15.

Jopa tosiaan meinasi tämän päivän hiittireissu karahtaa karille jo alkumetreillä. Meidän hevoskoppi siis lähti keskiviikkoaamuna korjaamolle jarruremonttiin ja oletus oli että se on saman päivän aikana valmis. No, tyypillisesti homma lähti menemään heti pieleen, kun etukäteen hommatut mitkälie jarrupalat, -levyt, -kengät, whateverenedestiedämitkä olivat kuitenkin väärät. Tilanteen kuin tilanteen pelastava Super-Iskäni kuitenkin huristeli pitkinpoikin Pirkanmaata ja sai kuin saikin toimitettua oikeat osat korjaamolle vielä saman päivän puolella. No, tokihan olimme kaikki siinä uskossa että kyllä koppi torstaina on jo valmis. Vaan ähhähää eipäs ollutkaan! Korjaamolta sanottiin että koppi on valmis perjantaina kello kymmenen. Ihan kiva, sikäli, että kymmeneltä meidän olisi pitänyt olla jo puolimatkassa kohti Teivoa jotta ehdimme sovitulle kimppahiitille ja ylipäätään hiitiltä kotiin ennenkuin Vesan olisi lähdettävä töihin.

Minä en sitten kuitenkaan lähtenyt paikanpäälle riehumaan kuten edellisessä tekstissäni uhkasin, vaan aamukahdeksalta soitin korjaamolle. Esitin asiani että kröhöm, kun tuo tilanne on se että tarvitsemme koppia NYT eikä kymmeneltä. Korjaamon setä siihen: "Tuolla se koppi on jo isäs auton perässä kiinni." Aha, öö, no hienoa, kiitos! :D Kyllä Super-Iskä hoitaa homman kuin homman! <3 Ja hetken kuluttua koppi olikin jo kotipihassa, uusine jarruineen kovaa käyttöä odottamassa. Täydellisesti aikataulussa otimme siis suunnan kohti Teivoa. Alakatoksilla oli hevosautoja vieri vieressä mutta sattumalta samalla hetkellä rivistä lähti yksi yhdistelmä pois, ja niinpä tuikkasimme oman koppimme syntyneeseen rakoon. Vapaa katoskin löytyi, samoin hiittiseura. Ei muuta kuin hevoset valjaisiin ja radalle. Huomasin siinä että kappas, hevosella on kilpakärryt mutta minulla matkassa hiittipiiska :) Ohhoh, sillähän ylettyi melkein kutittelemaan Aladdinin korvia :D No ei nyt sentään, mutta olipas todella hankalaa käsitellä moista viuhaketta sopivanmittaisen sijaan.

Lämmitimme hevosia kolme kierrosta ja pienen kävelypätkän jälkeen heitettiin pari epämääräistä voltintapaista ennenkuin lähdettiin matkaan. No, lähtiväthän ne heposet molemmat, oikeaan suuntaan ja oikeassa askellajissa. Ensimmäinen kaarre meni mukavasti mutta takasuoralla kaveri repesi laukalle. Aladdin jokseenkin hölmistyi kun kaveri jäi takavasemmalle ja jarrutteli itsekin kovasti pyynnöistäni huolimatta. Kohta kaveri löysi ravirytminsä ja hurautti taas rinnalle ja ohi. Vähän ajan kuluttua iski kuitenkin uusi laukka, ja sama kuvio toistui. Kyllä minun heppa ainakin oli ihan pihalla, kiemursi ja vängersi. Välillä vauhti oli lähempänä kolmeakymmentä, välillä se tyssäsi miltei kokonaan. Kolme kierrosta harrastettiin tätä hassua radankiertämistä ja kokonaisaika painui vähän alle neljänkymmenen. Ei tämä nyt ihan ollut sellainen hiitti mitä olin viimeistelyksi kaavaillut :D No, hölkkäkierros ja radalta pois tallinmäkeen palauttelemaan. Tänään en siis aikonutkaan ajaa kuin yhden pitkän hiitin tuplahiitin sijaan.

Katokselle tultua hevonen oli jo hyvin palautunut, ja pesujen jälkeen syke oli vielä matalammalla kuin aiemmilla kerroilla, sen puoleen kaikki hyvin. Mutta kotimatkan aikana kertasin ja vertasin aiempia hiittejä ja nyt tätä, ja totesin tämänpäiväisen lämmityksen olleen melko riittämätön suhteessa hiittivauhtiin. Yleensähän olen siis ajanut hölkkäkierrosten päälle hiljaisen 1.45-1.50-vauhtisen hiitin ja mennyt sitten toviksi katokselle huilimaan. Nyt kun ajoimmekin suoraan hölkän jälkeen alta neljääkymmentä, hevonen ei selvästikään saanut missään vaiheessa kunnolla vauhtia päälle, joskohta epätasainen juoksukin varmasti vähän sotkikin menoa. No, kuitenkin, iso, raskas, isolihaksinen hevonen tarvii selvästi alle enemmän lämmitystä kuin sen muutaman hölkkäkierroksen, koska joka kerta aiemmin varsa on toiseen hiittiin petrannut ensimmäisestä paljon. 

Tiistaille on siis reseptinä alleajoon vanha hyväksihavaittu hölkät + hiljainen hiitti, ja sitten katokselle hengähtämään. Jotkuthan ajavat opparin niinkin että menevät radalle vasta juuri ennen opparia, lämmittävät muutaman kierroksen, ja ajavat itse lähdön heti perään. Mutta Aladdinin kanssa kyllä on toimittava kuten minkä tahansa "oikean" starttihevosen kanssa, kunnon erillinen lämmitys ja vasta hetken kuluttua siitä starttiin. Kylläkyllä, juuri näin se menee. Varusteiden osalta pähkäily vielä jatkuu. Tänään ajoin avovehkeillä viimekertaisten kokolappujen sijaan, ja tämänpäiväisen perusteella ehkä sittenkin laitetaan kokolaput päähän. Korvapolitiikka taas, ääk, haluaisin jättää ne auki koska hevosessa on heti vähän enemmän virtaa, mutta toisaalta huolettaa kuulutukset ym., joita hiittireissuilla ei olla koskaan kuultu. Voi että, on tämä sellaista. Oon mä niin Pro! Amatöörimäistä pähkäilyä!!! Kyllä huomaa että siitä on jo aikaa kun on viimeksi varsaa radalle laitellut :D

Ohhoh. Johan tuli tekstiä. Kyllä huomaa senkin että paineet kasvavat, ajatukset harhailevat! Hirvittää, pelottaa, oksettaa, jännittää. Vielä neljä vuorokautta. Ai elämä mitä tuskaa!!! Nyt varsa saa taapertaa viikonlopun vapaan vietossa ja maanantaina ajetaan sen verran että nähdään kaiken olevan kunnossa tiistaita varten. Tiistain jälkeen Aladdin saakin sitten vetää vähän enemmän henkeä, nyt on menty niin lyhyessä ajassa niin suurin harppauksin eteenpäin että annetaan kasvavan kropan levähtää. Jatketaan sitten taas pikkuhiljaa nousujohteisesti treeniä, tavoite olisi selvittää koekin vielä tämän vuoden puolella mutta siitä päättää Aladdin. Mikään kiire meillä kun ei vielä mihinkään ole.