Hiittipäivä oli meillä tänään joo. Ja keli siihen ah mitä mainioin, tiskirättejä satoi vaakatasossa päin naamaa. No, me urheat silti uhmattiin luonnonvoimia ja lähdettiin lenkille. Pahimpia tilsoja eliminoidakseni käytin vanhaa kikkaa - rasvaa kavionpohjat kaviorasvalla - vaan heikonlaisella menestyksellä. Sellaisia tykinkuulia kohti naamataulua taas sinkoili että purin vain hammasta ja odottelin sitä todellista Big Bangia keskelle nenää. No, isommilta osumilta onneksi vältyin. Tie oli kertakaikkisen kurja, joten maltillisen tuplahiitin Aladdinilla ajelin, 45- ja 40-vauhtiset kakstonniset. No se on kyllä pohjan eduksi sanottava että nyt ei kopissut, päinvastoin.
Toisen hiitin loppupuolella pääni ohi viuhahtikin sitten todella iso tilsa, mukanaan Aladdinin oikea takakenkä. Sinkosi syvälle lumiseen ojaan, ja sinne myös jäi. Hetkeä myöhemmin perässä seurasi saman jalan putsi, uskomatonta! Kotimatka sitten hölköteltiin hiljaksiin, mutta paras pito oli selkeästi siinä kengättömässä jalassa kengällisten kavioiden kerätessä aina vaan pahempaa ja pahempaa tilsaa. On tää tyypillistä tuuria, kyllä ne kengät silloin jalassa pysyvät kun ei olisi niin väliksi, ja nyt sitten lentelevät urakalla. Koitin illalla ehtiä vielä paikalliseen "kenkäkauppaan" mutta myöhästyin muutamalla minuutilla. Täytyy hakea uusi kenkä aamulla ja naputella sekin itse kiinni, eihän tässä oikein muukaan auta.
Mutta ei tuo hevonen ihan parhaimmalta mahdolliselta nyt vaan ole viime päivinä tuntunut. Edelleen joku jossain kinnaa, liikkeellelähtö ja ensimmäiset kilometrit ovat kankeita, ja toisella ohjallakin roikutaan. Koitinkin soitella tänään meille vähän lihashuolto-apuja, en kuitenkaan saanut tavoittelemaani henkilöä kiinni. Voi olla että liiottelen orhin pientä kankeutta mutta jotain joka tapauksessa tarvii tehdä ennenkuin ollaan ihan pulassa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti