Vajaan viikon aikana tunnelmat ovat vaihtuneet epätoivoisesta synkistelystä ja jo kaivurimiehenkin varaamisesta jälleen pieniin toivonpilkahduksiin. Ei varmaan kukaan usko miten paljon aikaa olen käyttänyt tamman elvyttämiseen, vaikka ihan oikeasti olin viikko sitten jo lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa. Mutta koska luovuttaminen ei ole ennenkään tullut kyseeseen niin kasasin itseni ja kiskouduin väkisin ylös murheen ja epätoivon alhosta taistelemaan :)
Siinähän kävi niin että takajalkojen lisäksi myös vasen etujalka otti ja muuttui yhdessä yössä tukiksi. Viime kirjoitus on tiistailta, ja keskiviikkona 2.4 lähdimme Ekohepoon liottamaan Pupun jalkoja Spa:han, suolavesiporealtaaseen sekä saamaan laseria haavajalkaan. Näkyviä vaikutuksia ei hoidosta ollut pariin päivään havaittavissa, mutta jatkoin kotona raivokasta kylmäämistä ja kävelyttämistä sekä haudoin öisin betadinehauteessa tukkijalkoja ja sain kuin sainkin edes etujalan sulamaan jälleen lähes normaalimittoihin.
3.4
4.4 Laaduntarkastaja Pupu
Lenkkiseuralaisia
Lauantaina 5.4 pakkasin sekä Keken että Pupun koppiin ja hurautimme jälleen Teivoon. Kekellä ajoin rauhallista hiittiä ja Pupu pääsi toisen kerran Ekohepoon Spa:han sekä saamaan laseria. Nyt laseria sai haavajalan lisäksi edelleen tukkia muistuttava vasen takanenkin.
5.4 Ekohepossa
Pyykön Jyrki vasemmalla, hevosenhoitaja oikealla
Kotona kylmääminen ja kävelyttäminen jatkui. Sunnuntaina 6.4 karsinassa odotti yllätys - sulamaan lähtenyt vasen takanen, ja ei enää tulikuuma, ainoastaan lämmin, haavajalka! Huomattavasti iloisemmin mielin lähdimme taas kerran narun päästä metsään seikkailemaan.
6.4 Pupu joka kulkee omia polkujaan
Mukana jälleen lenkkiseuralaisia
Päiväksi jätin Pupun tarhaan kylmättyäni jalat kävelylenkin päälle huolella. Illalla tamman sisälle haettuani sain taas kerran tehdä uusia haavalöydöksiä, tällä kertaa oikean kintereen takapinnalla on kaksi vaakasuuntaista ikäänkuin viiltohaavaa?!?!?! Ja luonnollisesti haavojenkohta oli kuuma ja turvonnut. Siispä jälleen lisää haavanhoitoa, suihkuttelua ja kylmäämistä. Miten tuo hevonen oikein onnistuu? Se oli yksinään putkitarhassa, ilman kenkiä, ja onnistui taas telomaan itseään!! Tähän kohtaan syvä huokaus, jännityksellä saan odottaa miltä jalka huomenaamulla näyttääkään. Ettei vain tekeminen vahingossakaan loppuisi, siitä Pupu ainakin selvästi haluaa pitää huolen. Puuuuuh.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti