151.

Ääh. Se oli sitten taas semmoinen ravireissu josta ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Turha sitä on kieltää - olen pettynyt lopputulokseen. Hevonen oli kahdeksas ajalla 18,9a. Siitä oli jotenkin puhti pois koko päivän, kuskikin sanoi lämmityksen jälkeen että nytpä olikin oikein todella laiska! Oli ollut viime kerralla Kouvolassa terävämmän tuntuinen, vaikka laiska oli ollut lämmityksessä sielläkin. Katoksellakin ori oli kuin nukkuneen rukous, ei puhettakaan minkään maailman hötkyilyistä. Eikä itse startissakaan ollut kehumista. Lähti se liikkeelle jotenkuten, mutta jäi kuolemanpaikalle (mitä pidän normaalisti yhtenä parhaista juoksupaikoista tälle, toim. huom.) ensimmäisen ringin ajaksi, sai selän eteen kierros jäljellä mutta alkoi jätättää siitä jo takasuoralla. Puristi mukana pääporukassa vielä viimeisessä kaarteessa mutta loppusuora oli sitten tervanjuontia (Tosin kuski ei kovin aktiivisesti ajanutkaan). Ja mä kun nimenomaan luotin siihen Forssan nälkävuottakin pidempään loppusuoraan, että takaakin kerkeää kyllä! Hö. Hö. Ilmaakin Aladdin taas veti, sitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Kuski sanoi startin jälkeen että nyt taisi tulla rehellinen väsy, ja puutteellinen valmistautuminekin näkyi hevosen otteissa.

Puutteellinen valmistautuminen, niin. Eihän tämä kulunut viikko sujunut lopulta sinne päinkään niin kuin olisi pitänyt. Tai alkuviikko kyllä, mutta loppuviikolla ongelmat kasautuivat. En pystynyt ajamaan Aladdinilla suunnitellusti koska jostain syystä oikea takajalka kehitti itseensä muhkean turvotuksen. Kotidiagnoosina oli imppari, jota hoidin viime päivät pää märkänä kylmäten, kävelyttäen, hautoen, kylmäten, kävelyttäen, kylmäten, hautoen. Vielä tämän päivänkin Aladdin seisoi milloin kylmäkääre jalassaan, milloin vesiletkuun köytettynä viilentymässä. Eilinen ajo oli ihan höpöhöpöä kun en raaskinut laittaa suojaakaan moiseen tolppajalkaan, tänä aamuna uskalsin varovasti ajaa ehkä noin 35-vauhtia pienen pienen palan että näin ravin käyvän hyvin ja tein päätöksen raveihin lähtemisestä. Ja ravissahan ei siis mitään vikaa ollutkaan vaan se oli mielestäni tänään aivan hyvää eikä aiemmin kuvioissa olleita sisäänpäin painamisia tai pään nykimisiä ollut havaittavissa. Ekohepon Jyrkin hoidoista oli siis selvästi apua, samoin hampaiden laitosta. 

Jälkeenpäin on hyvä olla viisas. Jos olisin tiennyt lopputuloksen, olisin toki jättänyt oriin pois koko startista. Vaakakupissa painoi kuitenkin lähdön urheilullinen puoli, oli hienoa olla mukana noin tasokkaassa lähdössä "toisella" kotiradallamme, ja kaikkeni tein että lopputulos olisi ollut toisenlainen. Nythän se oli juuri sellainen jollaisia tiedän monen meiltä odottavan ja toivovankin :/ No, Aladdin joka tapauksessa palautui vähän yllättävänkin nopeasti startista, mutta kotona kun ruokin sitä, se pärisytti sieraimistaan aivan hermeettiset räkäklimpit ruokakuppiin. Mistä ne nyt sitten tulivat? Onko ori sittenkin kipeä? Siitäkö johtui koko päivän vaivannut vaisuus? Mitä jos jalan turvotus ei ollutkaan imppari vaan joku virus? Mukava hakata päätään seinään ja miettiä eri vaihtoehtoja, jos ja jos. Nyt ei auta oikein muu kuin katsoa ja odottaa nouseeko kuume, tuleeko yskä, lisääntyykö räkä vai mitä tapahtuu.

Mutta yksi asia on varma - tuli mitä tuli, niin Aladdinin ruokahalu ei katoa... Raveissa koppiin päästyään se alkoi vetää heinää niin että paukkui. Kotona se kolisti ruokakuppia, missä ne iltapöperöt  oikein viipyvät? ja kun ne sinne kippasin, hyökkäsi ori hyvin nälkäisenä kaurojensa kimppuun. Sanoinkin Vesalle että Aladdinin leuat jauhavat varmaan vielä silloinkin kun siitä on jo veretkin laskettu ;)