103.

Puretaanpas vaihteeksi treeniraporttia pöytään. Ohjelmassa oli tänään vetoja, mutta jonkinverran tuli mutkia matkaan meistä riippumattomista syistä, yksi jättipitkä yhdistelmärekka oli keräämässä juurakoita meidän kulkureitin varrelta niin että ohittaminen oli mahdotonta. En sitten jäänyt odottelemaan vaan muutin lennossa suunnitelmaa, ja ajoin tasamaavetojen sijaan lyhyempiä mutta suhteessa raskaampia mäkivetoja. Yhdeksän vetoa, vauhdeiltaan 1.29-1.48, lyhyillä palautuksilla, ja orhi suoriutui niistä kunnialla, vielä jäi viimeisessäkin vedossa painetta naruihin :)

Toukokuun sarjoja olen salaa silmäillyt mutta vaikeaa, niin vaikeaa, on ajatella että oikeasti johonkin tuon hevosen ilmoittaisi :S Ei löydy muka tarpeeksi helppoja lähtöjä meille, ryhmään ei viitsisi ekana ilmoittaa, ja tasoitukset ovat kaikki muka liian kovilla nousuilla... Miksei voi olla vaikka nollasarja, jossa kolmevuotiaille 20m hyvitys, ja max. 200e nousut??? :D Ehhehe, taidan olla turhan vaativa... Muistan kun yksi meidän aiempi starttihevonen vielä kilpaili, sille mikään sarja ei minun mielestä ollut koskaan ylisarja, ja nyt fiilikset onkin ihan päinvastoin, mahdollisimman helpolla pitäis päästä :)

On meillä kyllä itseasiassa taas yksi fyysinenkin murhe. Aladdinin päähän on iskenyt joku sieni. Korva, niska ja poski ihan verestävällä ruvella. Se täytyy kyllä ensin saada kuntoon ennenkuin kehdataan mihinkään ihmisten ilmoille lähteä. Ärsyttävää, että aina pitää tulla jotain, jos ei isompaa niin sitten pienempää! Kai se tuosta paranemisen sijaan leviää kohta koko hevoseen, heh. Hyviä hoitovinkkejä vastaanotetaan!

102.

Pari päivää pulkassa taas. Eilinen vierähti Teivon reissulla Keken kanssa, käytiin kiertämässä muutama kierros rataa ja vähän kuulostelemassa missä mennään. Olin hevoseen tyytyväinen ja sain vahvistusta ajatuksilleni, mutta työmaata on edessä vielä useampi kuukausi ennenkuin päästään tositoimiin. Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa, maltti on valttia ja mitä kaikkea :)

Tänään hurauttelin Aladdinilla liudan 800m vetoja radanvarsisuoralla. Avovehkeillä ja korvat auki, ja sissus mutta sain kyytiä, Lölli paineli häntä tötsällä ja ohjissa oli totisesti painetta :) Palautuminenkin oli kovan harjoitteen jälkeen ensiluokkaista. Täytyy tässä varmaan alkaa vakavissaan virittelemään hevosta starttikuntoon.... Hirvittää vaan ajatuskin kilvanajosta, ei tänä päivänä saa hommaan pehmeää laskua oikein missään vaan heti on mentävä hurjia vauhteja. Jos ei mene niin karsintakierre on tosiasia. Nooh, katsellaan, mietitään... kutsuliitettä en ole selannut sillä silmällä vielä yhtään.

Sitten niitä varsauutisia: Ponitammamme poksahti vihdoin viime yönä kolmen kieppeissä, ja varsoi meille oripoika Ismon :D Kuvat puhukoot puolestaan, näihin kuviin, näihin tunnelmiin :)

26.4.2013 klo 02.50

Aamulla:

PS. Tämä ihana Ismo on myytävänä, yhteyttä voi ottaa hpaelli@gmail.com

101.

Tässä tällä kertaa kuva-arvoitus; Tunnista pyllyt :D Kaikki kolme kuvaa tänään otettu, lisävihjeitä ei tipu :)

1.

2.

3.

100.

Wau, tässä se tulee, sadas postaus Aladdinin blogiin :)

Ensin reeniraporttia tältä päivältä, kävin heittämässä radanvarsisuoralla yhden noin 1.30-vauhtisen hiitin ja hevonen oli niiiiiiiiin hyvä <3 Ai tätä kesäkenkien onnea ja autuutta! Kyllä Aladdin ravasi niin vapautuneesti ja suorassa ja pirteästi ja mitä kaikkea, olin todella tyytyväinen! Ja ihan ilman takaputseja, eikä kavioissa ollut naarmun naarmua. Hyvä, hyvä. Vähän ori pärskähteli palautushölkässä, mutta siitä vaan, nokka oli kuitenkin talliin tultua kuiva. Ja syke heti valjaat riisuttua enää 42, upeaa :) Mutta laihduttaa sitä kyllä olis vähän pakko, on se niin himolihava että eihän tommonen tankki vaan voi juosta kilpaa, tai ainakaan pysyä ehjänä...

Tämmöinen porukka tuolla reitin varrella on meitä katselemassa, ja Aladdinilla on aina niille kovastipaljon asiaa :

Seitsemän seinähull... eikun siis söpöä ponia, joista kahden edesottamuksia voi seurata tarkemmin täällä! :)

Ja sitten siihen varsinaiseen sadaspostaukseen. Paljon hyviä ehdotuksia tuli, ja valikoin ensimmäiseksi kirjoitukseksi Anonyymin toiveen siitä, miten Aladdin meille vuosi sitten tuli. Tarina alkaa oikeastaan jo vuodesta 2000, kun aloitin työt Nieminen Stablen palveluksessa ja samalla käytävällä passihevosteni kanssa majaili komea ja tulinen ori Mayday Birdland.

Mayday oli siis työkaverini, Sinkkosen Klasun passi, ja Mayday oli kyllä sellainen velikulta että heh :) Esimerkiksi voisi kertoa että Maydayn ruokakupin luukussa oli turvanmentävä aukko, se oli kovertanut sen hampaillaan pikkuhiljaa siihen, ja paukutti sitten luukkuaan onnellisena.  Tarhasta sen kiinniottaminen oli yksi taiteenlaji, väistellä välkkyviä hampaita, ja taluttaessakin sai kyllä olla ihan hereillä. Olihan Mayday kiistaton lahjakkuus, ja ikäluokkalähdöissä se oli jatkuvasti kärkikolmikossa. Harmi vain, että se sattui syntymään samana vuonna sellaisen suuruuden, kuin BWT Magic kanssa. Nyt kun katson senaikaisia tuloksia, niin monta kertaa tulojärjestys oli BWT Magic - Mayday Birdland - Macho Waltter. (Macho oli muuten minun passi, ja todella rakas sellainen <3)

No. Miten tämä kaikki sitten liittyy Aladdiniin? -Siten, että noina vuosina tutustuin mieheen Birdland-hevosten takana, Tapio Pajuojaan. Siltä ajalta mielikuvat olivat, että Tapsa oli aina, siis aina, hyvällä tuulella! Kertakaikkiaan sellainen heppu että jos kaikki olisivat samanlaisia, olisi maailma paljon parempi paikka elää :) -Sekä siten että Mayday oli Aladdinin emän, A'la Birdlandin täysveli. Myös A'la Birdland oli tuohon aikaan Niemisellä, asiallinen kilpatamma ollen parhaimmillaan Villinmiehen Tammakilvan neljäs häviten voittajalle vain kymmenyksen. Suku Aladdinin takana oli siis periaatteessa jo ennestään tuttua ja hyväksihavaittua.

Viime talvena meillä oli kilpailuliisingissä mukava vanha putteruuna Mirvori jonka virittelin sen uran oltua jo lähestulkoon finaalissa, vielä kerran uuteen nousuun. Mukavasti siinä onnistuttiinkin, kuuteen viimeiseen starttiin neljä totosijaa, ennätystä sivuten Vermossa V65-kakkonen kauden kruununa, mutta sitten tuli - niinkuin valitettavan usein raviurheilussa käy - loukkaantuminen. Hankosidevamma päätti vanhan sotaratsun uran lopullisesti ja Mirvori jatkaa kirmailuaan nykyään sateenkaarisillan tuolla puolen. Joka tapauksessa starttihevosen paikka tallissa oli siis tyhjillään, ja kun ei ihmisellä ole järkeä päässä, pitihän sitä alkaa karsinantäytettä heti etsimään. Laitoin nettiin ilmoituksen jossa huhuilin liisinkiin kilpahevosta. No, tarjottiinhan niitä, jos vaikka minkälaisia räpsyjä. Yhdestä oli paperitkin jo allekirjoituksia vaille tehtynä, mutta sitten hevosen omistaja alkoi keksiä kohtalaisen erikoisia omia ehtoja, jolloin minä vihelsin pelin poikki ja jatkoin etsintää muilta tahoilta. 

Muutamaa kaksivuotiasta varsaakin tarjottiin, joistakin olin vähän kiinnostunutkin, mutta ehtivät sitten mennä vähän ohi suun joten päätin kilauttaa kaverille, siis Tapsalle, ja kysäistä olisiko tälle jäänyt jotain ylimääräistä hevosta nurkkiin lojumaan, joka joutaisi meille liisinkiin. No, eipä ollut valmista starttihevosta, mutta kuuulemma yksi muotopuoli varsa joka oli vähän viallisena jäänyt myymättä ja oli nyt treenissä Pilvenmäellä. Sitä sopisi kuulemma käydä koeajamassa, ja eipä meitä ennenkään ole paljoa tarvinnut yllyttää, kun olin jo sopinut koeajopäivän kalenteriin.

On kyllä tunnustettava, että ensivaikutelma ei mitenkään säväyttänyt. Romuluinen, h*lvetin karvainen, rumppamahainen, pattipolvinen vetelä orivarsa. Tämäkö nyt sitten olisi se meidän tulevaisuuden kultakaivos, ööööööh? No, silmät kiinni, varsa valjaisiin ja menoksi. Hölkkätreenissä oli kuulemma talven ollut, hiittiä ei oltu ennen ajettu. Siinä sitten ajaa huruutettiin rataa ympäri, ja niin vaan koipeliini karvaturri otti vauhtiakin sen verran että uskottava se oli, kyllähän siinä juoksijan vikaa taisi olla jo silloin. Heppa takaisin talliin ja lupasin ilmoitella lähiaikoina mitä tehdään. Autoon päästyäni totesin Vesalle, jaahas, soitetaanpa Tapsalle että sillä on yksi elätettävä vähemmän :) ja niin sitten tehtiinkin, joku Aladdinissa oli vain ollut sellaista, varmaankin se ravin letkeys, menemisen helppous, että eihän sitä voinut ottamattakaan jättää :)

Ja tässä sitä nyt ollaan, monivaiheinen vuosi takana, ja huikeat vuodet vielä edessä :D Ei voi muuta kuin kiittää Tapsaa luottamuksesta että antoi oriinsa meille liisinkiin, yritetään olla luottamuksen arvoisia ja niittää roppakaupalla mainetta ja kunniaa (ja kasvattajarahoja) Birdland-Teamille!

Aladdin 2.4.2012

Mitä on tapahtunut?? Kiltistä pikkupojasta on muuttunut tapiiri!! 31.3.2013

Ja muuten, eilen oli Aladdinin virallinen syntymäpäivä, PAALJON OOONNEEAAA VAAAN!

99.

Yhdeksännenkymmenennenyhdeksännen blogikirjoituksen vuoro on nyt! :) Hölkkälenkillä siis taas tänäänkin käytiin, kevyt viiden kilometrin pyrähdys vain. Ja jotenkin tuntuu hevonen nyt niin mahtavan elastiselta ja letkeältä, voimaa uhkuvalta ja vireältä, että pelkkä hölkänajo sai typerän virneen leviämään kasvoilleni. Olin siinämäärin hyväntuulinen ajamasta tultuani, että Vesakin jo kysyi, alkoiko Aladdin tuntua vähän niinkuin Ilmiltä? (Toim. Huom. Ilmi oli yksi aiempi kilpa- ja siitostammamme, jolla oli ehkä terävin spurtti ajamistani hevosista koskaan. Huolimatta siitä että se oli 144cm töppöjalka, 07-avaus talvikengillä ei ollut sille juttu eikä mikään....) No, hö, enhän mä ajanut muuta kuin hölkkää, ja pienen pätkän reippaampaa ihan vain että se lima joka jossain mahdollisesti kummittelee, tulisi ulos. Eipä näkynyt limaa sieraimissa, eikä mitään muutakaan. (Paitsi hilseilevää ihoa turvassa, oma moka, mitäs hinkkaa sitä turpavärkkiään bliistrattuihin jalkoihin! :D)

Seuraavaksi olisi sitten tosiaan vuorossa jo sadas tekstinpätkä. Kymmenesosa tehtävästä suoritettu! ;) Olisiko teillä, blogini valtaisalla lukijakunnalla (hähää, tilastot ovat armottomia, tiedän että teitä on paljon enemmän vaikka säännöllisiä kommentoijia on käytännössä alle viisi), toivetta mistä kirjoittaa tämän merkittävän välietapin johdosta, vai sönkötänkö vain taas jonkun perinteisen kuivan itseään toistavan hölkkälenkkiselostuksen räkäraportteineen?

98.

Tässäpä sitä on nyt, lääkekuureiltu, muutama päivä. Tänään kävin ajamassa ensimmäisen nätin limanirrotuslenkin, 5km rauhallista hölkkää, ja hevonen tuntui niin hyvältä!! Pari pärskähdystä, siinä kaikki, talliintultua ei käytännössä minkäänlaista sierainvuotoa. Riisuin hepan valjaista, nakkasin takin selkään ja vein tarhaan. Myöhemmin päivällä katselin ikkunasta kun orhi mennä lepatti aidanviertä eestaas, ensin pukkilaukalla tonne, sitten kiitoravia tänne, vähän paikallaankeulimista, taas hurjalla spurtilla toiseen päähän tarhaa. Se on niin terveen oloinen! Enkä ole nyt muutamaan päivään kuullut yskimistäkään. Vähän mietin josko menis vaan keskiviikkona harkkareihin, vaikka 35-sarjaan, mutta päätin kuitenkin että ei ahnehdita, on kuitenkin vielä Sputolysiniäkin parin päivän satsi jäljellä joten sairaslomailkoon lääkekuurinsa loppuun ilman hiittejä. Luotan siihen että maltti on valttia!

Vaan on mulla pienet murheet tuon hevoseni kanssa. Kaverin hepalla ei ole asiat yhtä hyvin, tänä vuonna jo neljä ykköstä ottaneella lahjakkuudella on koko raviura vaakalaudalla valitettavan onnettomuuden takia. Niin paljon kuin vain voi hengessä mukana tsempata ja toivoa parasta, sen olen varmasti tehnyt! Nuo on niitä tilanteita joita ei soisi kenellekään hevosihmiselle, vuosien työ valuu hetkessä taivaan tuuliin. Joten eipä marista pikku köhästä ja nuhasta, meillä on kuitenkin neljä maahan asti yltävää, toimivaa jalkaa. :/

97.

Ääh. Ja puuh. Aladdinin verikokeiden tulokset tulivat. Kaikki ok.

Testi               Tulos  Yksikkö        Refer.    Min    Max
--------            -----  -------        ------ ------ ------
B-Leuk                  6,7  10^9/l                       6,4      10,8
B-Eryt                10,96  10^12/l                    8,1       10,5
B-Hb                    161  g/l                            135       170
B-Hkr                    45  %                               36        46
MCV                    41,1  fl             (*--)      39     52
MCH                    14,7  pg             (*--)      14     18
MCHC                  357,8  g/l            (--*)     312    365
Fibrinog                3,2  g/l            (-*-)     2,0    4,0

Suomeksi:

Yleisimmin käytettyjä tulehdusarvoja hevosella ovat valkosolujen eli leukosyyttien (LEUK) kokonaismäärä ja  fibrinogeeni (FIBR). 

Aladdinin leukosyytit 6,7, ok:

"Valkosolut ovat eläimen omia puolustussoluja, joilla elimistö reagoi infektioita vastaan tappaen niiden aiheuttajia. LEUK määrä nousee nopeasti tulehduksessa.  Esimerkiksi rodokokki-infektiota (paiseinen keuhkotulehdus ja ripuli) sairastavalla varsalla veren valkosoluarvo voi nousta runsaasti, jopa yli 20 x 109/l. Kuitenkin hyvin voimakkaassa tulehduksessa valkosoluarvo veressä laskee, koska elimistö kuluttaa niitä taistelussa infektiota vastaan. Esimerkkeinä edellisestä on vastasyntyneen pikkuvarsan sepsis tai salmonella-infektiosta kärsivän hevosen verenmyrkytystila. Valkosoluja tuhoutuu myös hevosen sairastaessa virusinfektiota, mutta arvo laskee yleensä lievemmin edelliseen verrattuna. "

Aladdinin fibrinogeeni 3,2, ok:

"Fibrinogeeni on ns. akuutin faasin proteiini, joka nousee erilaisissa akuuteissa tulehduksellisissa sairaustiloissa. Näistä tyypillisimpiä esimerkkejä ovat hengitystieinfektiot, kuljetuskuume (keuhkokuume ja keuhkopussintulehdus) sekä vatsakalvon tulehdus. Sellaiset bakteerien aiheuttamat sairaudet, joissa elimistöön muodostuu paiseita, nostavat FIBR arvoa voimakkaasti. Varsan rodokokki-infektio, joka ilmenee n. 1-4 kk ikäisellä varsalla, voi nostaa veren FIBR arvoa jopa kaksinkertaiseksi. Poikkeuksellisen korkeita arvoja tavataan myös, jos hevonen sairastaa jotain kasvainsairautta. FIBR arvon nousu huippuunsa kestää kuitenkin useamman päivän, joten arvo saattaa olla sairauden alkuvaiheessa normaali tai vain hiukan koholla. Tulehduksen parannuttua FIBR arvo laskee hitaasti ja joissain tapauksissa arvon palautuminen normaaliksi voi kestää jopa viikkoja."

 Aladdinin HB 161, ok, HKR 45, ok, ERYT 10,96, ok, MCV, MCH, MCHC ok:

"Hevosella on poikkeuksellisen iso perna, johon se varastoi punasoluja eli erytrosyyttejä. Kun hevonen on levossa, suuri osa punasoluista on varastoituneena pernassa. Rasituksen aikana, esimerkiksi hevosta valmennettaessa, perna pumppaa punasoluja verenkiertoon, jolloin rasituksen aikana taataan näin parempi hapen kuljetus veren punasolujen avulla kaikkiin osiin elimistöä. Levossa otetussa verinäytteessä punasoluarvot ovat siis hyvin erilaiset kuin liikunnan jälkeen otetussa ns. rasitusverinäytteessä. Samoin lepoverinäytteen arvo voi olla suhteettoman korkea, jos hevonen pelkää verinäytteen ottoa, jolloin perna myös supistuu pumpaten punasoluja vereen (adrenaliinin vaikutuksesta).

Punasolut siis sisältävät hemoglobiinia, joka kuljettaa happea kudoksiin. Punasoluarvoja ovat mm. hematokriitti eli punasolujen tilavuusosuus (HKR, englanniksi PCV packed cell volume), hemoglobiini (HB), ja punasolujen kokonaismäärä (erytrosyytit, ERYT). Myös punasolujen kypsyysastetta, tilavuutta ja niiden HB-arvoja voidaan mitata. Erilaiset punasolumitat ( MCV, MCH, MCHC) eivät hevosella juuri muutu yksittäisiä poikkeustapauksia lukuunottamatta. Korkeat punasoluarvot voivat olla merkkinä hevosen elimistön kuivumisesta, jolloin samalla veren valkuaisarvo on kohonnut. Se voi johtua myös ylikunnosta tai näytteenottoa edeltävästä kovasta rasituksesta tai jännityksestä. Matalat punasoluarvot puolestaan voivat kertoa mm. elimistön verimäärän äkillisestä vähenemisestä, kroonisesta verenvuodosta, madoista tai huonosta yleiskunnosta. Lisäksi on huomioitava, että punasoluarvoissa on huomattavaa rotujenvälistä vaihtelua ja kylmäverisillä hevosilla ja poneilla arvot ovat jo luonnostaan matalia. Teoriassa punasoluarvot kohoavat kunnon noustessa."

Ja lähestulkoon samat asiat vielä uudestaan:

 "Tulehdusarvot

Tulehdusarvomääritys (CBC) sisältää yleensä puna (RBC)- ja valkosoluarvot (WBC) sekä fibrinogeenin. Tuoreista näytteistä voidaan laskea myös verihiutaleet. Punasoluarvoista käyttökelpoisimmat ovat punasolujen kokonaismäärä, hematokriitti (hkr/pcv) ja hemoglobiini (Hb). Erilaiset punasolumitat (MCV, MCH, MCHC) eivät hevosella juuri muutu yksittäisiä poikkeustapauksia lukuunottamatta.

Punasolumäärä kertoo punasolujen kokonaismäärän, hematokriitti kertoo taas niiden osuuden veritilavuudesta. Hyväkuntoisella tai kuivuneella hevosella punasolujen osuus on suhteellisesti korkeampi. Rasituksen jälkeen otettu hematokriitti on aina korkeampi kuin levossa, koska hevonen vapauttaa pernasta tarvittaessa lisää punasoluja verenkiertoon. Hemoglobiini kertoo punasolujen hapenkuljetuskyvystä, ja se vaihtelee terveilläkin hevosilla paljon. Hemoglobiini ja rauta liittyvät yhteen, käytännössä hemoglobiini on parempi mittari hevosen tilasta kuin seerumin rauta. Matala hemoglobiini voi olla merkki lievästä infektiosta, silloin hevonen pyrkii vähentämään elimistön rautapitoisuutta, jotta bakteerit eivät voi hyödyntää sitä.

Valkosolut ovat tulehdusmittari: alhaiset tai korkeat valkosolumäärät viittaavat usein aktiiviseen tulehdusprosessiin. Valkosolut jaetaan granulo-, lymfo- ja monosyytteihin, joiden osuuksista voidaan toisinaan päätellä jotain sairauden tyypistä ja kestosta.

Fibrinogeeni on proteiini, jolla mitataan tulehdusreaktiota. Normaaleissa laboratoriomittauksissa fibrinogeenin tulisi olla alle 4 g/l. Virustulehdukset eivät välttämättä muuta sitä, mutta bakteeri-infektiot ja myös kudosvauriot (kuten turvotus, tulehdusreaktiot) nostavat. Silminnähden terveenkin varsan fibrinogeeni on usein jonkin verran koholla, sillä varsat kohtaavat ensimmäisen vuoden aikana paljon immuniteettiin vaikuttavia mikrobeja. Fibrinogeeni reagoi selvästi soluja hitaammin tulehdukseen. Sen nousu havaitaan vasta muutaman päivän kuluttua tulehdusreaktion alkamisesta ja vastaavasti se pysyy pitkään koholla, vaikka aktiivinen prosessi olisi jo rauhoittunut."

Lainaukset Yliopistollisen Eläinsairaalan ja Hyvinkään Hevossairaalan sivuilta.

Mitä tässä nyt sitten Aladdinin kanssa tekisi? Katselee tuota silmänilo lihastenpullistelija hamapidennäyttäjää joka uhkuu terveyttä ja elämäniloa, ja odottaa että yskä ja nuha joskus loppuisi. On tää niin p*rseestä sanon mä.  Pitääks mun kohta sortua johonkin luontaistuoterohtoihin vai woooot? Täytyy kai konsultoida viisaampia..... :/

Muoks:

Vertasin veriarvoja Aladdinin syyskuisiin, varmuudella terveenä otettuihin tuloksiin, ja kaikki arvot ovat suorastaan melkein paremmat kuin silloin. Ihmettely jatkuu...

96.

Tänään en reenaillut hevosen hevosta. Omakin räkätautini on kiitettävästi imenyt mehut kropasta ja koska Vesalla oli vapaapäivä, minä NUKUIN. Nousin sängystä vasta puoliltapäivin ja olin ihan tööt. Ei se liikakaan nukkuminen kyllä hyvästä ole, kun sitten päässä humisee ja juilii. No, virkosinhan minä siitä koomasta lopulta tuon 2v tyttäreni armollisella avustuksella ja "aamu"kahvien jälkeen lähdin talliin katsomaan paljonko mulle oli jäänyt Vesan jäljiltä hommia. Olihan siellä, kun miehen kaikki aika oli mennyt lumitöissä !!! Hitsi mikä takatalvi, vaikkei kevättäkään oikeastaan ole vielä ollutkaan! 

Mutta tosiaan, siellä tallissa oli mua vastassa Lölli kita ammollaan, hän taas kerran oli sitä mieltä että joka karsinan oven avaa, se parempiin suihin syötäköön. No, sopii yrittää, ja kun leuat olivat nappaamassa minua rinnukseen, väänsinkin orhia salamannopeasti nenästä. Siitäkös Löllimölli suivaantui ja tarjosi etusellaan yläviitosta. Niin tein sitten minäkin, tarjosin vastineeksi luuvitosen leukaan, ja päästiinhän me siitä sitten yksimielisyyteen laitetaanko se riimu päähän sovussa vai ei :) Mistä tämä sitten kertoi? Siitä, että hevonen on kaikinpuolin erittäin pirteä, riehakas, eloisa oma itsensä, ei laisinkaan apea ja sairaan oloinen, mistä taas köhiminen ja räkä kielii. Äh, ärsyttävää.

Illalla olikin vuorossa täysin rutiineista poikkeavaa iltaohjelmaa. Paikallinen raviseuramme järjesti Lähdekorven Karin luennon/keskustelutilaisuuden, ja tottahan paikalle oli hankkiuduttava keinolla millä hyvänsä! Antoisa ja hauska reilu parituntinen olikin, ja mielenkiintoista oli kuulla ruotsalaisesta ravikulttuurista, treenareista, radoista, joskohta Karin omasta valmennusfilosofiastakin. Aika paljon tulee itse treenattua lähestulkoon Karin mainitsemilla tavoilla jo nyt, mutta sen verran valaistuin, että taidan lisätä vielä pari vetoa harjoituskertaa kohti, ja muuttaa hiukan välipalauttelujen rytmitystä. Jos tuntuu että homma ei sovi omalle hevoselle, ainahan sitä voi palata vanhaan, mutta mielestäni tässä touhussa on aina oltava valmis kehittymään ja kokeilemaan uutta. No, kunhan nyt mulla olis ensin terve hevonen johon saisi alkaa soveltamaan :D

95.

Voi vitsit kuulkaa. Eilen aamupäivällä ajoin Aladdinilla 7 kpl 500m vetoa raskaalla, pehmeällä hiekkapohjalla. Ja hevonen oli hyvä! Kaikki ok, ei mitään negatiivista huomautettavaa. Vauhdit oli 1.32-1.45 ja palautukset todella lyhyitä. Sykkeetkin tulivat alas normaalin nopeasti huolimatta raskaasta pohjasta. Olin todella tyytyväinen treeniin ja kotona suorastaan hymyssäsuin pesin kuraista hevosta ja varusteita, omakin nassu sai taas pitkästä aikaa hiekkapuhalluksen :D

Mutta.

Iltatallissa hevonen yski. Ja tänään se on yskinyt jo monta kertaa, ja pärski limaa sieraimistaan useaan otteeseen. Lämpöä ei ollut ja ori on pirteä oma itsensä. Mut mä vaan en ala, ei oo tainnut virus hellittää vieläkään :( Tiistaina meidän ell tulee rokottamaan koiraa ja saa nyt sit ottaa samalla veret  Aladdinista. Voi kökön kökkö :(

94.

Vuoden ja kaksi päivää. Niin kauan on Aladdin ollut meidän :) Tässä muutama kuva kuluneelta taipaleelta:

 Ensimmäisen treenilenkin jälkeen, 8.4.2012:

 Tässä näkyy jo ensimmäinen vastoinkäyminen, paise herpesrokotteesta 04/2012:

 Paiseenpuhkaisu klinikalla.

 Kaula paranemaan päin, 05/2012:

Lölli on kaikkien suosikki:

 Toukokuun lopulla 2012:

Laitumeen! Kaverina Late 1v:

Treeniä pendolinojen kanssa:

 Opetuslähtö hyväksytty!

 Viilennystä teivossa opparin jälkeen:

Taas klinikkavieraana, kolvattiin jänispatit:

Talvitreeniä:

 Ja tarhariehuntaa:

Työntekoa Teivossa:

Silmänilo:

Rakkaus:

93.

Harkkareissa taas pitkästä aikaa! Otin oikein kamerankin mukaan, mutta koska olimme perinteisesti viime tingassa perillä, sinnehän se jäi, auton hanskalokeroon ravien ajaksi. Nopeasti ori valjaisiin ja samantien lämmitykseen. Eipä kerennyt valjakko montaakymmentä metriä kun jo kuski käänsi ympäri ja halusi siirtää kärryjä eteenpäin. Joo, mä tiedän että Aladdinin kyljet ottaa aisoihin kiinni, mutta ajattelin silti valjastaa vähän kauemmas että takasilla olisi tilaa potkaista kunnolla taaksepäin. Siirrettiin sitten kuitenkin kärryt Aladdinin pyllyyn kiinni ja kuski oli tyytyväinen :) Onhan se taivaan tosi että ori on talven aikana levinnyt ja paisunut kuin pullataikina, ja pakko se on uskoa että kärrykauppa kutsuu. Ei vaan nyt millään olis ollut just nyt saumaa investointiin, kun en halua mitään pilipaliStartteja tai ties mitä muita "laatukärryjä" ostaa, vaan Customit ne olla pitää.

Joka tapauksessa, sinne meni Aladdin ahtaine pikku flexureineen rataa kiertämään. Ja näytti ihan pirteältä :) Vähän oli alkuun toisohjainen mutta vertyi siitä sitten, ja oho, otti ihan jopa pientä palaakin ilman sen suurempaa hätistelyä. Lämmityksen ja startin välin kävelytin lähes kokonaan, sen verran kävin katoksella että laitoin hevoselta kielen kiinni ja omaan päähän kypärän, kiireessä kun oli karvalakki jäänyt päähän sen sijaan. Sitten 1.30-lähtöön olikin aikaa enää muutama minuutti ja kuski tuli nappaamaan multa hevosen. Minä kaivelin orhilta pumpulit pois korvista, "jotta voisin paremmin kuulla sinut", vedin sekin kiinni ja toivotin hyvää matkaa.

Niin se äidin pikku poika siellä taas nätisti volttasi, tällä kertaa kolmosraiteella, ja olishan se taas lähtenyt ihan miljoonaa keulaan jos vaan kuski olis päästänyt. Strategia oli kuitenkin ajaa selkäjuoksu että oppii porukassakin juoksemaan, ja voi sitä pään ravistelua ja niskojen nakkelua kun ei Lölli saanut vapaasti pinkoa menemään! Ajattelinkin että kohta laukkaa kun niin kovin päätään ravistelee, mutta eipä tällä kertaa ollut minkäänlaista meininkiä laukata. Niin sitten Aladdinin juoksupaikaksi tuli kolmas ulkona, ja eipä sieltä tarvinnut mihinkään käännellä kun keula veti tasaisen kiihtyvää tahtia. Väliajat 30,0, 29,0, 27,0 ja 19,0 keulalle, me ei lopetettu ihan niin kovaa vaan kuskin kellon mukaan toinen kierros 24,0, viimeinen 500 21,0. Tyytyväisiä oltiin kaikin tavoin, hevonen ravasi hyvin, toimi hyvin, ja otti vauhtiakin hyvin. Vaikka Vesa sanoikin heti maaliintulon jälkeen, "Eiks se päässy kovempaa?", mutta eihän se urpo tajua että ei 30-sarjassa tartte hevosen lopettaa nollanollaa, varsinkin kun se on vasta muutaman vauhtiharjoituksen juossut sairastelun jälkeen :D Päinvastoin, kuskille kiitos ettei ahdistanut enempää kun se ei todellakaan ollut tänään tarkoitus!

Hiitti oli siis erinomainen ja palveli loistavasti jatkoa, taas sovittiin kuskin kanssa uudet treffit parin viikon kuluttua oleviin harkkareihin. Kenties silloin saadaan jo ajaa kesäradalla??? Tästä hiitistä Aladdin palautui normaalisti, sykkeet tulivat alas nopeasti, eikä nenästäkään ollut valunut mitään ylimääräistä joten hyvillä mielin lähdettiin pisujen ja pesujen jälkeen kotia kohti.

- - - - - -

Kotiin tultua laitoin Aladdinin suoraan tarhaan, jotta saa vapaasti verrytellä maitohappojen rippeet lihaksistaan omaan tahtiin pois. No, ei ollut ori montaa minuuttia ehtinyt tarhassa olla kun kuulin talliin kolinaa ja menin kurkistamaan mitä tarhassa tapahtuu. Siellähän tuo makasi piehtaroituaan, jumissa putkiaitaa vasten, sätki ja riuhtoi ja painui vain syvemälle kiipeliin. Ei kun operaatio Pelastakaa Raviori Aladdin käyntiin ja kiskomaan hevosta pois aidan alta. On se muuten aika painava yksin kiskoa, ei voi muuta sanoa! Joka tapauksessa kun aikani oriin kanssa painin, pääsi se lopulta irti aidasta ja nousi ylös, oikean takasäären nahat putkessa roikkuen. Sisäsääreltä kuoriutui siis mukava suikale ja kai siinä samalla paukkui hankkarit ja repeili ties mitkä loitontajalihakset, en edes uskalla arvailla :( No, ei tuo naarmu nyt onneksi kamalan pahalta näyttänyt ainakaan vielä mutta se riuhtominen ja sen seuraukset, kyllä hirvittää! Huomenna täytyy käydä ajamassa kevyt palauttelulenkki ja kuulostella samalla kuinka vammainen hevonen mulla tämän päivän jäljiltä on.... Nice.