180.

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, jokaiselle soittaneelle, tekstanneelle, sähköpostia laittaneelle, on lohdullista tuntea ihmisten välittävän silloin kun maailma potkaisee oikein kunnolla. Kyllähän sitä valittaa helposti pienistä, köhähtävästä Löllistä tai könkkäävästä Kekestä, mutta ne huolet ovat säälittävän mitättömän olemattomia verrattuna siihen että olen juuri menettänyt unelmieni varsan. Lissu oli täydellinen - en vain olisi muuttanut siitä mitään. Se oli meidän kymmenes itsekasvatettu varsa. Aina haaveilemani pikimusta kyömypäinen tamma. Pitkäjalkainen ja -runkoinen, kevyt urheiluhevosen alku joka ei vain ravannut - se lensi. Luonteeltaankin kaikkea mitä halusin, järkevä ja rohkea, kiltti mutta silti sopivan kipakka. Olisihan se ollutkin liian hyvää ollakseen totta, joten näinhän sen tietysti pitikin mennä. Ei meitä vain ole suotu onnistumaan tässä hevoshommassa. 

Kyllä todella syvissä vesissä kuljin pari päivää, mutta nyt alkaa taas jo se käsittämätön hevosihmisen optimismi nostaa päätään ja ehkä konkreettisimmin se kulminoitui siihen että eilen Keken ja Laten kanssa Ekoheposta lähdettyämme ajoimme Horzen myymälälle, ja ostin itselleni uuden raspin :) Vanhat alkoivat olla jo kovin tylsiä ja lipsuvaisia, itseasiassa olin saanut ne ammattisepän ollessa heittämässä ne roskiin. Uusi, uutuuttaan karkeaakin karheampi raspi symboloikoon nyt sitä, että ei tämä pään seinään hakkaaminen vain lopu, ja jatketaan nyt ainakin niin kauan kuin raspissa kulutuspintaa riittää :)

Lissu kulkee koko ajan ajatuksissani mukana, mutta onneksi tekemistä on riittänyt näiden maan päällä taivaltavien hevosteni kanssa. Olen ajellut Latea ja eilen siis käytiin ruunapoikien kanssa Ekohepossa vesikävelymatolla ja infrapunasaunassa. Tänään saavat viettää vapaapäivän, ja huomenna ajan molemmat. Huomenna tulessa on myös starttiinsa Hankasalmella valmistautuva Lölli. Se oli käynyt keskiviikkona rauhallisella ratahiitillä, ja tänään Mikko ajaa sillä niin että lumihanki pöllyää ;) Lölli on ollut todella pirteä poika, senkun huutelee mennessään, kuuluttaa naapuritalleihin että hän on täällä taas! Ja käytävällä seistessään se kuopii niin että kipinöi, meidän kotitallissa maahan juuret kasvattava untamo!! Hyvillämielin siis mennään Kuopioon laittamaan vastustajille kampoihin, ja naureskellaan vihjelehtien veikkauksille mennessämme :)

Lissu <3