251.

Niin. Pattijoen reissuni sai siis päätöksensä perjantai-iltana yhdeksän aikaan. Tuurista olin shoppaillut koko perheelle tuliaiset ja onnistuinkin ilahduttamaan lähes kaikkia tasapuolisesti. Tosin Keskisellä loistavalta tuntunut idea ostaa Vesalle 6 tuotantokautta Jopet Show-DVD:itä ei välttämättä ollut enää kotosalla ihan niin loistava, mutta kelpasi kuitenkin :D Lapsilla oli kuluneista päivistä paljon kerrottavaa, ja Vesakin sanoi että yksinhuoltajuuteen alkoi jo tottua. Kuulosti siis ihan siltä että ehkä pääsen vielä toistekin reissuun ihan vain itseni kanssa!

Lauantaina puolen päivän kieppeillä alkoi Pattijoelta tulla tekstiviestejä. Xara oli käynyt tarhassa maate ja oli otettu sisään, siellä se rauhattomana selvästi valmistautui varsomiseen. Eipä mennyt kauaakaan kun vedet olivat menneet ja kalvot tulleet näkyviin. Mutta siihen se homma sitten tyssäsikin. Mitään muuta ei alkanut ulos tulla, ja ystävän kokeiltua, oli hän vain hädintuskin tuntenut varsan kaviot syvällä tamman uumenissa. Alkoi olla selvää että asiat olivat menossa kovaa vauhtia pieleen, ja tässä vaiheessa odoteltiin jo eläinlääkäriä paikalle. En jaksa enkä halua muistella enää kuluneen iltapäivän yksityiskohtia, mutta joka tapauksessa varsa oli tulossa perätilassa, ei ollut toivoakaan saada sitä käännettyä, ja lopulta sain tiedon menehtyneestä orivarsasta joka oli työllä ja tuskalla saatu vedettyä maailmaan. 

Olin jo joskus paljon aiemmin sanonut Vesalle, että varsa on kippurajalkainen, ruskea orivarsa joka syntyy kuolleena. Tosi on, että on mukava olla useimmiten oikeassa, mutta tälläkertaa en todellakaan olisi sitä tahtonut olla :(

Luonnollisesti murheet eivät olleet vielä tässä. Varsominen oli niin raju, että Xaralle oli mitä ilmeisimmin syntynyt sisäisiä vaurioita. Lääkekuurista huolimatta se oli maanantaiaamuna kuumeessa ja oli alkanut vuotaa sisälle. Niinpä tarjolla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin päästää tammaparka kärsimyksistään. Oli se saanut nyhtää kevään ensimmäisiä vihreitä ruohoja pellonlaidassa, ennenkuin oli alkanut liukua pois tästä maailmasta. Voi Xara, ihana, nöyrä, lahjakas, hieno Xara. Kyllä tämä tuplamenetys oli taas todellinen isku vasten kasvoja, muistutus siitä että mikään asia ei automaattisesti mene käsikirjoituksen mukaan.

Xara Kemp

s. 1.5.2008

k. 28.4.2014

Lauantaipäivä oli itselläni kovin hektinen, enkä ehtinyt kunnolla pysähtyä suremaan menetettyä varsaa. Illalla kun tulin kotiin, satuloin Pupun ensimmäisen kerran pariin kuukauteen ja lähdin sen kanssa metsään. Hetken aikaa ajattelin kyynelten keskellä että ei enää varsoja meille. Kuitenkin siinä polkua eteenpäin kulkiessamme alkoi taivas yhtäkkiä seljetä ja aurinko paistaa puiden välistä suoraan kohti. Samalla hetkellä minuun iski taistelutahto - kyllä tämä ei ollut vielä tässä!! Kaivoin puhelimen taskustani, nappasin kuvan auringosta ja soitin sitten Classic Racingille Riihimäelle. Pahoittelin myöhäistä ajankohtaa ja kysyin, sopisiko seuraavana päivänä tuoda tamma - tai itse asiassa kaksi, morsiameksi Choco Chip Hanoverille? Ja kyllähän se sopi :)

Jatkuu....