104.

Eilen sain haettua Aladdinille apteekista Hexocil-pullon. Pitäisi tappaa niin suurin osa bakteereista kuin sienistäkin, ja diagnosoin siis Löllille pälvisilsan. Mistä h**vetistä se sen on voinut saada, jäänee täysin mysteeriksi. Jännityksellä seuraan leviääkö se muihin hevosiin, tai vielä parempaa, itseeni. Se kun on yksi harvoista eläintaudeista joka voi tarttua myös ihmiseen, nice. Joka tapauksessa, vaahdotin pollen niskan ja pään, ja aineen muhiessa kengitin toisen takajalan, kultakenkä kun roikkui mukana enää parilla naulalla. On tää kesäkin taas,jos kenkä kestääkin niin naulat silti kuluu, perhana!

Kekestä mun on pakko kertoa parilla sanalla. Sehän tuli meille saatesanoin ole varovainen, se on todella raju otteissaan. No. Minä en ole vielä kertaakaan Keken rajuutta nähnyt, päinvastoin, siinä on todella fiksu ja rauhallinen hevonen! Alkuun varustelinkin sen kuin joulukuusen, remmi jos toinenkin jotta pysyy käsissä sitten jos se koittaa lähteä. Nyt mennään peruspäävehkeillä, perusnivelellä, sekittä. Korvat toki ovat kiinni, ne pidän kiinni ihan kaikilla, aina. (Paitsi Aladdinilla jos haluan ajaa kovempaa...) Ajanut olen sekä kevyillä hiittikärryillä että jarrukärryillä, ongelmitta. Vastaan on tullut kapealla tiellä lenkkeilijää, traktoria, junia edestä ja takaa, läheltä ja kauempaa. Kun paikat ovat tulleet tutuksi, ei Keke välitä mistään mitään, kulkee rennosti juuri niin rauhallisesti kuin minä haluan. Ja minähän haluan, kiire ei ole mihinkään. Toki sekin päivä vielä voi tulla että Keke päättää poistua paikalta. Mutta silloin yllätyn kyllä suuresti, täytyy tapahtua jotain todella dramaattista ensin.

Keke ja juna :)