Niinpä. Kaikenlaista täällä tapahtuu, ja tarkkasilmäiset ovatkin jo varmasti huomanneet tutun nimen ensi viikon lähtölistoissa. Kurkkua kuristaa, vatsaa vääntää ja sydän hakkaa jo pelkästään ajatuksesta, mitä tiistaina 3.6 on tapahtumassa. Keke on koelähdössä.
(klikkaa isommaksi)
Ruuna on tuntunut vallan mukavalta jo jonkin aikaa, mutta olen halunnut pelata hätiköimättä ja varman päälle ennenkuin uskalsin ilmoittaa sen kokeeseen. Takaraivossa kummittelee edelleen lokakuinen floppi joten kynnys lähteä uudestaan viivalle on kasvanut melkoisesti. Nyt kuitenkin Keken ravi on pysynyt hyvin kasassa tiukempienkin hiittien jälkeen, ja ei tässä enää oikein voinut keksiä tekosyitä, miksi en ilmoittaisi sitä koelähtöön. Joten siellä se nimi nyt sitten komeilee, ja minä olen tulla jännityksestä hulluksi!!! Toki tiedän, että Keke selvittää vaaditun aikarajan vaikka takaperin, mutta nimenomaan ravin sujuvuus (tai sen puute) on ollut se, miksi starttiintulo on venynyt ja venynyt.
Viikossa toki voi tapahtua mitä tahansa, se on nähty ennenkin, mutta juuri nyt kaikki on hyvin. Lukuunottamatta treenarin paniikkihäiriötä :)
Myös Känkkä on treenannut mainiosti. Isoa kovaa ei ole ajettu, mutta vetoja ja hiittiä kumminkin, ja vaaditut tehtävät se on suorittanut hyvällä tyylillä. Töitä meillä on edessä vielä paljon, mutta lupauksia tulevasta tamma on kyllä heittänyt. Malttia vain tämänkin kanssa, kiire ei ole, ja onneksi myös omistajat ovat kanssani samoilla linjoilla :)
Keken koelähdön lisäksi lähiaikojen jännättäviä ovat molempien tammojen 30vrk ultrat. Aika uskomatonta että molemmat tiinehtyivät laakista. Luonnollisesti pessimisti nostaa taas päätään, koska alku oli noin helppoa niin väistämättä ongelmia ja vastusta on tiedossa tulevaisuudessa. Tietysti täytyy toivoa parasta ja luottaa siihen että kaikki menee hyvin loppuun saakka ja ensi kesänä meidän pellolla kirmailee kaksi ihastuttavaa pikkuvarsaa. Sitä odotellessa ja haaveillessa <3
Ainiin. Kävihän se Löllikin taas viikonloppuna kilpailemassa, tällä kertaa Joensuussa. Nyt ei ollut onni matkassa vaan kotiintuomisina oli ainoastaan kirjaimet hpl. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta, joten paremmat tuurit ensi kerralla, milloin ja missä se sitten lieneekin.
Sen verran tutuksi on Lölli tästä blogista tullut, että hevosen näköjään tunnisti jo ennen kuin näki voilokin numeroa tai kuskin värejä. :) Miusta ori oli lämmityksessä ihan räväkän oloinen, harmi, ettei startti menny samoin.
VastaaPoistaToivon kiittimet ristissä, että tammojen osalta siuta nyt hyvitetään kaikesta menneestä synkästä ja näissä käy nyt onnellisesti.
Ja eiku tsemppii Kekelle!
Onhan se Aladdin nyt niin huikeen komea että väkisinkin palaa kuva kenen tahansa verkkokalvoille ;) Kiva kuulla jos näytti napakalta lämpässä :)
PoistaKiitos, ja kiitos, tsempityksiä tarvitaan molemmissa asioissa, sekä tammojen että treenattavien kanssa.