290.

Kesä alkaa olla taaksejäänyttä elämää. Mitä täällä on tapahtunut viimeisten kolmen kuukauden aikana? Kaikenlaista. Varsat ovat kasvaneet ja komistuneet, ja mikä parasta, molemmat ovat edelleen elossa :)

Pikkuinen Tessa <3

Luottamus

Pidän susta kii, enkä päästä koskaan

1,5kk

1,5kk

Olga

Pitkäkorva valopää

Pikkusisko ottanut 1,5kk vanhemman isosiskon mitoissa kiinni ja mennyt jo ohikin

Tessa 3kk

Lauma 25.8 ilta-auringon punaamina

Upeat tytöt <3

Siskokset niin eri puusta veistetyt kuin olla voi

Sensijaan yksi on joukosta poissa. Lauman vanhin, shettistamma Isbe, poistui yhtenä kesäisenä iltana vihreämmille laitumille sateenkaaren toiselle puolelle. Suru oli suuri muttei ylipääsemätön. Vanhan oli aika mennä.

<3 Kiitos kaikesta Isbe <3

Jasmia siemennettiin koko kesä Mr Pine Chipillä. Kertaalleen se jo tiinehtyikin, mutta oli hukannut alkion 30 vuorokauden ultraan mennessä. Uudestaan sitä ei saatu tiinehtymään. Niinpä tiedossa on syksyllä varsojen vieroituksen aikaan lisää hyvästejä. Pupu lähtee ystäväperheeseen ylläpitoon, harrastehevoseksi, ja ehkäpä joskus vielä varsotetaankin. Jasmi on etsinyt hiljaisuudessa uutta kotia ja näillä näkymin sellainen on löytynytkin. Varmuus asiasta saadaan kuitenkin vasta kun on ajankohtaisempaa. Vielä saa Tessa nauttia emänsä opeista ja maitotarjoilusta useamman kuukauden. Ensi kesänä ei kuitenkaan varsoja ole tulossa, aika haikea ajatus. Pikkuvarsojen tekemisiä, kasvua ja kehitystä kun on aina yhtä mukavaa seurailla.

Tuleva talvikin tulee siis olemaan hevosrintamalla hiljaisempi kuin vuosiin. Pihatossa on varsat mutta talli on tyhjä. Ellei sitten jotain aivan mullistavaa tapahdu, jokusia suomenhevosia on tullut vilkuiltua vähän sillä silmällä koska terapiaratsu pusikoissa rymyttäväksi olisi itselleni kovin mukava, vastapainoa koulussa puurtamiselle. Mikään aktiivinen haku ei kuitenkaan ole ollut päällä vaan jos sopiva sattuu eteen niin kuka tietää?

Mitäs muuta. No Hankasalmen uutisia: Aladdin on edelleen sairaslomalla, sehän joutui kesällä Joensuun raveissa pahaan kolariin jossa siltä murtui kinner. Koppihoitoa on takana jo viikkokausia, ja saman verran edessä. Varmuutta tervehtymisestä takaisin kilpahevoseksi ei ole mutta onpahan ainakin kaikki mahdollinen sen voitavaksi tehty. Keke taas on lähinnä uinut ja treenannut peruskuntoa koko kesän, ja tullee starttiin syksymmällä jos treenit sujuvat odotetusti eikä takapakkeja tule.

Itse olen ollut koko kesän töissä ja koulunpenkkiäkin kuluttanut taas jo monta viikkoa. Koulua valmistumiseen on jäljellä enää yhdeksän kuukautta, ja sellainen aikahan menee hujauksessa. Ehkä sen jälkeen paluu aktiivisemmin raviurheilun pariin on ajankohtaisempaa. Blogi jatkaa hiljaiseloaan päivittyen silloin tällöin tai kenties useammin jos jotain erityistä raportoitavaa tulee. Mukavaa syksyä kaikille!