115.

Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä. 

Kotimatkalla autossa oli aikas hiljaista porukkaa.

Vetää mielen nimittäin mietteliääksi koska hengitystieongelmat ovat taas täällä. Jo lämmityksessä Aladdin oli epänormaalin vetämätön. Tahti ei juurikaan parantunut starttiin, vaan kuskilla oli käsky päällä lähdöstä maaliin saakka. Ensimmäiseen kaarteeseen tuli laukka kun oriin nenän edestä yksi heppa suhautti laukalla ulkoradoille, ja tämä siitä vähän hätääntyi. Jatkossa juoksi kolmannessa ulkona ja 25-lopetuksessa tuli kyllä ihan kärkirintaman tuntumaan mutta ilman minkäänlaista omaa intoa ja loistokkuutta, väkinäistä oli meneminen koko päivän.

Ei myöskään palautunut normaaliin tapaan, ja oli toisohjainenkin, joten ihmeteltävää piisaa. Jätin soittopyynnön Teivon klinikalle Kimmolle mutta en ainakaan tänään vielä saanut odottamaani puhelua. Olisin vähän halunnut jutella jatkokuvioista, miten edetä. Jos tämä on pölyallergiaa, niin nythän on siitepölykausi pahimmillaan. Voisiko se tehdä hevosesta noin huonon? Lisäksi oli toki huomattavasti lämpimämpää kuin aiempina hiitti- ja harkkaripäivinä, vaikuttaahan sekin palautumiseen. Sekä hevonen on saanut nyt vähän vihreää ja kyllähän se monet veltostuttaa myös. Mutta niin tai näin, ei tuo Aladdin missään tapauksessa normaali ollut. Hoitelin heti kotiintultua sen jalkoja kotikonstein ja muita hoitoja sitten spekuloidaan Kimmon kanssa. Kunhan nyt joskus soittaisi...

114.

"Huomenna mennään harkkareihin, harkkareihin, harkkareihin, huomenna mennään harkkareihin, aamupäiväksi!"

Eeh, tuon tutun vanhan lastenlaulun kömpelön  uudelleensanoituksen myötä totean että jeps, huomenna on siis taas harjoitusravit Pilvenmäellä ja sinnehän me taas lähdetään räpeltämään sekaan. Sarjaksi valikoitui maltillinen 1.35, tulossa siis todelliset hyvänmielenravit Aladdinille kun saa hölkkiä puolivaloilla menemään ilman totista pinnistystä ja kuolaimen puremista. Kyllä mua taas tänäänkin hirvitti kun luin Porin nollasarjan tuloksia. Siellä 3-vuotiaat saivat vielä 20m hyvää eteen, ja niin voittaja, 3v tamma, meni 17,3. Viimeiset rahat sai 17,8-tuloksella, ei paljon naurata. Jopa Kajaanin nollasarjalaiset, 3-v-hyvityksineen, painelivat tänään kahdeksaatoista. Huh. Ahdistaa. Olen vakavissani katsellut Aladdinille uran aloitukseksi Längelmäen Paikallisraveja Mäntän raviradalla, mutta kai ne sielläkin painelevat jotain ihan hulluja tuloksia. Ehkä mä vain ajelen näitä Pilvenmäen harkkareita ja niiden mutasarjoja lopun elämää kun ajatuskin oikeista raveista saa aikaan vatsanväänteitä :)

Loppukevennyksenä kuva meidän normaalista päivittäisestä treenikaverista. Tässä kuvassa aisojen välissä Keke:

113.

Hei mun nettiyhteys toimii!! Tai ainakin feikkaa toimivansa, ja sit kun teksti pitäisi julkaista niin *puff* bittiavaruuteen lähti taas kerran. Ongelmia on viime aikoina ollut netin kanssa enemmän kuin tarpeeksi. No, mutta yritetään. En edes muista mitä viimeksi olen jaaritellut ja miten sen jälkeen treenaillut, mutta tänään ainakin oli vuorossa ratsuhömppää!!! Siitä kuvasatoa tulee tässä:

Kuvissa siis Keken pylly ja Aladdinin korvat. Minä mennä humputin Kekellä ja ystäväni Sannamari Aladdinilla. Kummia perässähiihtäjiä, vähän väliä sai pysähdellä odottamaan missä laiskamadot oikein viivyttelevät! :D

 

Sitten kotipihassa patsastelua:

" Hihihihehehhe nyt niillä on neljä korvaa hihihihehehehe :D "

Että semmosta tänään. Ei aina pidä ottaa hommaa niin kamalan vakavasti, hauskaahan tän heppastelun olis tarkoitus olla :)

112.

Ei täällä mitään hätää ole vaikka otsikko niin viittaakin ;)

Tälle päivälle reeniresepti oli vetoja. Ja mukavastihan orhi taas laittoi tossua toisen eteen, mutta vauhdit olivat hyvin maltillisia, vain 1.40-1.55. Kyllä tässä on viime aikoina ihan tarpeeksi kaahailtukin. Tarkoituksena oli oikeastaan ajaa pitkää hiittiä radanvarsisuoralla mutta sellainen jättikokoinen telaketjukaivinkone esti tehokkaasti kulkemisen aiottuun suuntaan joten jouduin tyytymään tänäänkin siis vetoihin. Kaikki vaikutti olevan ok, ja hyvillä mielin mennään huomenna Eko-Hepoon kahlaamaan ja saunomaan.

111.

Muistatteko kun just valitin Aladdinin olevan liian lihava? No, nyt on keksitty mullistava, maailman yksinkertaisin laihdutuskonsti hevoselle: Venytys! :D Ei näytä enää yhtään lihavalta vaan suorastaan kylkiluut paistaa kun oikein venyttää, vähänkö näppärää!

Kävin tuossa aamupäivällä ajamassa orhilla seitsemän 500m vetoa 500m hölkkäpalautuksilla. Vauhdit 1.35-1.45. Tultiin talliin ja riisuin valjaat, mittasin sykkeen; 40. Ei tunnu poijjaalla enää missään tommoset treenit. Torstaina jos ajais 3 x 2000m, 1.45, 1.40 ja 1.35. Ja perjantaina mennäänkin sitten Eko-Hepoon loiskuttelemaan paikat notkeiksi :)

110.

Niin taas ollaan yksiä harjoitusraveja kokeneempia. Aladdin on kyllä ihana, vaikka se kotona on olevinaan hurja ori, on se rataympäristössä viimeisen päälle fiksu kaveri. Perillä oltiin tällä kertaa melkein suunnitellussa aikataulussa, vaikka Forssan keskusta tarjosikin taas vähän extremematkailua katuremontillaan. Sain valjastaa hevosen kaikessa rauhassa, ja olinpa muistanut ottaa kaikki varusteetkin mukaan!

Ajattelin hölkkyyttää oritta itse vähän suoralla, niin on sitten esilämmitetty polle kuskille annettavaksi. En kylläkään sitten muistanut sanoa Lindroosille ajaneeni jo tovin, kun vein hevosen radalle. No, kylläpä saikin Lölli lämmityskilometrejä! Muutama kierros hölkkää ja 45-vauhtinen 2000m hiitti pohjalle, jonka jälkeen hetkeksi katokselle huilaamaan. Ei siinä mitään, jos olis ollut joku hitaampi sarja, mutta olin ilmoittanut tällä kertaa 25-vauhtiseen lähtöön ja ehkäpä vähän vähempikin lämmitys olisi riittänyt kuin mitä orhi tälläkertaa sai.... :D

Lämmityksessä hevonen oli kuulemma tuntunut todella hyvältä, terveeltä ja letkeältä, kaikin puolin paremmalta kuin edelliskerralla huhtikuun alussa. Suurin syy varmaan kesäkenkään siirtymisessä, luulisin. No, startin aika koitti ja kuski kipaisi hakemaan Aladdinin katokselta. Sanoin että olen ihan tyytyväinen vaikkei heppa pysyisikään mukana 12-lopetuksessa. No hehe, ei kai nyt kukaan niin kovaa kaahaa, ennakoi kuski. Miten sen nyt ottaa, nimittäin pää märkänä-kilvanajoksihan lähtö sitten meni....

Aladdin lähti hyvin liikkeelle kolmosradalta, mutta luovi samantien sisäradalle jonoon kolmanneksi tai neljänneksi, en muista enää tarkkaan :D Hevosia oli mukana siis kymmenen, ihan oikean ravilähdön tunnelmaa sen puolesta. Siellä samoissa asemissa heppa pinkoi koko matkan, ensimmäinen kierros oli 24 ja toinen 22, kokonaisajaksi tuli sille siis 22,9. Keulahevoset (vanhoja kilpureita, "voittaja" oli 13-aikainen 55 000e tienannut...) lopettivat viimeiset 500m 11,0-vauhtia, ei järjen häivääkään taas kerran harjoitusravien ideaa ajatellen. Aladdin piti mukavasti oman vauhtinsa mutta mitään terävää rytminvaihdosta viimeisellä puolikkaalla ei vielä irronnut, ei todellakaan pysynyt mukana moisessa revityksessä, eikä kuski liioin sellaista pyytänytkään, kiitos siitä! Esitys oli kaikinpuolin tasapainoinen ja hyvä ja antoi paljon informaatiota siitä missä mennään. Starttiin ei tämän suorituksen perusteella ole vielä asiaa, vauhdit kun oikeissa raveissa täytyy olla ainakin 5sek kovemmat, jos mielii vähänkään pärjätä. Joka tapauksessa olen älyttömän tyytyväinen siihen että kolmevuotiaani menee tähän aikaan keväästä näitä vauhteja!

Tulevat viikotkin suunnittelin jo suurinpiirtein jos hevonen pysyy terveenä. Ohjelmassa on rauhallisia vetoja ja pitkiä, rauhallisia tupla- ja triplahiittejä. nyt kuitenkin ajettiin parin viikon välein aiempaa huomattavasti kovempivauhtisemmat hiitit joten elimistö saakoon rauhassa palautua niistä. Jollain konstilla Aladdinista olisi myös saatava muutama kilo pois, se kun on ihan melkoisen riskissä kunnossa, turhaa rasitusta jaloille. Se vain on helpommin sanottu kuin tehty, kun ei ruuan määrä nytkään ole mikään päätähuimaava hevosen kokoon ja rasitukseen nähden. Tosin "kesällähän on kyllä tapana kuivata", joten josko se toteutuisi Aladdininkin kohdalla ilman sen enempiä kikkailuja... ;)

109.

Aladdinin pään hyppykuppa on alkanut parantua. Märkäinen rupi on vaihtunut karvattomiin harmaisiin laikkuihin joiden keskelle on kasvamassa karva takaisin. Helpotuksen huokaus, ainakaan vielä ei muilla hevosilla ole näkynyt täplän täplää! Mysteeriksi jäänee mistä ori moisen vitsauksen itselleen sai. 

Tänään ajoin kevyen hölkkälenkin ja hevosella oli kaikki ok. Huomenna mennäänkin sitten sinne Forssan harkkareihin taas räpistelemään porukassa. Jännää, viime kerrasta on jo aika paljon aikaa kun ensin sairasteltiin, sitten Forssassa ei ollut harkkareita rospuuttokelien aikaan, ja viimeksikin oli pientä terveysmurhetta ilmassa. Yksin on vain ajeltu vetoja kotosalla ja hiittiä radalla. Tämä onkin siten vähän sellainen "Missä Mennään"-reissu. Saadaan vähän realistista kuvaa nykykunnosta ja muutenkin. Raporttia luvassa huomenissa..... :)

108.

Tammavarsa! Musta tammavarsa on syntynyt! Yleensä sanoisin, ou nou, viiruperse, mutta nyt tilanne on toinen. Olin "tilannut" meille upean emälinjan jatkajan, ja sen sainkin <3

Tässä kuvia, varsalla ikää n. 4h. Aika hieno minusta :)

107.

Kulunut viikko on vilahtanut ohi kuin varkain. Eläinlääkärin ohjeiden mukaan mentiin, alkuviikosta kävin ajamassa Aladdinilla nätin hölkkälenkin ja kaikki vaikutti olevan kuten pitääkin. Sopivan vireä mutta rento ori hölkkäili menemään sellaisen 8km ja takaisin talliin tuli kuivanenäinen Lölli. Ei räkävanoja, ei verivanoja nenässä vaan kaikki ok. Tänään sitten lähdettiin Teivoon hiitille. Suunnitelmissa oli 1.35-vauhtinen 3100m ja melkein ihanneajassa Aladdinin kanssa tehtävästä suoriuduttiin. Pari ensimmäistä kierrosta vähän rauhallisemmin ja viimeinen kiihtyvällä tahdilla niin että viimeinen puolikas oli 1.31. Kokonaisajaksi tuli 1.36, ei muuten ole ihan helppoa ajaa noin pitkää matkaa juuri oikealla vauhdilla :D Kovempaakin Aladdin olisi matkalla mennyt mutta en antanut, kun ohjeena oli ajaa hiljainen hiitti. Tämä palveli varmasti hyvin tulevaa tähystystä. Päälle hölkkäkierrokset, ja kävellen Teivonmäki ympäri. Katokseen tultua Aladdin oli kuin kävelyltä tullut, palautui siis tututun nopeasti.

Siitä sitten riisumiset ja pesut, ja olimme klinikalla sopivasti kymmenisen minuuttia ennen omaa aikaamme. Saimme tosin odotella vähän pidempään mutta eipä meillä mikään paniikkikiire mihinkään ollut. Kaikenlaisia potilaita sitä taas näkikin, kaksi aasia, kirjava shettistamma meidän 2,5v tytön rapsuteltavaksi, vempulajalkainen orpovarsa... No, vuoromme tuli ja ei muuta kuin huulipuristin huuleen ja tähystin sieraimeen. Ja toiseen. Ja löydöksiä tasan nolla. Kaikki oli siistiä, kurkunpää, keuhkoputki, ylemmät hengitystiet, nenäontelot. Ei punoitusta, ei rakkuloita, ei eritteitä. Hoito-ohjeeksi saatiin käsky palata normaalitreeniin! On tämä sitten kummallinen juttu. Ainoa mikä viikossa on muuttunut, on se että Aladdin on ollut yötäpäivää ulkona. Todettiin siis, että kyseessä saattaa olla jonkinlainen yliherkkyys, meillä kun käytetään kuivikkeena olkea ja oljessa on aina jonkiverran homeitiöitä, vaikka olisi kuinka huippulaatuista. Ilmeisesti Aladdinin hengitystiet ovat reagoineet siitä ja nyt kun "ongelmatekijä" poistui, myös ärsytysoireet poistuivat. No, mene ja tiedä, mutta nyt meillä on joka tapauksessa käsissämme taas täysin terve hevonen!

...ja sehän tarkoittaa sitä, että siitä jatketaan mihin jäätiin. Ensi keskiviikon Forssan harkkarit, here we come! :)

106.

Tähän väliin, kun Aladdin huilaa, pieni tarina Kekestä. Tänään isä sattui poikkeamaan meillä sopivasti juuri kun olin ajamassa Kekellä. Oli hokannut kaivaa puhelimen esiin, ja kuvasi lyhyen videonpätkän kun mennä hölköttelimme ohi. Tässä muutama kuvakaappaus videolta sekä itse video. Hevonen ravaa nyt todella terveen tuntuisesti, suorassa, rennosti ja tasapainoisesti, että sitä on silkka nautinto treenata :))

 

Huom! Vaihdoin videon youtubesta tulevaksi koska blogger tuhosi sen laadullisesti. Katsokaa uudestaan :)

105.

Että semmonen hiittireissu. Alkoi suunnitellusti radalta ja päättyi extempore klinikalle. En meinaa jaksaa edes kirjoittaa kun jurppii sen verran. Joka tapauksessa, olin ajatellut ajaa Aladdinilla vähän reippaamman ratahiitin, jotta saisin edes jotain kuvaa missä mennään muuallakin kuin täällä kotisuorilla. Vedoissahan kaikki on ollut ok ja hevonen on ollut iloinen, pirteä oma itsensä. No. Keli suosi, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja fiilis oli hilpeä Teivoa kohti ajellessa. Pohdintaa, ilmoittaisiko oriin sinne, tänne vai tonne, jos se tekisi hyvän hiitin. Hyväksi (tai siis superhyväksi yksin ajettuna) hiitiksi laskin että jos pääsisin Aladdinilla suurinpiirtein kahtaviittä ja hevonen palautuisi siitä helposti.

Alakatokset olivat tuhannen täynnä joten ajettiin suosiolla yläkatoksille. Sielläkin oli porukkaa kiitettävästi, alkavat karvalakkipapat heräillä talvihorroksestaan :) Koitin kysellä yhdeltä jos toiseltakin seuraa reippaampaan hiittiin, mutta kaikki nikottelivat vaan, eeeeeei me ny niiiiiiiiiin kovaa ajeta. Ei sitten, hevonen valjaisiin ja kappas! Rintaremmi oli jäänyt kotiin. Ensin kirosin, sitten totesin, mitä ei ole, se ostetaan, pieni lisätuumaus, ja sitten mitä ei ole, se rakennetaan. Että vinkkinä vastaavaan pulaan joutuville, ota kaksi loimen jalkalenkkiä (RP-loimen, sellaiset pyöreät kapeat joustavat, haka molemmissa päissä) ja yhdistä ne, kiinnitä päät valjaiden renkaisiin, ja tee yliremmi samaisen loimen häntälenkistä. Toimii, ja oli suorastaan tyylikkään siron näköinen :D No, joo... radalle  mars.

Aladdin oli lämmityksessä erittäin paineissaan. Niin paineissaan että katsoin parhaaksi zoomata sopivan selän, ja huutelinkin yhdelle puolitutulle sopiiko ajaa puseroon. Sopi, toki. Siinä mennä körötettiin peräkanaa muutama rinki, ja koitin siinäkin vielä hiittiseuraa kerjätä vaan virsi oli sama kuin muilla, emmä niin lujaa aja. Sitten vain hevonen volttaamaan, muutama rinki pyörimistä ja kaasua! Heh, enää ei ollutkaan niin paljon virtaa kun ei ollut samaan suuntaan tohottavia kavereita näköpiirissä. Ensimmäinen rinki tasaista 27-vauhtia. Kolmannelle puolikkaalle lähtiessä vedin korvapallot (Jep - meikä ajoi hiittiä vetopallojen kanssa, halusin opettaa senkin kikan) ja raivolla mölysin ja keppiäkin taisin vähän heilauttaa etukenoon. Kummasti kiristyi vauhti, mutta takasuoralla tuli heti ongelma eteen, hidas putte, jonka ohitettuaan oikein tunsin kuinka Aladdin alkoi jarrutella. No, päästiin me se toinen rinki 23-vauhtia, viimeinen 500m 21, ja tässä vaiheessa olin vielä ihan sfääreissä, mitä se meneekään porukassa :)

Siihen päälle kierros palautteluhölkkää, pois radalta ja kävelemään Teivonmäki ympäri. Katokselle tultua ehdin iloita kun hevonen ei puhaltanut pätkääkään, sitten kiersin pääpuoleen ja ups - oikea sierain oli veressä. Ei saasta, taasko se alkaa??? Alkuvuodesta oli jo ihan tarpeeksi hengitystieongelmaa, mitä nyt taas??? En vain ollut uskoa silmiäni, kun katselin tyyntä hevosta, ja sitten - köhköh. Ja kohta uudestaan. Ja uudestaan. Aaaaaaargh, olin niin varma että nonni, tämä hevonen oli sitten tässä, keuhkoissa massiivinen verenvuoto ja sitä se nyt yskii ja köhii. Soitin siltä seisomalta alas klinikalle mutta tietenkin juuri sillä kellonlyömällä ei puhelinajanvaraus ollut päällä. Riisuin nopeasti hevosen, löin pesemättä koppiin, ja ajaa hurautettiin nopeasti klinikan pihaan. Kerrankin kävi jäätävä munkki, Kimmon edellinen asiakas oli jo lähtenyt eikä seuraava ollut vielä ilmoittautunut, joten Aladdin pääsi suoraan tähystykseen. Typistetysti lausunto oli seuraava:

Oikea sierain värjäytynyt verellä. Nenäkuorikossa seinämillä pieni määrä verta. Alahengitysteissä ei limaa. Hyvin pieni verivana henkitorvessa. Kurkunpään imukudos voimakkaasti ärtynyt (3-vuotias hevonen). Anna olla viikonloppu huilissa, seuraa aamulämpöjä. Ensi viikon alussa yksi hölkkälenkki. Sen jälkeen voidaan ajaa vielä hiljainen hiitti. Tähystetään hengitystiet uudelleen rasituksen jälkeen. Mietitään jatko sen mukaan miltä oire vaikuttaa tässä vaiheessa.

Eli ei mitään järisyttävää kuolemantuomiota, vaan sitä samaa ärsyttävää kurkunpään kiusaa. Ei mitään mitä voisi lääkitä. Nyt tuleva viikko siis ylläolevan ohjeen mukaan, perjantaina mennään hiitille ja siitä suoraan klinikalle kontrolliin. Kimmo kyllä sanoi että joillakin nuorilla hevosilla (siitä maininta 3-vuotias) nuo löydökset voivat pysyä parikin vuotta ärhäkän kurkunpääntulehduksen jälkeen, ja jos oireet ensi viikollakin ennallaan, suosittelisi jättämään useaksi viikoksi lepoon. No heh, sen takiahan mä olen tässä Aladdinin kanssa pää märkänä työtä tehnyt tuulessa ja tuiskussa että se saa pitää parin kuukauden laidunloman just kun on alkanut kolkutella starttikuntoa. Voi kettu!!! Niin että ei mulla sitten muuta. Paitsi että myydään muutaman hehtaarin pientila pirkanmaalla vammaisine hevosineen. Tai vaihdetaan vaikka postimerkkikokoelmaan. Kiitos hei.

104.

Eilen sain haettua Aladdinille apteekista Hexocil-pullon. Pitäisi tappaa niin suurin osa bakteereista kuin sienistäkin, ja diagnosoin siis Löllille pälvisilsan. Mistä h**vetistä se sen on voinut saada, jäänee täysin mysteeriksi. Jännityksellä seuraan leviääkö se muihin hevosiin, tai vielä parempaa, itseeni. Se kun on yksi harvoista eläintaudeista joka voi tarttua myös ihmiseen, nice. Joka tapauksessa, vaahdotin pollen niskan ja pään, ja aineen muhiessa kengitin toisen takajalan, kultakenkä kun roikkui mukana enää parilla naulalla. On tää kesäkin taas,jos kenkä kestääkin niin naulat silti kuluu, perhana!

Kekestä mun on pakko kertoa parilla sanalla. Sehän tuli meille saatesanoin ole varovainen, se on todella raju otteissaan. No. Minä en ole vielä kertaakaan Keken rajuutta nähnyt, päinvastoin, siinä on todella fiksu ja rauhallinen hevonen! Alkuun varustelinkin sen kuin joulukuusen, remmi jos toinenkin jotta pysyy käsissä sitten jos se koittaa lähteä. Nyt mennään peruspäävehkeillä, perusnivelellä, sekittä. Korvat toki ovat kiinni, ne pidän kiinni ihan kaikilla, aina. (Paitsi Aladdinilla jos haluan ajaa kovempaa...) Ajanut olen sekä kevyillä hiittikärryillä että jarrukärryillä, ongelmitta. Vastaan on tullut kapealla tiellä lenkkeilijää, traktoria, junia edestä ja takaa, läheltä ja kauempaa. Kun paikat ovat tulleet tutuksi, ei Keke välitä mistään mitään, kulkee rennosti juuri niin rauhallisesti kuin minä haluan. Ja minähän haluan, kiire ei ole mihinkään. Toki sekin päivä vielä voi tulla että Keke päättää poistua paikalta. Mutta silloin yllätyn kyllä suuresti, täytyy tapahtua jotain todella dramaattista ensin.

Keke ja juna :)