22.

Tänään Aladdinilla oli piti olla jänispatin polttopäivä Teivossa. Ohjelma kuitenkin muuttui hieman yllättäen ja Aladdinin sijaan klinikka-ajan käytti meidän 3kk:n ikäinen Holiday Credit-orivarsa Reima. Reimalla oli jo jonkun aikaa mystistä ontumaa, mutta muutama päivä takaperin ontuminen kävi niin pahaksi että otettiin sitten suunta tarkistukseen. Kaikenlaiset kauhukuvat siintelivät jo mielessä, joten helpotus oli kohtalaisen suuri kun ontumisen syyksi osoittautui "ainoastaan" ärtyneet kasvulinjat. Tulehduskipulääkettä ja rajoitetusti liikuntaa tulevina viikkoina, siinä resepti tilan korjaamiseen. Toivotaan että selvittiin siis säikähdyksellä!!!

Vaan ei Aladdin polttopuuhista livistämään pääse. Uusi aika on varattu ensi viikon keskiviikoksi, ja sehän on edessä siis hyvinkin pian. Ori on saanut ottaa rennosti, kovempaa ei ole ajettu yhtään ja valjaissakin on ollut vain muutaman kerran. Ja on kyllä todettava että varsaan on tullut virtaa! Sellaista rallia vetää tarhassakin että ihme on että kengät ovat pysyneet jalassa *kop kop, lievätkö siellä enää kun näin sanoin* Aladdin joutui myös luopumaan laidunkauden kaveristaan Laurista kun putkitarhan aidat tuntuivat olevan liian ahtaalla, kaksi isoa egoa ei mahtunut niin pieneen plänttiin vaikkei mistään postimerkkitarhasta kyse olekaan. Sitä myöten Aladdinilla on selvästi tylsää! Kun ei ole ketään kenen kanssa painia ja vääntää, nyppiä ja nuhjata, jo pelkästään riimun päähän laitto sisään hakiessa alkaa käydä haastavaksi kun se löytyy useammin oriin suusta kuin päästä :D No, eiköhän se pöllövirta katoa hyvinkin pian kun treenimäärää taas päästään lisäämään.

Yhdessä toisessa hevosaiheisessa blogissa  pohdittiin ravitavoitteita tulevalle vuodelle 2012. Minäkin kirjoituksen innoittamana oikein tuumailin, mitä realistisia tavoitteita meillä Aladdinin kanssa on. Luonnollisesti käyttämäni silmälasit ovat vaaleanpunaiset, ja tulevaisuus näyttäytyy niiden läpi hyvinkin ruusuisena, mutta jos mukaan ripotellaan hieman realismia, mitä jää käteen? No. Tänä vuonna tarkoitus olisi selvittää ainakin koelähtö. Starttiin - ehkä, ehkä ei. Jos, niin oriin täytyy kyllä tuntua treeneissä todella, todella hyvältä, muutoin ei kaksivuotiasta lähdetä erityisemmin ahdistamaan. Harmi että tänä vuonna 2-vuotiaiden Kasvattajakruunut ajetaan jo lokakuussa aiemman joulukuun sijaan. Meille se ainakin tulee vastaan liian pian, joulukuuhun olisi ehkä voinut koittaa tähdätäkin.

Ensi vuosi sitten. Luonnollisesti ensinnäkin toivotaan että tulisi hyvä treenitalvi. Sopivasti lunta eikä liikaa pakkasta. Hevonen tietenkin säilyy terveenä, ei räkätauteja, rasitusvammoja eikä loukkaantumisia. Optimaalisinta olisi päästä aloittamaan kilvanajo jo ennenkuin kaikkein kovimmat varsat tulevat viivalle, eli helmi-maaliskuussa. Kuinka tämä toteutuu, jää nähtäväksi. Siinä sitten ensin alkuun napsitaan muutama helppo ykkönen ;), huilataan pahin rospuuttokausi, ja käydään  Finlandiapäivänä hakemassa 3-vuotisseppele  tallin seinää koristamaan :D Pitkin kesää käydään ajelemassa Kasvattajakruunualkueriä, Suur-Hollolaviikonloppuna korkataan tietty Hambo, sen jälkeen vaikka jokunen Nuorten Sarja ja kausi luonnollisesti huipentuu Kriteriumiin. Aika mukava vuosi tiedossa siis!!! *Ja sitten mä heräsin*

Todellisuudessa homma mennee jotenkin näin; Talvi ei tule ikinä. Pimeää ja sateista tammikuulle saakka, sitten vihdoin saadaan pakkasta muttei lunta, tiet ovat betonia tai vaihtoehtoisesti vetistä jäätikköä. Aladdin polkee puoli kaviota hokkikengällä irti, tikataan, tulehtuu, mätii, avataan, hoidetaan. Kun lopulta saadaan jalka kuntoon, iskee tauti. Yskii, yskii, räkii muttei mene ohi. Lääkitään, hoidetaan, tanssitaan poppamiehenä taikatansseja, sorrutaan homeopatiaan, mihin tahansa kukkaterapiaan kunhan tauti hellittää! No kappas, sehän on jo toukokuu ja se Finlandiapäiväkin jo oli ja meni. Päästään pikkuhiljaa takaisin ajohommiin, niin johan iskee siitepölyallergia. Ei kulje henki, tähystetään, ihmetellään. On se, tulehtunut, kurkunpää. Oho, kesäkin on kohta kääntymässä syksyksi, no nyt aletaan päästä asiaan, hevonen väläyttelee treeneissä hienoja otteita, mutta sitten tulee takapakkia, hukkuu ravi. Ou nou, kriteriumkarsinnatkin siintää jo edessä ja meillä on päässyt koelähtökin jo vanhenemaan! Mitäs nyt, mönkään menee kaikki? Ääh, parempi vaan nöyrtyä ja alkaa miettiä, mitä tavoitteita sille nelivuotiskaudelle oikein asetetaankaan... jos tähtäis vaikka Finlandiapäivän Glenn Kosmos Memorialiin? :D Tai mikä kiire silloinkaan, pääasia että saatais Aladdinista se Pitkäikäinen Kilpahevonen! Kerkiäähän sitä vielä vaikka kymmenvuotiaana Mäntän paikallisraveihin ;)

No joo. Toivon, että totuus olisi jotain näiden kahden välimaastosta. Päästäisiin starttaamaan, vähän pärjättäisiinkin. Ehkä jopa päästäisiin kokeilemaan onneamme jonkun ikäluokkakilpailun karsinnassa. Tai sitten todetaan elämän realiteetit, että meillä on käsissä hitaastikehittyvä ranskalainen, joka on parhaimmillaan kenties vasta nelivuotiaana. Tai ettei oriilla vaan ole tarpeeksi lahjoja, kilpailupäätä, what ever. No, se otetaan vastaan mitä eteen tulee, iloitaan mahdollisesta menestyksestä ja surraan vastoinkäymisiä. Kun vain saatais pidettyä Aladdin terveenä :)