Isovanhempieni muistolle
Ota syliisi minut vielä,
vaikka ikää jo minulla on,
ja silitä poskeani,
se ei ole tunnoton.
Ovat hiukseni hopeiset
ja ryhtini kumartuu.
Silti Sinä olet rakkain,
vain Sinä, ei kukaan muu.
Eivät silmäni enää loista,
kuten nuorena ennen silloin.
Sua vartenhan ainoastaan
minun silmäni loistivat silloin.
Ota lämpöisten kättesi suojaan
käteni vapisevat,
Sinun lämpöäs, kosketusta,
minun käteni kaipaavat.
Puhu rakkaudesta,
jälkeen vuosien kymmenien,
siellä yhdessä jakaa saimme
joka ainoan kokemuksen.
Ota illalla peittosi alle,
älä käännä selkääsi,
ota syliisi minut vielä,
anna minulle aikaasi.
Kirjoittanut Ritva Oinonen.
- - - -
- - - -
Löysin tämän runon jokin aika sitten mummun papereiden joukosta mummulaa tyhjentäessäni. Mielestäni se oli todella kaunis ja otinkin sen talteen omien aarteideni joukkoon. Suureksi suruksemme toukokuussa kuollut Vaarini kävi tänään hakemassa Mummun seurakseen Taivaan Kotiin. Nyt Rakkaat Isovanhempani saavat olla ikuisesti yhdessä <3