heppu siis muuttaa meille ainakin vähäksi aikaa ja katsotaan mitä saadaan nuoren herran kanssa aikaan! Omat ongelmansa sillä on mutta yritetään, yritetään. Aladdin sensijaan sai viettää ansaitun vapaapäivän ja sen liikutukset jatkuvat tänään, Hankasalmella. Ori ei siis vieläkään ole kotona :D

Valmentaja Pälli ja Hankasalmen Teivainen punomassa juonia hevosten pään menoksi:

Tarkoitus oli että ajelemme sunnuntai-iltana kotiin mutta kuinkas sitten kävikään? Kello alkoi näyttää niin paljon, ja vähän väsykin oli, että muutimme lennossa suunnitelmaa ja jäimme Hankasalmelle vielä yhdeksi yöksi. Tänä aamuna nousimmekin sitten viideltä, ja yhdeksältä olimme jo kotona aamukahvipöydässä. Aladdin jäi tosiaan Hankasalmelle ja Mikko sitä siellä liikuttelee suunnitellusti, valmistelee oriin huippuiskuun torstaiksi Kouvolaan. Vielä on vähän auki, tulevatko Aladdin ja Heppu suoraan Kouvolasta meille, vai menemmekö ensi viikonloppuna hakemaan ne Hankasalmelta itse. Joka tapauksessa Aladdinin keskisuomen turnee lähestyy tällä erää loppuaan, mutta paljon mielenkiintoisia ja kunnianhimoisia suunnitelmia on tehty tulevaisuuden varalle. Niin mahtavaa kun ympärillä on innostuneita ja osaavia ihmisiä huoltomiehistä fanijoukkoihin, kaikki ovat tässä touhussa kultaakin kalliimpia :)

Tämänvuotinen kunkkarireissu menee kyllä ehdottomasti kunkkarireissujen Top3:seen. Viikonlopun aikana tuli naurettua vatsalihakset ja posket kramppiin, jutut olivat niin hulvattomia että jokainen meistä sai varmaan kymmenen vuotta lisää elinaikaa! Aivan ihanat ystävät meillä tuolla kaukana korvessakin :) Ja mikä meidät alunperin vuosia sitten yhdisti? Se että Sanna ja Mikko ostivat meiltä hevosen. No, hevonen oli huono ja on jo tapettukin, mutta tarkoituksensa silläkin hevoskaupalla selvästi oli. Kiitos ystävyydestä Hankasalmen Teivaiset Sanna ja Mikko! <3

- - - - - - - -

Loppukevennys: Mikä oli viikonvaihteen paras hevonen? No tämä mummin meille tänään tarjoilema: