Tässäpä sitä on nyt, lääkekuureiltu, muutama päivä. Tänään kävin ajamassa ensimmäisen nätin limanirrotuslenkin, 5km rauhallista hölkkää, ja hevonen tuntui niin hyvältä!! Pari pärskähdystä, siinä kaikki, talliintultua ei käytännössä minkäänlaista sierainvuotoa. Riisuin hepan valjaista, nakkasin takin selkään ja vein tarhaan. Myöhemmin päivällä katselin ikkunasta kun orhi mennä lepatti aidanviertä eestaas, ensin pukkilaukalla tonne, sitten kiitoravia tänne, vähän paikallaankeulimista, taas hurjalla spurtilla toiseen päähän tarhaa. Se on niin terveen oloinen! Enkä ole nyt muutamaan päivään kuullut yskimistäkään. Vähän mietin josko menis vaan keskiviikkona harkkareihin, vaikka 35-sarjaan, mutta päätin kuitenkin että ei ahnehdita, on kuitenkin vielä Sputolysiniäkin parin päivän satsi jäljellä joten sairaslomailkoon lääkekuurinsa loppuun ilman hiittejä. Luotan siihen että maltti on valttia!
Vaan on mulla pienet murheet tuon hevoseni kanssa. Kaverin hepalla ei ole asiat yhtä hyvin, tänä vuonna jo neljä ykköstä ottaneella lahjakkuudella on koko raviura vaakalaudalla valitettavan onnettomuuden takia. Niin paljon kuin vain voi hengessä mukana tsempata ja toivoa parasta, sen olen varmasti tehnyt! Nuo on niitä tilanteita joita ei soisi kenellekään hevosihmiselle, vuosien työ valuu hetkessä taivaan tuuliin. Joten eipä marista pikku köhästä ja nuhasta, meillä on kuitenkin neljä maahan asti yltävää, toimivaa jalkaa. :/
Ongelmat on aina suhteellisia vallitsevaan ympäristön tilaan ja olosuhteisiin nähden, tottakai saa nuhasta marista ihan kuten mäkin saan parkua mun vammaista hevosta vaikka jossainpäin maailmaa on nälänhätä ;)
VastaaPoistaShit happens, sanotaan... Eihän se kivaa ole, mutta kun ei sille mitään voi?
Sulla ainakin on asenne kohdallaan, ei voi muuta kyllä sanoa. Mutta onhan Onnin kohtalo ihan kohtuuttoman julma! Vaikka mulla ei ole hevoseesi osaa eikä arpaa niin harmittaa silti ihan käsittämättömän paljon teidän puolesta.
PoistaNo kun ei se tästä muuksi muutu vaikka kuinka potkii ja raivoaa. Se on niin monta kertaa vierestä nähty kuinka kaikki voi loppua yhteen hetkeen, joten ei voi valehdella edes yllättyneensä kun nyt kävi omalle kohdalle, vaikka toki se rankasti vituttaakin. Mutta pöly laskeutuu, ajatukset selkenee ja toivottavasti jossain vaiheessa taaksepäin katsoessa voi todeta tehneensä enemmän oikeita kuin vääriä ratkaisuja. Nyt ei olla vielä siellä asti, mutta kyllä tää tästä, pakkohan sen on, kun ainakaan omasta näkövinkkelistä katsoen ei juuri alemmaskaan ole mahdollista joutua. :D
PoistaOksurealistisesti voisin tähän loppuun vielä muistuttaa, että nauti säkin NYT kun sulla hevonen näyttää taas merkkejä paremmasta, nimittäin huomisesta ei koskaan tiedä mitä se tuo tullessaan... ;) On tää niin hiton veikeä laji, prkl!
PS. Missähän se lasku viipyy?? :D
Tottahan sä turiset. Nautitaan, nautitaan! Tästä kun lähden talliin, valjastan oriin ja lähden lenkille. Ja todennäköisesti ajan sen routamonttuun ja katkaisen sen jalan. Oikeesti olis viisaampaa olla ajamatta kotitiellä pari seuraavaa viikkoa, kelirikko alkaa meinaan olla pahimmillaan ja ajohommat vaarallisia. No, ei auta, jännitystä elämään ja menoks!
PoistaLaskua ei oo näkynyt, laitoin sähköpostilla eilen tiedustelua asiasta mutten ole saanut vastausta, taidan siis soittaa siitä tänään. Ettei vaan jäädä ilman!!! :)
Oleppa ajamatta niin johan siitäkin seuraa jotain ikävää, ei ehkä katkonaista jalkaa mutta jotain kuitenkin... Koskaan ei ole hyvä ;)
PoistaJa tosiaan, tuota laskua ilman me ei haluta jäädä :D
Ei tarvinu soittaa, sain vastauksen että elekää hättäelkö, kyllä se lasku tässä joskus tulee :D
PoistaHahaa, on ne varmaan vähän epäuskoisena katsoneet että voiko olla totta, joku ihan oikeasti kysyy koska saa laskun ja pääsee maksamaan :D
PoistaJoo, ota näistä selvää...Emmikin vaikuttaa nyt ihan normaalilta, mutta katsotaan nyt vielä yksi hiitti ja sit harkkarit ja sit _jos ja kun_ olis vaikka starttia ajatuksissa. Sitten onkin jo kesä, jo voi alkaa ite tekemään keittiöremppaa ja uittotreenaamaan heppaa, jolla edelleen nokka vuotaa kumminkin...huoh.
VastaaPoistaJa Outin tilanteessa 1-2viikkoa potkimista ja raivoamista olisi ihan kohtuullista, ellei jopa suositeltavaa. Paska ja epäreilu tämä maailman on yhä, ei kai se muuksi muutu, vaikka hetkellisesti voi välillä unohtaa. Uuteen nousuun vaan sitten, tavalla tai toisella (itse kukin)!
Niin, nyt kun syksyn ja talven räkätaudit alkaa olla taaksejäänyttä, niin eiks nyt sit oo aika alkaa oireilemaan siitepölyjä?? Että tasapaino säilyy eikä hyvä fiilis vaan vahingossakaan pääse niskan päälle!!! Hehe, he. Siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!
PoistaJep, se siitepölykin vielä ;D
PoistaHeh, tutkimuksen mukaan suurin osa onnettomuuksista sattuu kotona... Minne siis kyynispessimistisen pitää mennä ja ennen kaikkea minne kyynispessimistisen hevonen pitää laittaa...?! Kiukuttelin tuossa päivänä yhtenä normaalia(?) enemmän töissä ja kotona ja kaikki oli silleen, että whaaaat?! Väsymyksen ja vitutuksen lisäksi osasin luokitella myös sen, että "erään tutun" hevoselle kävi tosi kurjasti ja maailman on kyllä ihan syvältä. Että näin, itkukiukkupotkuraivarit täällä - check.
VastaaPoistaKiva nähdä että empaattisia ihmisiä, joiden päivä voi olla pilalla etäkaverin hajonneesta hevosesta, löytyy muitakin :) Muttasiisniin, pumpuliinhan nuo pitäis kääriä turpakarvasta viimeiseen häntäjouheen, eikä sekään takaisi että ne pysyy ehjänä. Huolta, murhetta, stressiä, riskinottoa. On tää hieno laji, jepjep.
Poista